Rabaul
| Rabaul | |
|---|---|
  Rabaul |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |  Papua-Uusi-Guinea |
| Maakunta | Itäinen Uusi-Britannia |
| Piirikunta | Rabaul |
| Väkiluku (2011) | 4 785 |
| Aikavyöhyke | UTC+10 |
Rabaul on kaupunki Itäisen Uuden-Britannian maakunnassa Papua-Uudessa-Guineassa. Vuonna 2011 kaupungin asukasluku oli 4785.[1]
Historia ja nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rabaul tarkoittaa paikallisella kuanuan kielellä mangrovea.[2][3] 1800-luvun puolella alueella vaikutti mm. Emma Forsayth, joka perusti kaupunkiin kookospähkinäplantaasin.[4] Nykyisen nimensä kaupunki sai vuonna 1910 ja tätä ennen saksalaiset siirtomaaisännät kutsuivat kaupunkia nimellä Simpsonhafen.[5] Samana vuonna kaupungista tuli myös Saksan Uuden-Guinean pääkaupunki.[6] Australia otti kaupungin haltuunsa vuonna 1919.[4]
Toisen maailmansodan aikana liittoutuneet pommittivat kaupunkia ja se tuhoutui tämän seurauksena täysin. Kaupunki rakennettiin uudelleen vuonna 1950.[7]
Kaupunki oli Itäisen Uuden-Britannian pääkaupunki ja tärkein keskus ennen vuonna 1994 tapahtunutta Vulcan- ja Tavurvur-tulivuorien purkausta. Kaupunki tuhoutui Rabaul Hotel -hotellirakennusta lukuun ottamatta kokonaan ja siinä kuoli neljä ihmistä (lisäksi yksi ihminen kuoli salaman iskun yhteydessä).[8][9] Purkauksen jälkeen pääkaupunki siirrettiin 20 kilometrin päähän Kokopoon. Kaupunki on rakennettu aktiivisen tulivuoren kalderan reunalle ja se on näin ollen koko ajan alttiina purkauksille. Kaupunki on tuhoutunut samojen tulivuorien purkauksissa aiemminkin ainakin kaksi kertaa, vuosina 1878 ja 1937. Näissä purkauksissa kuoli satoja ihmisiä.[10]
Nykyään
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rabaulin, ja sen lähialueen, perinteisiä alkuasukkaita ovat tolait, joiden kulttuuri näkyy kaupungissa edelleen. Kaupungissa pideteään edelleen vuosittainen naamiofestivaali. Lisäksi perinteistä simpukankuorivaluuttaa otetaan edelleen joissain paikoissa vastaan.[4]
Kaupungissa sijaitsee vulkanismin tutkimuskeskus, jolla keskuspaikan lisäksi myös neljä muuta kenttälaitosta, jotka tarkkailevat alueen neljää aktiivisinta tulivuorta (Ulawun, Langila, Manam ja Karkar).[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rabaul (District, Papua New Guinea) - Population Statistics, Charts, Map and Location citypopulation.de. 2025. Viitattu 18.8.2025. (englanniksi)
- ↑ Schultz-Naumann, Joachim: Unter Kaisers Flagge. Deutschlands Schutzgebiete im Pazifik und in China einst und heute, s. 96. Universitas Verlag, 1985. ISBN 3-8004-1094-X (saksaksi)
- ↑ Pacific Wrecks: Rabaul Pacific Wrecks Incorporated. Viitattu 31.10.2008. (englanniksi)
- ↑ a b c Once known as the Pearl of the Pacific, Rabaul has everything to offer the intrepid traveller ABC News. 20.8.2023. Viitattu 18.8.2025. (englanniksi)
- ↑ Rabaul Australian War Memorial. 2025. Viitattu 18.8.2025. (englanniksi)
- ↑ German colonies in the Pacific National Library of Australia. 2025. Viitattu 18.8.2025. (englanniksi)
- ↑ Rabaul | Volcanic Island, Harbour, Capital Encyclopædia Britannica. Viitattu 18.8.2025. (englanniksi)
- ↑ Peaceful Rabaul was known as the 'pearl of the Pacific'. Then the earth cracked open ABC News. 27.8.2023. Viitattu 19.8.2025. (englanniksi)
- ↑ Halonen, Antti: ”Se oli kuin atomipommi” – Tuhka peitti yhden maailman kauneimmista kaupungeista, ja nyt näky on kuin fantasiaelokuvasta Iltalehti. Arkistoitu 19.9.2019. Viitattu 19.8.2025.
- ↑ ”Se oli kuin atomipommi” – Tuhka peitti yhden maailman kauneimmista kaupungeista, ja nyt näky on kuin fantasiaelokuvasta Iltalehti. Viitattu 20.9.2019.
- ↑ Papua New Guinea - Rabaul Volcanological Observatory The World Organization of Volcano Observatories. 2025. Viitattu 19.8.2025. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rabaul Wikimedia Commonsissa
- Johnson, R. Wally: ”13. Eruptions at Rabaul: 1994–1999”, Fire Mountains of the Islands : A History of Volcanic Eruptions and Disaster Management in Papua New Guinea and the Solomon Islands. Canberra: ANU E Press, The Australian National University, 2013. ISBN 9781922144225 Luku 13 Viitattu 19.9.2019. (englanniksi) doi:10.22459/FMI.12.2013 Koko teos
- Martin, Keir: The Spirit of Rabaul After the Volcano. Paideuma: Mitteilungen zur Kulturkunde, 2013, 59. vsk, s. 195–214. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.9.2019. (englanniksi)