MiG-23

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
MiG-23MLD
MiG-23S

MiG-23 (NATO-raportointinimi Flogger) on MiGin valmistama McDonnell-Douglas F-4 Phantomia vastaava neuvostoliittolainen kääntyväsiipinen jokasään torjuntahävittäjä, joka kehitettiin MiG-21:n seuraajaksi. Vastaavanlainen neuvostokonetyyppi on Suhoi Su-24. Kääntyvää siipeä on käytetty aikaisemmin yhdysvaltalaisessa F-111:ssä. Kone esiteltiin 1967 ja se tuli aktiivipalvelukseen 1973.

Konetta on käytetty mm. Afganistanissa, Algeriassa, Angolassa, Bulgariassa, Jemenissä, Kuubassa, Etiopiassa, Intiassa, Irakissa, Libyassa, Pohjois-Koreassa, Puolassa, Romaniassa, Sudanissa, Syyriassa, Turkmenistanissa, Tšekinmaassa, Ukrainassa, Unkarissa ja Vietnamissa.

Konetyyppiä tarjottiin Suomen Ilmavoimien torjuntahävittäjäksi, mutta sitä pidettiin jo vanhentuneena korvaamaan MiG-21:tä. Lisäksi käyttöä saattavat rajoittaa tyypille ominaiset korkeahkot huoltokustannukset sekä suuri polttoaineenkulutus, mahdollisesti myös kiitoratavaatimukset.

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • MiG-23S (NATO-nimi: Flogger-A). Esituotantosarja. Noin 60kpl valmistettu. Ei operatiivisessa käytössä.
  • MiG-23 tyyppi 1971. Uudelleensuunniteltu pyrstö ja siivet, uusi moottori, ensimmäinen jossa oli Sapfir-23 ('High Lark') tutka ja R-23 ohjukset. Noin 80 konetta valmistettu.
  • MiG-23M (Flogger-B). Ensimmäinen massatuotantoversio. Parannettu elektroniikka, siipi, moottori ja aseistus. 1300kpl valmistettu vuosina 1972-78.
  • MiG-23UB (Flogger-C) kaksipaikkainen koulutuskone, perustui S-malliin, myöhemmin M:ään. MiG-21:n asejärjestelmä, mutta useimmiten ilman tutkaa. 769 konetta valmistettu.
  • MiG-23MS (Flogger-E). M:n vientiversio pääasiassa Lähi-itään. MiG-21:n tutka ja asejärjestelmä.
  • MiG-23MF (Flogger-B). MiG-23M:n vientiversio. Kehitysmaihin myydyissä koneissa heikompi tutka ja avioniikat.
  • MiG-23ML/MLA (Flogger-G). Huomattavasti parannettu versio: runkoa kevennetty, uusi tehokkaampi moottori, parannetut elektroniikat. Lyhyempi sivuvakaaja kuin varhaisissa versioissa. Valmistusmäärä noin 1100kpl, josta osa vientiin. Tämä alatyyppi vieraili Rissalassa 1978.
  • MiG-23P (Flogger-G). Neuvostoliiton ilmapuolustukselle PVOlle valmistettu malli. Parannettu tutka ja automaattiohjaus. Noin 500kpl valmistettu, vain PVOn käytössä.
  • MiG-23MLD (Flogger-K). ML:n kehitysversio jossa parannuksia aerodynamiikassa ja elektroniikassa. Noin 560 ML:ää modifioitiin MLD-standardiin. Bulgarialle ja DDR:lle valmistettiin myös uusia MLD-koneita.
  • MiG-23B (Flogger-F). Hävittäjä-pommittaja, jossa suurempi asekuorma ja pommitähtäin tutkan tilalle. Ljulka AL-21F -moottori. Vain 24kpl valmistettu moottorien puutteen vuoksi.
  • MiG-23BN (Flogger-H). Parannettu pommittajaversio, jossa Tumanski R-29 -moottori. Yli 600 konetta valmistettu, pääasiassa vientiin.
  • MiG-23BM (Flogger-D). Sama kuin MiG-27.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MiG-23MF
  • siipien kärkiväli 7,77-13,96m
  • pituus 16,70 m
  • paino 7 940 kg / 15 000 kg
  • maksiminopeus 2 245 km/h
  • matalalentonopeus 1 370 km/h
  • lakikorkeus 18 200 m
  • lentomatka 1 150 km (MiG-23MLD Flogger-L)
  • siirtolentomatka 2 820 km (MiG-23MLD Flogger-L)

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • kaksiputkinen GSh 23 L-tykki
  • ilmataisteluohjukset:
    • R-3S/R (AA-2 "Atol")
    • R-24 (AA-7 "Apex")
    • R-60 (AA-8 "Aphid")
  • rynnäkköaseet:
    • Kh-23 (AS-7 "Kerry")
    • raketteja
    • max. 3 tonnia pommeja

Museokappaleita Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pirkkalan lentokentällä on varastoituna yksityisomistuksessa oleva entinen Neuvostoliiton MIG-23MLD -hävittäjä (tunnuksella punainen 35). Kone on palvellut mm. Afganistanissa ja Virossa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Berger, Rolf: Maailman lentokoneet, s. 223. Suom. Väisänen, Hannu. Hämeenlinna: Karisto Oy, 2010. ISBN 978-951-23-5212-8. (suomeksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]