Boris III

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Boris III
BASA-3K-7-342-28-Boris III of Bulgaria.jpeg
Bulgarian tsaari
Valtakausi 3. lokakuuta 1918 – 28. elokuuta 1943
Edeltäjä Ferdinand I
Seuraaja Simeon II
Syntynyt 30. tammikuuta 1894
Sofia, Bulgarian ruhtinaskunta
Kuollut 28. elokuuta 1943
Sofia, Bulgarian kuningaskunta
Puoliso Giovanna
Lapset Marie Louise
Simeon II
Koko nimi
Boris Klemens Robert Maria Pius Ludwig Stanislaus Xaver
Suku Saksi-Coburg-Gotha
Isä Ferdinand I
Äiti Marie Louise
Uskonto ortodoksi
Allekirjoitus BASA-3K-15-636-1-Boris III signature.jpg

Boris III, Bulgarian tsaari, (30. tammikuuta 189428. elokuuta 1943), nousi valtaistuimelle isänsä Ferdinand I:n eron jälkeen 1918[1] Bulgarian hävittyä ensimmäisen maailmansodan.

Alkuvaikeuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bulgarian tappio enimmäisessä maailmansodassa oli jo toinen viiden vuoden sisään, sillä myös toinen Balkanin sota päättyi Bulgarian häviöön. Maa joutui luovuttamaan alueita naapureilleen ja maksamaan sotakorvaukset, jotka uhkasivat taloutta ja poliittista vakautta. Syntyi kaksi liikettä, agraariliitto ja kommunistipuolue, jotka vaativat monarkian lopettamista.

Maan pääministeriksi nousi Boriksen kruunausvuonna agraariliiton Aleksandăr Stambolijski. Huolimatta maan maatalousvaltaisuudesta hän sai vastaansa keskiluokan ja armeijan vihan. Armeija teki vallankaappauksen 1923. Kreikka julisti Bulgarialle sodan 1925. Vaikka Kansainliitto välitti maiden välille rauhan, jatkui sekasorto vuoteen 1934 asti, jolloin Boris auttoi armeijaa perustamaan diktatuurin. Seuraavan vuonna hän otti itse vallan, ja hallitsi itsevaltiaana monarkkina.

Boris nai Savoijin Giovannan, Italian Viktor Emanuel III:n tyttären lokakuussa 1930 Assisissa ja ortodoksisessa seremoniassa Sofiassa. Liitosta syntyi tytär Marie-Louise tammikuussa 1933 ja kruununperillinen, poika Simeon 1937.

Saksalaismielisyys murenee[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan alussa mielipide oli saksalaismyönteinen, koska Saksa pakotti Romanian luovuttamaan Dobrudzhan maakunnan eteläosan takaisin Bulgarialle. Vuonna 1941 Boris liittoutui akselivaltojen kanssa ja liittyi sotaan Kreikkaa ja Jugoslaviaa vastaan saadakseen takaisin niille menetetyt alueet. Boris kieltäytyi kuitenkin yhteistyöstä kahdessa asiassa: alkuvuodesta 1943 saksalaiset pyysivät Bulgarian 50 000 juutalaisen lähettämistä Puolaan. Bulgaria ei myöskään suostunut julistamaan sotaa Neuvostoliitolle,[1] etenkin kun sota oli kääntymässä Saksaa vastaan.

Elokuussa 1943 Adolf Hitler kutsui Borisin tapaamiseen Berliiniin. Hän suostui symboliseen sodanjulistukseen Yhdistyneelle kuningaskunnalle ja Yhdysvalloille. Tämä kuitenkin kostautui, kun Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat ja Yhdysvaltain ilmavoimat pommittivat Sofiaa raskaasti 1943–1944.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boris kuoli pian palattuaan Berliinistä sydänkohtaukseen[1] retkeillessään Rilavuorella. Kuninkaaksi nousi kuusivuotias Simeon II.[2]

Boris haudattiin Rilan luostariin. Kun kommunistit nousivat valtaan 1944 ruumis kaivettiin haudasta ja haudattiin salaa Vranan palatsin pihamaalle. Kommunistivallan päättymisen jälkeisissä etsinnöissä löydettiin sydän, joka palautettiin Rilan luostariin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Boris III Encyclopaedia Britannica. Viitattu 19.3.2018.
  2. Simeon Saxecoburggotski Encyclopaedia Britannica. Viitattu 19.3.2018.
  Edeltäjä:
Ferdinand I
Bulgarian tsaari
19181943
Seuraaja:
Simeon II