Suhoi Su-15

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suhoi Su-15
Suhoi Su-15

Suhoi Su-15 (ven. Сухой Су-15, Nato-raportointinimi Flagon) oli kaksimoottorinen torjuntahävittäjä, joka kehitettiin Neuvostoliitossa 1960-luvulla Suhoi Su-11:n seuraajaksi.

Prototyyppi T-58 teki ensilentonsa 30. toukokuuta 1962. Se perustui merkittävästi uudistettuun, levennettyyn Su-11:n runkoon, johon oli sovitettu kaksi Tumanski R-11 -suihkumoottoria ja Su-9:n eturunko, jota oli lisäksi jatkettu Oriol-D-tutkan (NATO:n koodinimi Skip Spin) asentamiseksi. Tutka oli luultavasti aikansa paras, koska se kykeni Nato-vastineistaan poiketen havaitsemaan kohteita eteenpäin suunnatun keilan lisäksi sekä ylhäältä että alhaalta. Ison-Britannian asevoimat pääsivät tutkimaan tutkaa lähemmin vuonna 1966, kun Jakovlev Jak-28 putosi Berliinin brittien sektorilla sijaitsevaan Havelseehen.[1] Koneen käyttöönottoa viivästyttivät 1960-luvun alulle tyypilliset epäilyt miehitettyjen torjuntahävittäjien käyttökelpoisuudesta ilmatorjuntaohjuksiin verrattuina. Ensimmäinen Su-15F (NATO-koodi Flagon-A) tuli Neuvostoliiton ilmapuolustusjoukkojen (V-PVO) käyttöön vuonna 1967.lähde?

Koneen pääasiallisena aseistuksena olivat R-8-ilmataisteluohjukset (myöhemmin R-98, NATO: AA-3 Abab), joita oli varhaisissa versioissa kaksi ja Flagon-D:stä alkaen neljö. Kuten monia Neuvostoliiton ohjuksista, R-98:ta valmistettiin sekä infrapuna- että tutkahakeutuvana. Hävittäjissä niitä käytettiin pareittain osumistodennäköisyyden parantamiseksi. Flagon-F:ssä oli usein kaksi R-98 sekä yksi tai kaksi R-60-ohjusta (AA-8 Aphid). Keskimatkan R-23 (AA-7 Apex) oli sijoitettavissa R-98:n tilalle ja koneeseen voitiin asentaa UPK-23-250- GŠ-23L-tykkikotelot runkoripustimiin.lähde?

V-PVO:n pääasiallisena kalustona Su-15 osallistui muutamiin merkittäviin ulkomaisiin ilma-aluksiin liittyneisiin tapauksiin. Näistä ensimmäisessä Su-15 ampui 20. huhtikuuta 1978 ohjuksen kohti Korean Airin lentoa 902 Murmanskin yläpuolella. Vaikka siviilikone kesti rakenteellisesti osuman, se putosi ja kaksi matkustajaa sai surmansa. Toinen tapaus sattui kolmea vuotta myöhemmin, kun Bakusta noussut Su-15 törmäsi iranilaisen Canadair CL-44:n kanssa. Su-15-kone ampui myös syyskuussa 1983 alas Korean Airin lennon 007 Ohotskin meren yllä, ja koneessa olleet 246 matkustajaa ja 23 miehistön jäsentä saivat surmansa.lähde?

Neuvostoliiton ilmapuolustuksen oleellisena osana Su-15-koneita ei viety edes Varsovan liiton maihin. Osa koneista jäi valtion hajotessa 1990-luvun alussa Georgialle ja Ukrainalle, mutta nämä olivat tuskin lentokelpoisia. Venäjällä Su-15 poistettiin käytöstä vuonna 1993, ja korvattiin Su-27- ja MiG-31-hävittäjillä.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 865–866. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. How the West stole the secret in the lake 24.1.2004. The Sydney Morning Herald. Viitattu 1.9.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]