Bulgarian ruhtinaskunta
Bulgarian ruhtinaskunta Княжество България |
|||
---|---|---|---|
1878–1908 |
|||
|
|||
|
|||
Valtiomuoto | ruhtinaskunta | ||
Ruhtinas |
Aleksanteri I (1879–1886) Ferdinand I (1887–1908) |
||
Pääkaupunki |
Plovdiv (1878) Sofia (1878–1908) Tarnovo (1879) |
||
Uskonnot | Bulgarian ortodoksinen kirkko | ||
Viralliset kielet | bulgaria | ||
Kansallislaulu | ”Shumi Maritsa” | ||
Edeltäjä |
![]() |
||
Seuraaja |
![]() |
Bulgarian ruhtinaskunta (bulg. Княжество България) oli de facto itsenäinen ja de jure Osmanien valtakunnan vasallivalto, joka perustettiin Berliinin sopimuksessa vuonna 1878.
Turkin sodan jälkeen Venäjän ja Osmanien valtakunnan välillä solmittiin San Stefanon rauha. Rauhansopimuksessa sovittiin suuren Bulgarian vasallivaltion perustamisesta, johon kuuluivat lähes kaikki bulgarialaisten asuttamat alueet Balkanilla. Britannia ja Itävalta-Unkari pelästyivät Venäjän vallan äkillistä kasvua, ja vielä samana vuonna kokoontui Berliinin kongressi, jossa San Stefanon rauhan rajoja muutettiin radikaalisti osmaneille edullisemmiksi. Kongressissa perustettiin huomattavasti pienempi Bulgarian ruhtinaskunta ja Itä-Rumelia.
Vuonna 1885 Itä-Rumelia liitettiin Bulgariaan verettömän vallankumouksen tuloksena. Osmanien valtakunta hyväksyi liittämisen Tophanen sopimuksella. 5. lokakuuta Bulgaria julistautui itsenäiseksi Bulgarian kuningaskuntana.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bulgarian ruhtinaskunta Wikimedia Commonsissa