Ukrainan ilmavoimat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ukrainan ilmavoimat
Повітряні Сили
Emblem of the Ukrainian Air Force.svg
Toiminnassa 1917–1921
1992–
Valtio  Ukraina
Puolustushaarat ilmavoimat
Rooli puolustushaara
Osa joukkoa asevoimat
Koko 45 000 henkeä
Tukikohta Vinnytsja
Sodat ja taistelut
Komentajat
Nykyinen komentaja Mykola Oleštšuk

Ukrainan ilmavoimat (Повітряні Сили eli Povitryani Syly) on Ukrainan asevoimien ilmapuolustuksesta vastaava puolustushaara. Siinä palveli vuoden 2022 alussa noin 45 000 henkeä ja noin 124 lentokuntoista sotilaskonetta.[1] Ilmavoimien kalusto on pienentynyt huomattavasti Krimin valtauksen aikana.

Ilmavoimien kometaja on kenraaliluutnantti Mykola Oleštšuk.[2]

Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan ilmavoimien Su-25-maataistelukone.

Vuoden 2015 alussa arvioitiin, että kun lasketaan mukaan kaikki tilapäisesti käytöstä poistetut koneet, ilmavoimilla oli mahdollisuus käyttää yli viittäsataa konetta. Maavoimien käytössä on lisäksi 72 taisteluhelikopteria. Merivoimilla on käytössään kolme Beriev Be-12 -konetta ja kahdeksan Kamov Ka-27 -helikopteria. Lisäksi merivoimilla on varastossa koneita, jotka eivät ole lentokelpoisia.[3]

Krimin valtauksen yhteydessä Venäjä otti haltuunsa Ukrainalle kuuluneet seitsemän yksipaikkaista MiG-29- ja kaksi kaksipaikkaista MiG-29UB-konetta. Krimille sijoitetuista kolmestakymmenestä MiG-29:stä ainakin osa siirtyi Venäjälle.[3]

Vuoden 2014 kuluessa kalustosta poistui lähes puolet, erään arvion mukaan 400 koneesta 222 koneeseen. Poistuvista koneista osa tuhoutui onnettomuuksissa, osan ampuivat venäläiset tai kapinalliset, osa joutui sotasaaliiksi.[4]

Erityisesti hävittäjäkoneiden määrä on pienentynyt.[4] Vuoden 2022 alussa ilmavoimilla oli noin 36 lentokuntoista MiG-29-, 34 Su-27-, 14 Su-24M, 9 Su-24MR- ja 31 Su-25-konetta, sekä kuljetuskoneita. Ilmavoimien alaisena oli myös ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä.[1]

Toimipaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmavoimien esikunta toimii Vinnytsjassa. Ukraina peri lukuisia Neuvostoliiton ilmavoimien tukikohtia, mutta niitä suljettiin 1990-luvulla kustannusten säästämiseksi. Krimin valtauksessa maa menetti Belbekin tukikohdan lähellä Sevastopolia.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The International Institute for Strategic Studies: The Military Balance 2022, s. 213. Routledge, 2022. ISBN 978-1-032-27900-8. (englanniksi)
  2. Leadership of the Ministry of Defence and the Armed Forces of Ukraine Ministry of Defence of Ukraine. Viitattu 9.4.2022. (englanniksi)
  3. a b Strength Ukrainian armed forces January 2015 airheadsfly.com. Viitattu 6.3.2017.
  4. a b Ukraine Has Lost Half Its Warplanes War Is Boring. Viitattu 6.3.2017. [vanhentunut linkki]
  5. Ukrainian Air Force www.aeroflight.co.uk. Viitattu 6.3.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]