Siirry sisältöön

Isoroku Yamamoto

Wikipediasta
Isoroku Yamamoto
山本五十六
Amiraali Isoroku Yamamoto
Amiraali Isoroku Yamamoto
Henkilötiedot
Syntynyt4. huhtikuuta 1884
Japani Nagaoka, Japani
Kuollut18. huhtikuuta 1943 (59 vuotta)
Papua-Uusi-Guinea Bougainville, Uusi-Guinea
Kansalaisuus japanilainen
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Japani
Palvelusvuodet 1901–1943
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo Amiraali
Ylipäällikkö

Isoroku Yamamoto (jap. 山本五十六, Yamamoto Isoroku; 4. huhtikuuta 1884 Nagaoka, Japani – 18. huhtikuuta 1943 Bougainvillen alue) oli keisarillisen Japanin laivaston amiraali ja komentaja toisessa maailmansodassa. Hänet muistetaan Pearl Harborin hyökkäyksen pääsuunnittelijana.

Yamamoto valmistui laivastoakatemiasta 1904, minkä jälkeen hän toimi muun muassa sotilasasiamiehenä Yhdysvalloissa ja lentotukialus Akagin päällikkönä. Hän toimi erityisesti laivaston ilmavoimien vahvistamiseksi. Vuonna 1936 Yamamotosta tuli varameriministeri, ja hän vastusti kolmikantasopimuksen solmimista Saksan ja Italian kanssa, tukien meriministeri Mitsumasa Yonaita.[1]

Tyynenmeren sota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1939 Yamamotosta tuli keisarillisen Japanin laivaston komentaja, ja seuraavana vuonna hänet ylennettiin amiraaliksi. Yamamoto vastasi yleisestä strategiasta, johon sisältyi hyökkäys Yhdysvaltain laivaston tukikohtaan Pearl Harboriin Havaijille.[1] Yllätysisku sai Yhdysvallat liittymään mukaan toiseen maailmansotaan, ja Japanille se tarkoitti Tyynenmeren sodan käynnistymistä.

Huhtikuussa 1943 Yhdysvaltain radiotiedustelu sai selville, että Yamamoto aikoo lentää tarkastusmatkalle Bougainvillen saarelle muutaman päivän kuluttua. Tiedon perusteella käynnistettiin suunnitelma hyökkäyksestä hänen kimppuunsa operaationimellä Vengeance. Kuusitoista Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien P-38-hävittäjää iski yllättäen 18. huhtikuuta 1943 Yamamoton kahden Betty-koneen ja niitä saattamassa olleiden viiden Zeron kimppuun keskittyen kaksimoottorisiin. Molemmat Bettyt ammuttiin alas. Zerot eivät pystyneet torjumaan P-38-koneiden yllätystä ja ampuivat alas vain yhden P-38-koneen, jonka ohjaaja luutnantti Ray Hine kaatui.[2] Yamamotoa kuljettaneen koneen alasampujasta oli jonkin verran epäselvyyttä, mutta virallisen selvityksen mukaan häntä kuljettaneen Mitsubishi G4M1 Betty -koneen ampui alas Yhdysvaltain armeijan 339. laivueen (komentaja majuri John W. Mitchell) luutnantti Thomas Lanphier. Toisen saattueeseen kuuluneen koneen, jonka kyydissä olivat kontra-amiraali Ugaki ja lippueamiraali Kitamura, ampui alas Lanphierin siipimies luutnantti Rex Barber. Ugaki ja Kitamura pelastuivat pahoja vammoja saaneena, mutta Yamamoto löydettiin kuolleena. Hänet todettiin välittömästi menehtyneeksi konekiväärin luodin lävistettyä hänen päänsä. Luoti oli osunut takaa ja tullut ulos poskesta[3]. Pelastuneet amiraalit kuolivat vuonna 1945 Nagasakin pommituksen jälkeen tehdyllä sodan viimeisellä kamikaze-lennolla.

Yamamoton ruumis tuhkattiin Bougainvillen saaressa olevassa Kahilin tukikohdassa, ja tuhka vietiin Japaniin haudattavaksi.[4] Yamamoto ylennettiin postuumisti laivastoamiraalin arvoon.[1]

Lanphierin voitto salattiin vuoteen 1945 asti, koska ei haluttu japanilaisten huomaavan, että heidän salauksensa oli murrettu. Lisäksi hänen veljensä Charles joutui hiukan myöhemmin alas ammuttuna japanilaisten vangiksi, ja johto pelkäsi kostotoimia. Charles Lanphier menehtyi kuolioon vankileirissä Rabaulin saarella vain kaksi viikkoa ennen saaren vapautusta[4].

Yamamoton strategiset suunnitelmat olivat epäsovinnaisia ja joskus laajojakin. Hän oli opiskellut Yhdysvalloissa eikä halunnut sotaa maailman suurinta taloutta vastaan. Sodan tultua väistämättömäksi hän suunnitteli Tyynenmeren sodan hyökkäysvaiheen. Hän osasi delegoida tehtäviä alaisilleen kuten Minoru Gendalle, joka oli hänen ilmailuasiantuntijansa. Hyökkäysvaiheen kulminoiduttua Midwayn ja Guadalcanalin taisteluihin ei hän kyennyt palauttamaan japanilaisten voittokulkua.[5]

Amiraali Yamamoton viimeinen, amiraali Samejimalle lähetetty kirjoitus oli keisari Meijin runo, joka kuuluu näin: "On aika tullut miesten, Jotka syntyivät soturien maassa. On aika tullut heidän - Tehdä itsensä tunnetuiksi."[6]

  1. 1 2 3 National Diet Library, Japan: Yamamoto, Isoroku Portraits of Modern Japanese Historical Figures. 2004. Viitattu 21. marraskuuta 2007. (englanniksi)
  2. ↑ Sakaida, Henry: Japanin laivaston ilmavoimien ässät 1937-1945, s. 43. Osprey, 2002. ISBN 952-5186-25-3
  3. ↑ Davis 1980: s. 197
  4. 1 2 Davis 1980 lähde tarkemmin?
  5. ↑ Tameichi Hara: Japanilainen hävittäjäkapteeni lähde tarkemmin?
  6. ↑ Davis 1980: s. 149.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.