Ningbo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ningbo
Kaupungin taivaanranta, Tianyi Square, Tianyi Chamber, Ningbon ja Zhoushanin satama, Hangzhounlahden silta, ja Tianfeng-pagodi
Kaupungin taivaanranta, Tianyi Square, Tianyi Chamber, Ningbon ja Zhoushanin satama, Hangzhounlahden silta, ja Tianfeng-pagodi
Ningbon sijainti Zhejiangin maakunnassa
Ningbon sijainti Zhejiangin maakunnassa

Ningbo

Koordinaatit: 29°52′N, 121°33′E

Valtio Kiina
Maakunta Zhejiang
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi prefektuuritason kaupunki
Väkiluku (2017)  (arvio) 8 005 000
Aikavyöhyke UTC+8
Postinumero 315000
Suuntanumero(t) 0574
Rekisterikilpi B










Ningbo (kiin.: 宁波; pinyin: Níngbō) on satamakaupunki Zhejiangin maakunnan koillisosassa Kiinassa. Kaupunki sijaitsee Hangzhounlahden eteläpuolella. Itäpuolella sijaitsee Zhoushan ja Itä-Kiinan meri, lännessä Shaoxing, etelässä Taizhou. Kaupungin asukasluku oli vuonna 2017 arviolta 8 005 000. Ningbon ja Zhoushanin satama on maailman suurin rahtisatama. Hangzhounlahden silta yhdistää kaupungin Shanghain metropolialueeseen. Ningbo Lishen kansainvälinen lentoasema palvelee kaupunkia.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niin sanottu kolmen joen yhtymäkohta Ningbossa.

Ningbo sijaitsee Koillis-Kiinan Zhejiangin maakunnassa Yong-joen varrella matalalla rannikkotasangolla.[1] Kaupungin keskustan rakennettu alue on keskimäärin 4–5,8 metrin korkeudella merenpinnasta.[2] Kaupungin keskusta on noin 25 kilometriä joen suulta sisämaahan päin kohdassa, jossa jokeen yhtyvät Yuyao- ja Fenghua-joet.[1] Alueen rannikko kuuluu Jangtsen suiston eteläosaan. Pohjoisessa sijaitsee Hangzhounlahti, jonka vastapuolella sijaitsee Shanghai. Ningbon naapurikaupunkeja ovat Shengzhou, Xinchang, Shaoxing ja Taizhou. Kaupunkiin hallinnollisesti kuuluvan alueen koko 9 816 km², josta rakennettua kaupunkialuetta on 3 730 km². Kaupunkiin kuuluu 1594 kilometriä rantaviivaa ja 614 eri kokoista saarta.[2]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ningbossa on Köppenin ilmastoluokituksen mukaan subtrooppinen kostea ilmasto. Kesät ovat kuumia ja sateisia, talvella sataa hieman vähemmän ja on viileää. Vuoden keskilämpötila on noin 17 °C ja keskimääräinen sademäärä 1 380 millimetriä. Elokuu on lämpimin kuukausi. Silloin vuorokauden keskilämpötila on noin 28 °C. Viilein kuukausi on tammikuu, jolloin keskilämpötila on noin 5 °C. Sateisin kuukausi on kesäkuu, jolloin sataa keskimäärin noin 190 millimetriä. Joulukuu puolestaan on kuivin kuukausi. Silloin keskimääräinen sadanta on 48 millimetriä.[3]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ningbon hallinnollinen jako

Hallinnollisessa jaossa Ningbo on prefektuuritason kaupunki.

Kaupunki jakautuu kuuteen kaupunkipiiriin, kahteen piirikuntaan ja kahteen piirikuntatason kaupunkiin.[2]

Kaupunkipiirit
  • Haishu
  • Jiangbei
  • Zhenhai
  • Beilun
  • Yinzhou
  • Fenghua

Piirkunnat
  • Ninghai
  • Xiangshan

Piirikuntatason kaupungit

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tianfengin pagoda.

Nykyisen Ningbon alueella on ollut ihmisasutusta jo pitkään. Hemudu on löytöpaikka Yuyaon piirikunnassa, jonka mukaan nimettiin 5 000–7 000 vuotta sitten vallinnut Hemudun kulttuuri.[4] Kulttuurin jäljiltä tunnetaan esimerkiksi varhaisimpien tunnettujen esimerkkien joukkoon lukeutuvat viitteet riisin viljelystä. Xia-dynastian kaudella 2 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua Ningbo oli osa Yinin piirikuntaa Kiinan historian kevättä ja syksyä kaudella alue oli osa Yue-valtiota. Qin-dynastian kaudella alue kuului Quaijin prefektuuriin.[2] 400-luvulla nykyisen Ningbon alueesta alkoi muodostua tärkeä kaupan keskus, jonka kautta saapui meriteitse Koreasta saapuvaa tavaraa Jiankangiin, eli nykyiseen Nankingiin.[1] Tang-dynastian kaudella nykyisen Ningbon alueen nimi oli Mingzhou. Varsinainen kaupunki sai alkunsa vuonna 821, kun keisari Muzong siirsi prefektuurin keskuksen Sanjiangkouhun, eli kolmen joen yhtymäkohtaan. Tuolloin rakennettiin uusi kaupunkikeskus.[2] Kaupunki kasvoi nopeasti Song-dynastian ja Yuan-dynastian kausilla, mutta Ming-dynastian kausi (1368–1644) merkitsi kasvun hidastumista. Ming-dynastian aikana Kiina kääntyi sisäänpäin ja esimerkiksi meriteitse kulkevaa kauppaa rajoitettiin. Toisaalta Ningbosta tuli sotilastukikohta sen jouduttua japanilaisten merirosvojen iskujen kohteeksi.[1] Nykyisen nimensä Ningbo kaupunki sai vuonna 1381.[2]

