Berijev A-50

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Berijev A-50
Il-SKIP-976.jpg
Tyyppi tiedustelu- ja tutkavalvontakone
Alkuperämaa Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Valmistaja Berijev
Ensilento 1980
Esitelty 1984
Valmistusmäärä 40 (1992)

Berijev A-50 "Šmel" (Шмель) (NATO-koodi "Mainstay") on venäläinen kaukotiedustelu- ja tutkavalvontalentokone. Neuvostoliiton tutkavalvontakonekehitys alkoi 1960-luvulla, jolloin tähän tarkoitukseen kokeiltiin Tupolev Tu-95, Tupolev Tu-124 ja Tupolev Tu-126 -koneita. Berijev A-50 tuli käyttöön 1980-luvun puolivälissä. Teknisesti Berijev A-50 perustuu Iljušin Il-76 MD- ja Il-76 TD-kuljetuskoneisiin.

Koneesta on olemassa useita versioita: Berijev A-50 "Mainstay-A", Berijev A-50M "Mainstay-B" ja Berijev Aircraft 976 "Mainstay-C".

Uusin Berijev A-50E kykenee havaitsemaan monenlaisia kohteita:

  • pommikoneita 650 km:n säteellä
  • matalalla lentäviä hävittäjiä radiohorisontista
  • risteilyohjuksia 215 km²:n alueella
  • optisesti ei-ballistisia ohjuksia 800 km:n säteellä
  • taktisten ohjusten laukaisualustoja 300 km:n säteellä
  • ryhmäkohteita, esimerkiksi panssarivaunukolonnan 250 km:n säteellä
  • 300 lentävää kohdetta

Lisäksi se kykenee harjoittamaan sähköistä tiedustelua 0,5 GHz - 18 GHz tutka- ja linkkitaajuuksilla sekä signaalitiedustelua 50 MHz-500 MHz radiotaajuuksilla.

1997 Le Bourget´n ilmailumessuilla Rosvoruženie allekirjoitti israelilaisen Eltan kanssa sopimuksen Taganrogski ANTK:n varusteleman Berijevin myymisestä kiinalaisille. Myöhemmin ilmeni, että kauppasumma olisi ollut 250 000 000 dollaria.

Berijev A-50U tuli käyttöön 1995 Vega Šmel-M -tutkalla. Irak on kehittänyt Iljušin Il-76:n perustalle Berijeviä vastaava tutkavalvontakonetta Thomson-CSF:n tutkaa muistuttavalla Bagdad-1-laitteistolla, mikä ei kuitenkaan onnistunut rungon alle sijoitettuna. Adnan -versiossa taas laitteisto asennettiin rungon yläpuolelle. Kolmesta Adnanista yksi tuhoutui Persianlahden sodassa.

Venäjällä Berijev A-50:iä on mm. Kamenkassa Petsamon alueella 144. erillisessä ilmarykmentissä.

Konetyyppiä käyttävät Irak, Intia ja Venäjä. Vastaavanlainen yhdysvaltalainen konetyyppi on E-3 Sentry.

Toukokuussa 2005 Turun Sanomien mukaan myös Venäjän ilmavoimien Berijev A-50 koneilla on saatettu loukata Suomen ilmatilaa. Muita medioissa mainuttuja mahdollisia ilmatilaa loukanneita konetyyppejä ovat olleet Tupolev Tu-134 ja Iljušin Il-38.

ILYUSHIN A-50 MAINSTAY.png

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 5 lentomiehistö +6 taktinen miehistö
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&046.059000046,59 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&050.050000050,50 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&014.076000014,76 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&0300.&&&&00300 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&089000.&&&&0089 000 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&0155000.&&&&00155 000 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&0190000.&&&&00190 000 kg
  • Hyötykuorma: &&&&&&&&&&&09000.&&&&009 000 kg

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0900.&&&&00900 km/h
  • Sakkausnopeus: &&&&&&&&&&&&0208.&&&&00208 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&06400.&&&&006 400 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&012000.&&&&0012 000 m
  • G-voimarajat: 2

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]