Wu-kiina
wu-kiina | |
---|---|
Oma nimi | 吳語 /wuny/ |
Tiedot | |
Alue | Kiina |
Puhujia | 85 miljoonaa |
Kirjaimisto | kiinalainen kirjaimisto |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | Sinotiibetiläiset kielet |
Kieliryhmä | kiinalaiset kielet |
Kielikoodit | |
ISO 639-3 | wuu |
Wu-kiina on Kiinan toiseksi puhutuin kieli mandariinikiinan jälkeen. Se on eräs kiinalaisista kielistä, jotka käyttävät samaa kiinalaista kirjoitusta, mutta eivät ole puhuttuna keskenään ymmärrettäviä.
Wu-kiinaa puhutaan enemmistökielenä Shanghain itsehallinnollisessa kunnassa ja Zhejiangin maakunnassa. Lisäksi sitä puhutaan ympäröivällä alueella Jiangsun, Anhuin ja Fujianin maakunnissa. Vuoden 1991 väestönlaskennan mukaan wu-kiinan puhujia oli 87 miljoonaa, jonka jälkeen luku kasvoi väestönkasvun myötä 90–95 miljoonaan. 2000-luvun alussa puhujia oli 85 miljoonaa, noin kahdeksan prosenttia Kiinan väestöstä[1].
Wu-kiina on tonaalinen kieli muiden kiinalaisten kielten tapaan, mutta siinä sävelkululla ei ole merkitystä vaan ainoastaan sävelkorkeudella. Wu-kiinassa on kaksi sävelkorkeutta: korkea ja matala. Sävelkorkeus on erottamaton osa jokaista tavua. Näin ollen sanan merkitys muuttuu, mikäli se lausutaan eri äänenkorkeudella. Esimerkiksi sana "mo" tarkoittaa matalalla sävelkorkeudella sulkaa (毛) ja korkealla äänenkorkeudella kissaa (猫).
Soinnillisten konsonanttien käyttö on toinen tekijä, joka erottaa wu-kiinan muista kiinalaisista kielistä, joissa niitä ei ole lainkaanlähde?. Wu-kiinassa on kolmenlaisia konsonantteja: soinnillisia, soinnittomia ja aspiroituja soinnittomia eli niin sanotusti H:n päältä puhuttuja konsonantteja.
Äänteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konsonantit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
labiaali | labiodentaali | alveolaari | palataali | velaari | glottaali | |
---|---|---|---|---|---|---|
klusiili | b p pʰ | d t tʰ | g k kʰ | |||
nasaali | m | n | ŋ | |||
hankausäänne | v f | z s | ʒ ʃ | ɦ h | ||
affrikaatta | ts tsʰ | dʒ tʃ tʃʰ | ||||
lateraali | l |
Vokaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wu-kiinassa vokaaleiden ääntäminen vaihtelee murteittain. Vaihtoehtoiset ääntämykset on merkitty kautta-viivalla.
Etinen | Keskinen | Takainen | |||
---|---|---|---|---|---|
Suppea | i y | u/v | |||
Puolisuppea | ø | ɵ/ɤ | o/ʊ | ||
Puoliväljä | ɛ | ə/ɐ | ɔ | ||
Väljä | a |
Murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wu-kiinan pohjoiset murteet eroavat merkittävästi eteläisistä murteista.
- Taihun murretta (太湖片) puhutaan Jiangsun maakunnan eteläosassa, mukaan lukien Suzhou, Wuxi ja Changzhou, sekä Shanghaissa ja Zhejiangin maakunnan pohjoisosassa, mukaan lukien Hangzhou, Shaoxing, Ningbo, Huzhou ja Jiaxing.
- Taizhoun murretta (台州片) puhutaan Taizhoun seudulla, Zhejiangin maakunnassa.
- Oujiangin murretta (瓯江片) puhutaan Wenzhoussa, Zhejiangin maakunnassa, tämä eroaa siinä määrin kaikista muista kiinan murteista että eräät tutkijat pitävät sitä omana kielenään.
- Wuzhoun murretta (婺州片) puhutaan Jinhuan seudulla, Zhejiangin maakunnassa.
- Chu-Qu-murretta (处衢片) puhutaan Lishuissa ja Quzhoussa Zhejiangin maakunnassa sekä Shangraossa ja Yushanissa Jiangxin maakunnassa.
- Xuanzhoun murretta (宣州片) puhutaan Xuanchengissä Anhuin maakunnassa.
Murteista tärkein on Taihun murre, jota puhutaan Jangtse-joen alajuoksun ja rannikon suurissa kaupungeissa. Sen alamurteista suurin ja arvovaltaisin on Kiinan suurimmassa kaupungissa, Shanghaissa puhuttu shanghainkiina, jota käsitteleviä oppikirjoja on saatavilla sekä kiinaksi että länsimaisilla kielillä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Wu language Encyclopædia Britannica. Viitattu 6.7.2018. (englanniksi)