Jozef Tiso

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jozef Tiso
Bundesarchiv Bild 146-2010-0049, Josef Tiso.jpg
Jozef Tiso valokuvassa vuoden 1936 paikkeilta.
Slovakian tasavallan presidentti
28. lokakuuta 1939–3. huhtikuuta 1945
Slovakian tasavallan pääministeri
14. maaliskuuta–28. lokakuuta 1939
Tiedot
Syntynyt 13. lokakuuta 1887
Bytča
Kuollut 18. huhtikuuta 1947
Bratislava
Allekirjoitus Jozef Tisos signature.jpg

Jozef Tiso (13. lokakuuta 188718. huhtikuuta 1947) oli katolinen pappi, Tšekkoslovakian hallituksen jäsen ja viimein toisen maailmansodan aikaisen Saksan suojeluksessa olleen Slovakian tasavallan presidentti. Hänet tuomittiin maanpetoksesta ja teloitettiin sodan jälkeen.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Josef Tiso ja Adolf Hitler Berlinissä lokakuussa 1941.

Jozef Tiso syntyi maanviljelijäperheeseen Bytčassa 13. lokakuuta 1887 ja opiskeli katolilaisessa koulussa ja gymnaasissa Zilinassa. Sittemmin hän alkoi opiskella teolohgiaa Nitrassa ja Pázmáneumin unkarilaisessa seminaarissa Wienissä. Tiso vihittiin papiksi vuonna 1910 ja hän toimi pappina aluksi Osčadnicen ja Rajcan kylissä. Vuonna 1913 hän siirtyi Bánovce nad Bebravouniin, jossa hänestä tuli seurakuntapappi vuonna 1924 toimien virassaan aina vuoteen 1945 saakka. Ensimmäisen maailmansodan aikana Tiso yoimi Trenčiniläisen rykmentin sotilaspastorina. Hän kuitenkin sairastui vakavasti, jolloin hänet siirrettiin Nitraan, jossa hän luennoi teologiasta paikallisessa seminaarissa. ja toimien vuosien 1920 ja 1923 väillä piispa Karel Kmetkon sihteerinä. Nuorena Tisoon vaikutti erityisesti slovakialaisessa kansallisessa liikkeessä vaikuttanut pastori Andrej Hlinka, joka ajoi esimerkiksi slovakian kielen asiaa ja vastusti kirkon käyttöä Slovakian unkarilaistamistoimissa. 1920-luvun puolivälin paikkeilla Tiso vaikutti Hlinkan perustaman Slovakian kansan puolueen (Slovenská L’udova Strana eli SL’S) johdossa ja vuosien 1925 ja 193.9 välillä kansanedustajana. Hän toimi muun muassa koulu- ja urheiluministerinä, mutta piti myös Prahaan keskitettyä keskushallintoa Slovakian talodellisten ongelmien syypäänä ja ajoi Slovakialle autonomista asemaa Tšekkoslovakian yhteydessä. Presidentti Eduard Beneš lupasi ensin tukea automiaa kannattaneiden pyrkimyksiä, mutta kun lupauksia ei toteutettu Tiso alkoi enenevissä määrin kritisoida presidenttiä.[2]

Münchenin sopimuksen jälkeen Slovakialle myönnettiin 19. marraskuuta 1938 autonomia ja Tisosta tuli automisen Slovakian pääministeri. Tšekkoslovakian presidentti Emil Hácha erotti Slovakian hallituksen 9.-10. maaliksuuta 1939 välisenä yönä 13. maaliskuuta Tiso kutsuttiin Berliniin, jossa Adolf Hitler kertoi suunnitelmasta lakkauttaa tynkä-Tšekkoslovakia. Hitler totesi Slovakian tulevan antaa itsenäisyysjulistuksen, tai maa annettaisiin unkarilaisjoukkojen miehitettäväksi. Tahot Slovakiassa olivat painostaneet empivää Tisoa julistuksen antamiseen jo aiemmin ja nyt hänen oli pakko toimia. Slovakian parlamentti kokoontui 14. maaliskuuta 1939 ja se antoi yksimielisen itsenäisyysjulistuksen. Tiso toimi itsenäisen Slovakian pääministerinä 14. maaliskuuta–28. lokauuta, jonka jälkeen hänestä tuli maan presidentti. Presidentin virassaan hän toimi aina huhtikuuhun 1945 saakka. Slovakian itsenäisyys jäi kuitenkin sittemmin lähinnä nimelliseksi ja sen ulko- ja sisäpolitiikkaa johdettiin Saksasta käsin. Slovakian parlemntti harjoitti vaihtelevasti autoritäärisyyttä ja Slovakialaista fasismia. Tison hyväksynnällä Alexander Machin johtamat fasistit aloittivat juutalaisten omaisuuden kansallistamisen ja 9. syyskuuta 1941 voimaan tulivat juutalaisten vastaiset lait, jotka tekivät maan juutalaisista kansalaisuudettomia. Monet heistä saivat sittemmin surmansa Natsi-Saksan keskitysleireillä. Tiso kielsi juutalaisten pakkosiirrot vuonna 1943 Pyhän istuimen väliintulon jälkeen. Slovakian armeija osallistui Puolan offensiiviin ja Itärintamantaisteluihin Neuvostoliittoa vastaan. Lisäksi maa julisti sodan Yhdistyneelle kuningaskunnalle ja Yhdysvalloille.[2]

Tiso vangittuna Bratislavassa lokakuussa 1945.

Slovakian talous kasvoi ennen vuotta 1943, mutta pikku hiljaa se alkoi kätrsiä sen sitoutuneisuudesta Saksaan, mikä johti osaltaan Tison kasvavaan vastustukseen. Slovakian kansannousu alkoi elokuussa 1944 ja Tiso asettui saksalaisten puolelle kapinoivia slovakialaisia vastaan. Syksyyn mennessä hänen valtansa oli pääasiassa saksalaisten armeijan osastojen varassa. 3. huhtikuuta 1945 Tiso pakeni Itävaltaan Kremsmünsterin benediktiläiseen luostariin. Amerikkalaiset ittuvat hänet kiinni kesäkuussa ja hänet luovutettiin Tšekkoslovakiaan syyskuussa 1945. Saman vuoden joulukuun alussa Bratislavassa aloitettiin julkinen opikeudenkänti sodan ajan Slovakian johtajia vastaan. Tiso sai kuolemantuomion presidentti Benešin hylätessä hänen valituksensa ja pääministeri Klement Gottwaldin hallituksen vahvistaessa tuomion.[2] Tuomio annettiin maanpetoksesta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.[1] Tiso hirtettiin Bratislavassa 18. huhtikuuta 1947.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jozef Tiso Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.4.2012. (englanniksi)
  2. a b c d Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 1031-1033. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]