Toinen Balkanin sota
| Toinen Balkanin sota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Balkanin sotia | |||||||
 Ylemmässä kartassa katkoviivoilla rajat ennen ensimmäistä Balkanin sotaa, paksulla viivalla Lontoon sopimuksen mukainen Turkin länsiraja. Alemmassa kartassa rajat toisen Balkanin sodan jälkeen.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
| |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
300 000 |
Serbia: 220 000 | ||||||
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
Toinen Balkanin sota oli kesällä 1913 käyty sota, jossa Bulgaria taisteli Kreikkaa, Serbiaa, Montenegroa, Romaniaa ja Turkkia vastaan. Sota puhkesi, koska ensimmäisen Balkanin sodan voittajavaltiot, joista yksi oli Bulgaria, eivät päässeet sovintoon niiden alueiden jakamisesta, jotka Turkki oli sodan jälkeen joutunut Lontoon sopimuksen mukaisesti luovuttamaan.[1] Lontoon sopimuksella 30. toukokuuta 1913 Turkki oli menettänyt lähes kaikki Euroopan puoleiset alueensa, lukuun ottamatta Istanbulia ja pientä maa-aluetta sen läheisyydessä.
Jo 19. toukokuuta 1913, ensimmäisen Balkanin sodan vielä kestäessä, Bulgarian joukot hyökkäsivät Pirotin ja Zajecarin kaupunkeihin Serbiassa[2], vaikka tässä sodassa Serbia ja Bulgaria olivat samalla puolella. Serbian kuningas Pietari julisti sodan 1. kesäkuuta Bulgariaa vastaan, ja taistelut puhkesivat myös Makedoniassa. Myös Kreikka julisti 3. heinäkuuta sodan Bulgariaa vastaan.[3]
Balkanin valtiot Kreikka, Romania, Montenegro ja Turkki lähtivät sotaan Serbian puolelle [2]. Romania puolestaan havitteli naapurinsa kahden vastustajan sitomaksi ja marssi 10. kesäkuuta eteläiseen Dobrudzhaan.[4] Turkkilaiset valloittivat Adrianopolin 25. maaliskuuta ja saavuttivat sotilaallisia voittoja. Rauhanneuvottelut aloitettiin Bukarestissa 29. heinäkuuta.[3]
Toinen Balkanin sota päättyi kahteen rauhansopimukseen, joista Bukarestin rauha allekirjoitettiin 10. elokuuta ja Konstantinopolin rauha 29. syyskuuta 1913.[2] Bulgaria menetti kaikki ensimmäisessä Balkanin sodassa valloittamansa alueet[2] sekä Dobrudzhan, joka on hedelmällistä viljelymaata[4], kun Serbia ja Kreikka jakoivat keskenään suurimman osan Makedoniasta[2]. Serbia sai tuolloin sen alueen, joka nykyisin muodostaa Pohjois-Makedonian valtion, Kreikka taas nykyisen Kreikan Makedonian. Myös Salonikin kaupunki ja Thasoksen saari luovutettiin Kreikalle[2]. Albaniasta tuli Saksan prinssin Wilhelmin johtama itsenäinen valtio[2]. Kreeta siirtyi lopullisesti osaksi Kreikkaa, joka vaati alueita Epeiroksesta, joka siihen asti oli turkkilainen Albania. Osmanien valtakunnalle palautettiin osa sen ensimmäisessä Balkanin sodassa menettämistä alueista, muun muassa Adrianopoli[2], ja täten Euroopan puoleinen Turkki sai nykyiset rajansa. Turkin länsirajaksi tuli Maritsajoki.[1] Bulgarialle jäi kuitenkin vielä Länsi-Traakia, jossa sen alueet ulottuivat Egeanmereen saakka, mutta tämän alueen se menetti myöhemmin ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kreikalle.
Sota aiheutti 500 000 ihmisen pakolaisuuden ja karkotuksen.[4] 234 000 turkkilaista lähti Bulgariasta ja Serbiasta ja 15 000 bulgarialaista pakeni Makedoniasta, joka jaettiin Kreikan ja Serbian kesken. Noin 70 000 kreikkalaista pakeni Traakiasta, joka liitettiin Bulgariaan. [4] Epeiros siirtyi Kreikalle, josta karkotettiin noin 70 000 albaania. Osmanien valtakunnasta lähteneet 265 000 kreikkalaista ja 100 000 turkkilaista palasivat Kreikasta Osmanien valtakuntaan.[4]
Sodan jälkeen Bulgarian pääministeri Vasil Radoslavov ryhtyi lähentämään maataan Italian, Itävalta-Unkarin ja Saksan kolmiliittoon, jonka erimielisyydet olivat jo huonot, koska Itävalta-Unkari ei hyväksynyt Romanian hallituksen Bulgarialle esittämiä aluevaatimuksia.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Otavan iso Fokus, 1. osa, s. 322, art. Balkanin sodat 1912–1913. Otava, 1973. ISBN 951-1-00273-2
- ↑ a b c d e f g h i Kronikka 1900-1999 Suomen ja maailman tapahtumat, s. 88. (Balkan edelleen vaarallinen ruutitynnyri) Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6529-7
- ↑ a b Vuosisatamme kronikka, s. 159. (Taistelu Balkanista) Jyväskylä: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2893-X
- ↑ a b c d e Vuosisatamme kronikka, Rauha Balkanille, s. 161.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Toinen Balkanin sota Wikimedia Commonsissa
