Focke-Wulf Fw 200 Condor

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Focke Wulf Fw 200 Condor
Bundesarchiv Bild 146-1978-043-02, Focke-Wulf Fw 200 C Condor.jpg
Kuvaus
Tehtävä Kuljetuskone, pommittaja
Miehistö 5
Matkustajamäärä 30 sotilasta varusteineen (joukkojenkuljetusmalli)
Ensilento 27. heinäkuuta 1937
Valmistaja Focke-Wulf Flugzeugbau GmbH
Mitat (Fw 200C-3/U4)
Pituus 23.5 m
Kärkiväli 32.8 m
Korkeus 6.3 m
Siipi pinta-ala 118 m²
Paino
Tyhjäpaino 12 950 kg
Lastattuna kg
Maksimi lentoonlähtöpaino 22 700 kg
Voimanlähde
Moottori 4 × BMW/Bramo 323R
Teho (yhden) 882 kW 1 200 hv
Suorituskyky
Maksiminopeus 360 km/h @ 4,800 m
Taistelusäde 3,556 km
Siirtosäde 4,440 km
Lakikorkeus 5,800 m
Aseistus
Aseistus 2 × 20 mm MG 151/20-tykki
6 × 7,9 mm konekivääri
1 × 13 mm MG 131 konekivääri
Pommit 3 000 kg

Focke-Wulf Fw 200 Condor oli saksalaisen Lufthansa-lentoyhtiön 1930-luvun alussa tilaama nelimoottorinen matkustajalentokone. Luftwaffe käytti koneita toisessa maailmansodassa kuljetus- ja meritiedustelukoneina. Konetta käytettiin myös pommituskäytössä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lufthansan spesifikaation mukaan suunniteltu kone teki ensilentonsa 27. heinäkuuta 1937, vajaan vuoden kehitystyön jälkeen. Diplomi-insinööri Bansemirin johtaman työryhmän suunnitteleman koneen koelentäjänä toimi Kurt Tank. Condor V-1 (D-ACON) oli ensimmäinen lentokone joka lensi välilaskuitta BerliiniNew York-lennon 10. elokuuta 1938 24 tunnissa, 56 minuutissa. Paluumatka 13. elokuuta kesti vain 19 tuntia, 47 minuuttia. Vuoden 1938 marraskuussa koneella lennettiin Berliinistä Tokioon 46 tunnissa 18 minuutissa. Kone tuhoutui 6. joulukuuta 1938 pakkolaskussa mereen Manilan edustalla.

Condor oli kokometallinen, nelimoottorinen yksitaso, joka pystyi kuljettamaan 25 matkustajaa 3 000 kilometriä. Japanin laivasto tilasi itselleen Condorin sotilasmuunnoksen, jonka Kurt Tank suunnitteli Fw 200 V-10:stä. Toisen maailmansodan sytyttyä kone kuitenkin jäi Saksaan ja siitä tuli Condorin kaikkien sotilasmallien prototyyppi. Sotilasmuunnoksessa siipiin lisättiin pommiripustimet, runkoa jatkettiin ja vahvistettiin ja rungon päälle ja alle lisättiin konekivääriampumot. Koneen lisääntynyt paino aiheutti useitten varhaisten Condorien rikkoontumisen laskeutumisissa, eikä ongelmaa saatu koskaan täysin poistettua. Myöhemmissä malleissa oli myös tutka.

Konetta rakennettiin kolmena versiona: Fw 200 A, B, ja C. A-malli oli Lufthansan, tanskalaisen Det Danske Luftfartselskab’n (kaksi kappaletta) ja brasilialaisen Syndicato Condorin (kaksi kappaletta) käyttämä matkustajakone. Syndicato Condor lensi koneillaan vielä vuonna 1947. Yksi tanskalainen kone lensi sodan aikana Englannissa.

Fw 200 B ja Fw 200 C malleja käytettiin pitkänmatkan pommittajana, tiedustelukoneina ja joukkojenkuljetukseen, sekä valtionjohdon kuljettamiseen. Adolf Hitler käytti Fw 200 V-3-mallia, hänen istuimensa oli varustettu selkäpanssaroinnilla ja automaattisella laskuvarjolla ja se voitiin pudottaa hätätilanteessa koneen pohjaluukusta. ”Führermaschinen” nimi oli ”Immelmann III” ja sen tunnusnumero oli ensin ”D-2600”, mikä muuttui ”WL+2600”:ksi ja lopulta ”26+00”:ksi.

Luftwaffe käytti Condoreja meritiedusteluun Pohjanmerellä ja Atlantin valtamerellä etsimään liittoutuneiden saattueita ja sotalaivoja ja välitti tiedot Saksan laivastolle ja sen sukellusveneille. Condorit kuljettivat myös pommeja ja miinoja; kesäkuun 1940 ja helmikuun 1941 välillä ne upottivat 365 000 tonnia liittoutuneiden aluksia. Vuoden 1941 puolivälissä koneet määrättiin tappioitten pelossa välttämään kaikkia taistelutoimia, sillä saattueita alettiin varustaa laivoilta laukaistavilla hävittäjälentokoneilla.

Vuoden 1943 lopulta lähtien Condoreita käytettiin yksinomaan kuljetuskoneina ja Junkers Ju 290 korvasi ne meritiedustelussa. Condoreitten merkittävin huoltokuljetustehtävä oli piiritetyn Stalingradin huoltaminen vuonna 1943. Koneitten valmistus päättyi 1944 jolloin niitä oli valmistettu 276 kappaletta. Stalingradissa sekä Saksassa 1945 Neuvostoliitto sai saaliikseen useita Fw-200-koneita ja niitä käytettiin useita vuosia muun muassa arktisilla alueilla.

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Suomessa käynyt Condor oli Malmin lentokentällä 30. kesäkuuta 1938 käynyt Fw 200 V-2 D-AETA ”Westfalen”.

Kuuluisin Fw 200 Condorin Suomeen suuntautunut lento oli Adolf Hitlerin käynti Immolassa Mannerheimin 75-vuotisjuhlassa 4. kesäkuuta 1942. Lennolla käytettiin varsinaisen ”Führermaschinen” varakoneen varakonetta, jonka rekisteritunnus oli KE+IX. Koneen rullatessa kentällä sen vasemman laskutelineen kiinni hirttänyt jarru sytytti laskutelineen renkaan tuleen.

Finnairin edeltäjä Aero Oy oli tilannut kaksi Fw 200 Condor KB-1-konetta 27. tammikuuta 1939. Koneiden pienoismallit olivat esillä New Yorkin maailmannäyttelyssä osoittamassa tulevan kesäolympiaisännän vaurautta. Siksi koneet oli nimetty jo ennen niiden saapumista: ne olivat Karjala, tunnuksella OH-CLA ja Petsamo, OH-CLB. Koneita ei sodan sytyttyä kuitenkaan toimitettu Suomeen, vaan ne menivät saksalaisten omaan käyttöön tyyppimerkinnällä D-1; ensin Lufthansalle ja myöhemmin Luftwaffelle. Molemmat koneet tuhoutuivat sodan aikana. Myöhemmin Saksa antoi korvauksena Aeron hankkia tilalle kaksi alun perin tšekkoslovakialaista Douglas DC-2 -konetta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Berger, Rolf: Maailman lentokoneet, s. 73. Suom. Väisänen, Hannu. Hämeenlinna: Karisto Oy, 2010. ISBN 978-951-23-5212-8. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]