Focke-Wulf Fw 200 Condor

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Focke Wulf Fw 200 Condor
Bundesarchiv Bild 146-1978-043-02, Focke-Wulf Fw 200 C Condor.jpg
Tyyppi kuljetus- ja pommikone
Alkuperämaa Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Valmistaja Focke-Wulf Flugzeugbau
Ensilento 27. heinäkuuta 1937

Focke-Wulf Fw 200 Condor oli saksalaisen Lufthansa-lentoyhtiön 1930-luvun alussa tilaama nelimoottorinen matkustajalentokone. Luftwaffe käytti koneita toisessa maailmansodassa kuljetus- ja meritiedustelukoneina. Mallia käytettiin myös pommikoneena.

Kehitys ja tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Focke-Wulf Fw 200C-3/U9 Immolan lentokentällä Adolf Hitlerin vierailun aikana kesäkuussa 1942.

Lufthansan spesifikaation mukaan koneen suunnitteli diplomi-insinööri Kurt Tank. Ensimmäinen prototyyppi Fw 200 V1 teki ensilentonsa 27. heinäkuuta 1937 vain vuosi ja yksitoista päivää tilauksesta. Koneen voimanlähteinä oli neljä 875 hevosvoiman Pratt & Whitney Hornet -moottoria. Pian ensimmäisen prototyypin jälkeen valmistui kaksi muuta V2 ja V3, joiden voimanlähteenä olivat neljä 720 hevosvoiman BMW 132G-1 -moottoria.[1]

Condor oli kokometallinen, nelimoottorinen yksitaso, joka pystyi kuljettamaan 25 matkustajaa 3 000 kilometriä. Japanin laivasto tilasi itselleen Condorin sotilasmuunnoksen, jonka Kurt Tank suunnitteli Fw 200 V-10:stä. Toisen maailmansodan sytyttyä kone kuitenkin jäi Saksaan ja siitä tuli Condorin kaikkien sotilasmallien prototyyppi. Sotilasmuunnoksessa siipiin lisättiin pommiripustimet, runkoa jatkettiin ja vahvistettiin ja rungon päälle ja alle lisättiin konekivääriampumot. Koneen lisääntynyt paino aiheutti useitten varhaisten Condorien rikkoontumisen laskeutumisissa, eikä ongelmaa saatu koskaan täysin poistettua. Myöhemmissä malleissa oli myös tutka.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotantokoneista kaksi A-02 ja A-05 myytiin Tanskaan Det Danske Luftfartselskab'lle, joka rekisteröi ne OY-DAM Daniaksi ja OY-DEM Jutlandiaksi. Lisäksi kaksi A-sarjan koneista A-07 ja A-08 (aiemmin V8) toimitettiin Brasiliaan Syndicato Condorille, joka rekisteröi PP-CBJ Arumaniksi ja PP-CBI Abaitaraksi. Loput neljä A-sarjan konetta olivat Lufthansan käytössä.[2] Syndicato Condor lensi koneillaan vielä vuonna 1947. Yksi tanskalainen kone lensi sodan aikana Englannissa.

Condor V-1 (D-ACON) oli ensimmäinen lentokone, joka lensi välilaskuitta Berliini–New York-lennon 10. elokuuta 1938 24 tunnissa, 56 minuutissa. Paluumatka 13. elokuuta kesti vain 19 tuntia, 47 minuuttia. Marraskuussa 1938 koneella lennettiin Berliinistä Tokioon 46 tunnissa 18 minuutissa. Kone tuhoutui 6. joulukuuta 1938 pakkolaskussa mereen Manilan edustalla.

Saksan ilmavoimat käytti Fw 200 B ja Fw 200 C -malleja pitkänmatkan pommittajina, tiedustelukoneina ja joukkojenkuljetukseen, sekä valtionjohdon kuljettamiseen. Adolf Hitler käytti Fw 200 V-3-mallia, hänen istuimensa oli varustettu selkäpanssaroinnilla ja automaattisella laskuvarjolla ja se voitiin pudottaa hätätilanteessa koneen pohjaluukusta. ”Führermaschinen” nimi oli ”Immelmann III” ja sen tunnusnumero oli ensin ”D-2600”, mikä muuttui ”WL+2600”:ksi ja lopulta ”26+00”:ksi.

Luftwaffe käytti Condoreja meritiedusteluun Pohjanmerellä ja Atlantin valtamerellä etsimään liittoutuneiden saattueita ja sotalaivoja ja välitti tiedot Saksan laivastolle ja sen sukellusveneille. Condorit kuljettivat myös pommeja ja miinoja; kesäkuun 1940 ja helmikuun 1941 välillä ne upottivat 365 000 tonnia liittoutuneiden aluksia. Vuoden 1941 puolivälissä koneet määrättiin tappioitten pelossa välttämään kaikkia taistelutoimia, sillä saattueita alettiin varustaa laivoilta laukaistavilla hävittäjälentokoneilla.

