Toinen Balkanin sota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Toinen Balkanin sota
Ensimmäisen Balkanin sodan jälkeiset rajat
Ensimmäisen Balkanin sodan jälkeiset rajat
Päivämäärä:

16. kesäkuuta 191318. heinäkuuta 1913

Paikka:

Balkan

Lopputulos:

Bulgarian tappio, Bukarestin rauha

Osapuolet

Flag of Bulgaria.svgBulgaria

Flag of Greece (1822-1978).svgKreikka
State Flag of Serbia (1882-1918).svg Serbia
Flag of the Kingdom of Montenegro.svg Montenegro
Flag of Romania.pngRomania
Ottoman flag.svgTurkki

Vahvuudet

Bulgaria 300 000

Serbia 220 000, Romania 200 000, Kreikka 150 000, Montenegro 12 000

Toinen Balkanin sota alkoi 19. toukokuuta vuonna 1913, kun Bulgarian joukot hyökkäsivät Pirotin ja Zajecarin kaupunkeihin Serbiassa [1] Serbian kuningas Pietari julisti sodan 1. kesäkuuta Bulgariaa vastaan ja taistelut puhkesivat myös Makedoniassa. Myös Kreikka julisti 3. heinäkuuta sodan Bulgariaa vastaan. [2]

Balkanin valtiot Kreikka, Romania ja Montenegro sekä Ottomaanien valtakunta lähtivät sotaan Serbian puolelle [1]. Romania puolestaan havitteli naapurinsa kahden vastustajan sitomaksi ja marssi 10. kesäkuuta eteläiseen Dobrudsan kaupunkiin. [3] Ottomaanien joukot valloittivat Adrianopolin 25. maaliskuuta ja saavuttivat sotilaallisia voittoja. Rauhanneuvottelut aloitettiin Bukarestissa 29. heinäkuuta. [2]

Toinen Balkanin sota päättyi rauhansopimukseen, joka allekirjoitettiin 10. elokuuta Bukarestissa ja 29. syyskuuta Konstantinopolissa vuonna 1913. [1] Bulgaria menetti kaikki ensimmäisessä Balkanin sodassa valloittamansa alueet [1] sekä Dobrudzhan, joka on hedelmällistä viljelymaata[3] , kun Serbia ja Kreikka jakoivat keskenään suurimman osan Makedoniasta [1]. Solanikin ja Thasossari luovutettiin Kreikalle [1]. Albaniasta tuli Saksan prinssi Wilhelmin johtama itsenäinen valtio [1]. Kreeta siirtyi lopullisesti osaksi Kreikkaa, joka vaati alueita Epeiroksesta, joka siihen asti oli turkkilainen Albania. Ottomaanien valtakunta sai Adrianopolin. [1]

Sota aiheutti 500 000 ihmisen pakolaisuuden ja karkoituksen.[3] 234 000 turkkilaista lähti Bulgariasta ja Serbiasta ja 15 000 bulgarialaista pakeni Makedoniasta, joka jaettiin Kreikan ja Serbian kesken ja noin 70 000 kreikkalaista pakeni Traakiasta, joka liitettin Bulgariaan. [3] Epeiros siirtyi Kreikalle, josta karkoitettiin noin 70 000 albaania. Ottomaanien valtakunnasta lähteneet 265 000 kreikkalaista ja 100 000 turkkilaista siirtyi Kreikasta Ottomaanien valtakuntaan.[3]

Sodan jälkeen Bulgarian pääministeri Vasil Raboslavov ryhtyi lähentämään maataan Italian, Itävalta-Unkarin ja Saksan keisarikunnan kolmiliittoon, jonka erimielisyydet olivat jo huonot, koska Itävalta-Unkari ei hyväksynyt Romanian hallituksen Bulgarialle esittämiä aluevaatimuksia.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Kronikka 1900-1999 Suomen ja maailman tapahtumat, s. 88. Balkan edelleen vaarallinen ruutitynnyri. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6529-7.
  2. a b Vuosisatamme Kronikka, s. 159. Taistelu Balkanista. Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2893-X.
  3. a b c d e Vuosisatamme kronikka, Rauha Balkanille, s. 161.