Kaupunki alkoi toipua 1400-luvun lopulla. Sisämaan maatalous elpyi ja seuraavan vuosisadan puolella vuonna 1545 paikalle saapuivat portugalilaiset kauppiaat. Kauppa oli aluksi laitonta, mutta lopulta se laillistettiin vuonna 1567. Myöhemmin tulivat myös alankomaalaiset ja englantilaiset kauppiaat.[1] 1400-luvulla syntyi myös ehkä tunnetuin ningbolainen filosofi Wang Shouren ja vuonna 1516 valmistunut Tianyige on Kiinan vanhin säilynyt kirjasto.[5] Myös kiinalaiset kauppiaat Ningbosta alkoivat kulkea meriteitse muihin kohteisiin. Heitä purjehti esimerkiksi Filippiineille ja Taiwanille. Jokia pitkin heitä kulki myös Kiinan sisämaahan. 1800-luvun alkupuolella ningbolaisista kauppiaista oli tullut huomattava tekijä Kiinan sisäisessä kaupassa, sekä pankkiireina. Vuonna 1843 Ningbosta tuli ulkomaalaisella kaupalle avoin niin sanottu sopimuskauppasatama. Kaupunki alkoi kuitenkin samoihin aikoihin jäädä merkityksessään Shanghain taakse.[1] Monet Ningbon kauppiaista siirtyivät Shanghaihin, jossa heistä tuli kaupungin kiinalaisten kauppiaiden hallitseva luokka. Ningbossa syntyi useita 1900-luvulla Kiinassa vaikuttaneita merkkihenkilöitä, kuten Tšiang Kai-šek, Rou shi, Zhou Xingfang, Pan Tianshou, Chen Yifei, Feng Jicai ja Yo-Yo Ma.[5]

Kiinan kommunistit valtasivat Ningbon 5. toukokuuta 1949 ja vuonna 1994 kaupungista tehtiin hallinnollisesti maakunnan alainen kaupunki.[2]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 Ningbon bruttokansantuote oli yhteensä 984,2 miljardia renminbiä, eli 123 955 renminbiä henkilöä kohden.[6] Kaupunki teollistui ennen toista maailmansotaa, jolloin kaupungissa tuotettiin esimerkiksi tupakkaa ja tekstiilejä. Teollistuminen jatkui vuoden 1949 jälkeen, jolloin kaupunkiin perustettiin esimerkiksi uusia tekstiilitehtaita ja elintarviketeollisuutta. Kaupungissa valmistetaan myös esimerkiksi maatalouskoneita, moottoreja ja kalastusaluksia.[1] Vuonna 1993 perustettu Ningbon talouden ja teknologian kehitysalue oli yksi ensimmäisistä Kiinan valtiotason taloudellisista kehitysalueista ja vuonna 2008 perustettiin Ninbon digipuisto. Matkailun merkitys on kasvanut etenkin 1900-luvun loppupuolelta lähtien.[5]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ningbon asukasluku oli vuoden 2017 arvion mukaan 8 005 000. Heistä 5 969 000 oli Ningboon rekisteröityjä asukkaita.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Ningbo Encyclopaedia Britannica. Viitattu 28.5.2019. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Overview The People's Government of Ningbo Municipality. Arkistoitu 28.5.2019. Viitattu 28.5.2019. (englanniksi)
  3. Climate Ningbo climate-data.org: Climate-Data.org. Viitattu 28.3.2019. (englanniksi)
  4. Hemudu Culture Hemudu Site Museum. Arkistoitu 5.8.2014. Viitattu 28.5.2019. (englanniksi)
  5. a b c David Pong: Encyclopedia of Modern China, s. 42. Charles Scribner’s Sons, 2009. ISBN 978-0-684-31566-9. (englanniksi)
  6. Nanjing (Jiangsu) City Information Hong Kong Trade Development Council. Viitattu 28.5.2019. (englanniksi)
  7. Ningbo China Daily. Information Office of Ningbo Municipal People’s Government. Viitattu 29.5.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]