Curtiss P-40

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
P-40 Warhawk
Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien P-40K.
Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien P-40K.
Tyyppi hävittäjälentokone
Alkuperämaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Valmistaja Curtiss
Status ei käytössä
Pääkäyttäjät Yhdysvaltain armeijan ilmavoimat
Royal Air Force
Valmistusmäärä 14 000
Kehitetty mallista P-36 Hawk

Curtiss P-40 oli toisen maailmansodan aikainen, yhdysvaltalainen yksimoottorinen ja yksipaikkainen hävittäjälentokone, joka lensi ensilentonsa vuonna 1938.[1]

P-40 kehitettiin sotaa edeltäneestä Curtiss P-36 Hawkista. USAAC (United States Army Air Corps, Yhdysvaltain armeijan ilmajoukot) käytti koko konesarjasta nimitystä Warhawk, Royal Air Force ja kansainyhteisömaiden ilmavoimat nimittivät P-40B- ja P-40C-malleja Tomahawkeiksi ja P-40E:stä eteenpäin Kittyhawkeiksi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen XP-40 oli P-36A Hawk, jonka Pratt & Whitney Twin Wasp -tähtimoottori oli vaihdettu Allison V-1710 -V-12-moottoriin. Vuoden 1939 huhtikuussa USAAC tilasi 524 P-40-konetta. Ranska tilasi 140 konetta, mutta yhtään niistä ei ehditty toimittaa ennen maan antautumista Saksalle. Koneet toimitettiin Isoon-Britanniaan, missä niitä pidettiin kuitenkin huonompina kuin Hawker Hurricane, Supermarine Spitfire tai Messerschmitt Bf 109, joten mallia käytettiin ainoastaan koulutukseen ja tiedusteluun. Pohjois-Afrikan rintamalla konetyyppi kuitenkin osoittautui taistelukelpoiseksi, koska siellä vastustajana oli enimmäkseen suorituskyvyltään saksalaishävittäjiä huonompia italialaiskoneita, ja taistelu tapahtui matalalla jossa Allisonin moottorin huonohko ahdin ei haitannut.

Uudempiin malleihin lisättiin aseistusta: P-40B sai lisäkonekiväärit siipiin (.30 USA, .303 UK) ja itsetiivistyvän polttoainetankin. P-40C:hen lisättiin edelleen kaksi tykkiä, mutta lisämassa heikensi suorituskykyä.

Konetta tuotettiin suuria määriä, Brittiläinen kansainyhteisö osti 930 konetta, joilla varustettiin 16 laivuetta, mukaan lukien Etelä-Afrikan ilmavoimien yksiköitä. 23 konetta palveli Neuvostoliitossa. Australian ilmavoimien koneet saavuttivat ratkaisevan voiton japanilaisista Milnelahden taistelussa 1942.

Curtissin tehtaalla Buffalossa valmistettiin 1 300 konetta yksistään vuonna 1942. Kaikkiaan konetyyppiä rakennettiin 14 000 kappaletta vuoteen 1944 mennessä, ja ne palvelivat 23 maan ilmavoimissa.

Neuvostoliitossa P40 K -versiosta tehtiin kaksipaikkainen tiedusteluversio P 40 EF. Sen aseistus oli poistettu ja tähystäjän istuin lisätty ohjaajan taakse. Polttoainemäärää oli lisätty ja varusteena oli Fairchild K-13 -kamera. Konetta käytettiin vuonna 1943 Hävittäjälentorykmentti 191:ssä.[2]

Saharasta löytyi vuonna 2012 toisen maailmansodan aikana kadonnut Kittyhawk. Lentäjä oli viemässä vaurioitunutta konetta tukikohtaan korjattavaksi, kun se teki hätälaskun ja päätyi hiekkaan kauas asutuksesta. 70 vuotta maastossa ollut kone oli löydettäessä hyväkuntoinen.[3][4]

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi sai sotasaaliiksi vaurioituneita Warhawkeja, joista yksi P-40M, konetyypin englantilaisen tyyppinimen, Kittyhawk Mk.III, mukaan rekisteritunnuksen KH-51 saanut, korjattiin Suomen ilmavoimien käyttöön. Varaosien huonon saatavuuden takia sillä ei lennetty paljon, ainoastaan tutustumislentoja.[5]

Curtiss P-40 Warhawkeja.

Tekniset tiedot (P-40E)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pituus: 10 m
  • Korkeus: 3,75 m
  • Kärkiväli: 11 m
  • Tyhjäpaino: 2 860 kg
  • Toimintapaino: 3 760 kg
  • Suurin nopeus: 580 km/h
  • Lakikorkeus: 9 100 m
  • Lentomatka: 1 050 km
  • Voimalaite: Allison V-1710-39 -V12-moottori, jonka teho oli 1 150 hv.
  • Aseistus: 6 × .50-kaliiperin Browning M2 -konekivääriä. Rungon alla ja siipiripustimissa oli mahdollista kuljettaa yhtä 227 kg:n ja kahta 45 kg:n pommia. Klimov-moottorimuutoksen yhteydessä koneisiin asennettiin telineet kuudelle RS-82-raketille.

Vuonna 1942 Neuvostoliitossa Leningradin alueen Lentovarikolla 1 noin 40:een P-40 E -versioon asennettiin Allison-moottorin varaosien puutteen vuoksi Klimov M-105 -moottorit. Samalla potkuriksi tuli VISh-61 alkuperäisen Curtiss Electric -potkurin tilalle. Muutoksen voi erottaa rungon ja potkurin välissä olevasta sovituslaipasta, jossa on lisäksi ilmanottoaukot.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin – 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
  • Geust, Carl-Frederik & Petrov, Gennadiy: Red Stars 4 Lend-lease aircraft in Russia. Apali, 2002. ISBN 952-5026-23-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heinonen 1992 s. 203
  2. Geust & Petrov, s. 47
  3. Saharasta löytyi ainutlaatuinen muisto toisesta maailmansodasta Yle Uutiset. 20.5.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 15.8.2015.
  4. Video: WWII Kittyhawk P-40 Found in Sahara Desert Flying. 14.5.2012. Bonnier Corporation. Viitattu 15.8.2015.
  5. Heinonen 1992, s. 204
  6. Geust & Petrov, s. 47