Vuoden 1943 lopulta lähtien Condoreita käytettiin yksinomaan kuljetuskoneina ja Junkers Ju 290 korvasi ne meritiedustelussa. Condoreitten merkittävin huoltokuljetustehtävä oli piiritetyn Stalingradin huoltaminen vuonna 1943. Koneitten valmistus päättyi 1944 jolloin niitä oli valmistettu 276 kappaletta. Stalingradissa sekä Saksassa 1945 Neuvostoliitto sai saaliikseen useita Fw-200-koneita ja niitä käytettiin useita vuosia muun muassa arktisilla alueilla.

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Focke-Wulf Fw 200C-3/U9 Immolan lentokentällä Adolf Hitlerin vierailun aikana kesäkuussa 1942.

Ensimmäinen Suomessa käynyt Condor oli Malmin lentokentällä 30. kesäkuuta 1938 käynyt Fw 200 V-2 D-AETA ”Westfalen”.

Kuuluisin Fw 200 Condorin Suomeen suuntautunut lento oli Adolf Hitlerin käynti Immolassa Mannerheimin 75-vuotisjuhlassa 4. kesäkuuta 1942. Lennolla käytettiin varsinaisen ”Führermaschinen” varakoneen varakonetta, jonka rekisteritunnus oli KE+IX. Koneen rullatessa kentällä sen vasemman laskutelineen kiinni hirttänyt jarru sytytti laskutelineen renkaan tuleen.

Finnairin edeltäjä Aero Oy oli tilannut kolme Fw 200 Condor KB-1-konetta 27. tammikuuta 1939. Koneiden pienoismallit olivat esillä New Yorkin maailmannäyttelyssä osoittamassa tulevan kesäolympiaisännän vaurautta. Siksi koneet oli nimetty jo ennen niiden saapumista: ne olivat Karjala, tunnuksella OH-CLA ja Petsamo, OH-CLB; kolmannen koneen kohdalla kyse oli optiosta, eikä sillä tiedetä olleen nimeä. Näiden koneiden avulla Aero suunnitteli mannertenvälisiä lentoja.

Koneita ei sodan sytyttyä kuitenkaan toimitettu Suomeen, vaan Saksan valtio takavarikoi ne, ja ne menivät saksalaisten omaan käyttöön tyyppimerkinnällä D-1; ensin Lufthansalle ja myöhemmin Luftwaffelle. Kaikki kolme konetta tuhoutuivat sodan aikana.[3][4][5] Myöhemmin Saksa antoi korvauksena Aeron hankkia tilalle kaksi alun perin tšekkoslovakialaisen ČLS:n käytössä ollutta Douglas DC-2 -konetta.[6]

Tekniset tiedot (Fw 200C-3/U4)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 5
  • Matkustajat: 30 sotilasta varusteineen (joukkojenkuljetusmalli)
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&023.050000023,5 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&032.080000032,8 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&06.03000006,3 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&0118.&&&&00118 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&012950.&&&&0012 950 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&022714.&&&&0022 714 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&04.&&&&004 × BMW/Bramo 323R -tähtimoottoria; &&&&&&&&&&&&0882.&&&&00882 kW (&&&&&&&&&&&01200.&&&&001 200 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0360.&&&&00360 km/h 4 800 metrissä
  • Taistelusäde: &&&&&&&&&&&03556.&&&&003 556 km
  • Siirtolentomatka: &&&&&&&&&&&04440.&&&&004 440 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&05800.&&&&005 800 m

Aseistus

  • 2 × 20 mm MG 151/20-tykkiä
  • 6 × 7,9 mm konekivääriä
  • 1 × 13 mm MG 131 konekivääriä
  • Joko 1 000 kg pommeja rungon pommikuilussa tai 5 400 kg pommeja siipiripustimissa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Berger, Rolf: Maailman lentokoneet, s. 73. Suomentanut Väisänen, Hannu. Hämeenlinna: Karisto Oy, 2010. ISBN 978-951-23-5212-8.
  • Haapavaara, Heikki: Aika lentää. Finnair 75. Finnair Oyj, 1998. ISBN 951-98041-0-2.
  • Tuomo T. Mäkinen & Eino Ritaranta: Finnish Civil Aircraft 1926–2000. Helsinki: Koala-Kustannus, 2001. ISBN 952-5186-11-3. (englanniksi)
  • Wegg, John: Finnair. The Art of Flying since 1923. Finnair Oy, 1983. ISBN 951-99450-3-2. (englanniksi)
  • Kay, Antony L. & Smith, J. R.: German Aircraft of the Second World War. revised edition. London: Putnam Aeronautical Books, 2002. ISBN 0-85177-920-4. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Kay, Antony L. & Smith, J. R. s. 107-108
  2. ↑ Kay, Antony L. & Smith, J. R. s. 108
  3. ↑ Tuomo T. Mäkinen & Eino Ritaranta: Finnish Civil Aircraft 1926–2000, s. 39. Helsinki: Koala-Kustannus, 2001. ISBN 952-5186-11-3. (englanniksi).
  4. ↑ Haapavaara, Heikki: Aika lentää. Finnair 75, s. 27. Finnair Oyj, 1998. ISBN 951-98041-0-2.
  5. ↑ Wegg, John: Finnair. The Art of Flying since 1923, s. 68–72. Finnair Oy, 1983. ISBN 951-99450-3-2. (englanniksi)
  6. ↑ Wegg 1998, s. 79.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Focke-Wulf_Fw_200_Condor&oldid=18168438”