John W. Mitchell

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
John W. Mitchell
Henkilötiedot
Syntynyt 14. heinäkuuta 1915
Yhdysvaltain lippu Enid, Mississippi, Yhdysvallat
Kuollut 15. marraskuuta 1995 (80 vuotta)
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Sotilashenkilö
Palveluvuodet 1938 – 1958
Komentajuudet Koelentolaivue 339, Hävittäjälentolaivue 51
Taistelut ja sodat Toinen maailmansota Korean sota
Sotilasarvo Majuri Yhdysvaltain ilmavoimat
Kunniamerkit Medal of Honor Navy Cross

John W. Mitchell (14. heinäkuuta 1915, Enid, Mississippi15. marraskuuta 1995)[1] oli yhdysvaltalainen sotilaslentäjä. Hän johti toisen maailmansodan aikana huhtikuussa 1943 operaatio Koston toteutusta, jossa amerikkalaiset surmasivat japanilaisen amiraali Isoroku Yamamoton ampumalla tätä kuljettaneen lentokoneen alas Tyynellämerellä. Mitchell oli everstin arvoinen kuollessaan, ja hänen sotilasuransa kesti 23 vuotta.[2]

Palvellessaan kapteenina John Mitchell saavutti kaksi japanilaisen kellukekoneen pudotusta P-400-hävittäjällä, joka oli Britannialle ja Ranskalle tarkoitettu vientiversio P-39 D -sarjasta.[3]

Operaatio Vengeance[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitchell oli majuri johtaessaan huippusalaista sotilastehtävää, jonka tarkoitus oli amiraali Isoroku Yamamoton surmaaminen lentomatkallaan. Väijytys tapahtui 18. huhtikuuta 1943 Lockheed P 38 Lightning - hävittäjillä. Yamamoto oli Japanin johtavimpia sotastrategikkoja. John W. Mitchellin yksikkö, FS 70 eli 70. hävittäjälentolaivue palveli Guadalcanalilla ja tukeutui Hendersonin lentokenttään. Laivue käytti ensin Bell P-39 Airacobra -hävittäjää, mutta siirtyi sitten Lockheed P-38 Lightning -hävittäjiin. Mitchell sai lukuisia sotilaille myönnettäviä sotilasmitaleja tunnustukseksi suorituksistaan palveluksessa.

Mitchellista tuli hävittäjä-ässä. Hän saavutti kaikkiaan 15 ilmavoittoa, joista kolme P-39 Airacobralla.[3] 70. FS hajautettiin, ja sen jotkut lentäjät saivat komennukset 339. laivueeseen, jota Mitchell komensi. Tämä laivue suoritti Yamamoton alasampumisen. Osa vanhoista FS 70:n lentäjätovereista sai surmansa palvellessaan laivaston ilmavoimiin komennettuina, kun tukialus USS Langley upotettiin.[4]

Burke Davisin teos kertoo myös Mitchellin hävittäjäyksikön varhaisista vaiheista koulutusjaksoineen sekä radiotiedustelusta. Radiotiedustelu purki Japanin käyttämän radioviestityksen koodikielen. Yhdysvallat käytti siitä tunnusta JN-25.[5] Tämä mahdollisti Yamamoton väijytyksen suunnittelun sekä tehtävän vaatiman ajoituksen. JN 25 oli osa Japanin "Purppura"-koodijärjestelmää.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Davis, Burke: Kuolema amiraalille, Kirjayhtymä, 1971, Helsinki, suom. Aarne Valpola, Alkuteos: (englanniksi) Get Yamamoto, Random House, 1969 (ei isbn-tunnusta)
  • Mellinger, George & Stanaway, John: Bell P-39 Airacobra-ässät (Osprey Hävittäjä-ässät osa 7), Koala-Kustannus, Helsinki, 2002, ISBN 952-5186-34-2 (alkuteos, sarjan 36. teos englanniksi, 2001, Oxford, Englanti)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]