Melusaaste

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kertakäyttöiset korvatulpat, joiden avulla voi suojautua haitalliselta melulta.

Melusaaste on liian kovaa melua. Melu on ääntä, joka on terveydelle haitallista tai joka merkityksellisesti vähentää ympäristön viihtyisyyttä tai merkityksellisesti haittaa työntekoa. Melun voimakkuus ilmoitetaan desibeleinä. Liika altistuminen melusaasteelle saattaa aiheuttaa tinnitusta.

Lainsäädäntöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omatekoinen ajoneuvolla meluamisen kieltävä kyltti.

Melulähteille on työkäytössä määritelty melurajat, joita työkone ei saisi ylittää. Työlainsäädännössä on määritelty aikarajoja työntekijän melusaasteelle altistumiselle.

Euroopan unionin ympäristömeludirektiivin (2002/49/EY) tarkoituksena on vähentää ja ehkäistä ympäristömelun aiheuttamia haittoja.[1] Direktiivi edellytti muun muassa meluselvityksen ja meluntorjunnan toimintasuunnitelman laatimista. Suomessa direktiivi toteutuu osana ympäristönsuojelulakia (27.6.2014/527, esim. 151§–153§).[2]

Melusaasteen lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melusaastetta syntyy esimerkiksi liikenteestä ja työkoneista sekä äänekkäistä tapahtumista kuten ulkoilmakonserteista. Melusaastetta voi syntyä myös teollisuuslaitoksista (kuten tuulivoimaloista, kivimurskaamoista), työkoneista (kuten satamien ja muiden toimipisteiden lastinkäsittelylaitteet), yksittäisistä koneista ja laitteista (kuten lehtipuhaltimista, raivaus- ja moottorisahoista, ilmastointilaitteista), vesipumpuista) ja muista melulähteistä. Työkoneiden melu synnyttää haittaa myös laitteen käyttäjälle, jos melun lähde on lähellä koneenkäyttäjän kuulojärjestelmää.

Meluhaittojen vähentäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltorin Optime III-kuulosuojain

Melusaasteen haittavaikutuksia vähennetään melusaastetta aiheuttavien lähteiden äänen vaimennusta. Esimerkkinä ulkoisesta suojauksesta ovat liikenteen meluhaittojen ehkäisyyn meluaidat ja vallit. Melusaasteen haittavaikutuksia vähennetään myös ihmisten kuuloa suojaavilla kuulonsuojaimilla. Kuulosuojaimia on olemassa korvien päälle sijoitettavia kuppimaisia suojuksia ja korvakäytävään sijoitettavia korvatulppia.

Laindäädännöstä ja toimintasuunnitelmista huolimatta esimerkiksi ympäristömelulle altistuminen ei ole alkuvuonna 2014 julkaistun selvityksen mukaan Suonessa vähentynyt.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. YMra17/2010 Ympäristömeludirektiivi 2010. Ympäristöministeriö. Viitattu 23.5.2014.
  2. Ympäristönsuojelulaki 27.6.2014/527 Finlex Ajantasainen lainsäädäntö, finlex.fi/fi/laki/ajantasa. Viitattu 25.5.2015.
  3. Työryhmä: ympäristömelulle altistuminen ei ole vähentynyt 20.2.2014. Ympäristöministeriö, ym.fi. Viitattu 25.5.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]