Junkers Ju 290

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Junkers Ju 290
Junkers Ju 290 A-7
Junkers Ju 290 A-7
Tyyppi meripartio-, kuljetus- tai pommikone
Alkuperämaa Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Valmistaja Junkers
Ensilento 16. heinäkuuta 1942
Esitelty elokuu 1942

Junkers Ju 290 oli Luftwaffen toisen maailmansodan loppupuolella käyttämä nelimoottorinen pitkänmatkan kuljetus-, meritiedustelu- ja pommilentokone. Se perustui Junkersin sotaa edeltäneisiin Ju 89- ja Ju 90 -konemalleihin ja suunnitelmiin.[1]

Koneen lastausramppi.

Junkers 290 oli Junkers Ju 90 -matkustajakoneen suora kehitelmä. Ju 90:nen versioitten sopivuutta sotilaskäyttöön oli jo aiemmin kokeiltu, mutta vuonna 1941 rakennettujen kahden uuden prototyypin katsottiin eroavan niin paljon Ju 90:stä että niille annettiin uusi mallitunnus. Koneet tekivät ensilentonsa vuoden 1942 puolivälissä ja ne hyväksyttiin nopeasti palveluskäyttöön ja otettiin sarjatuotantoon. Kyseiset Ju 290A-0 -prototyypit ja ensimmäiset viisi tuotantosarjan Ju 290A-1 -konetta varustettiin raskaiksi kuljetuskoneiksi asentamalla niiden pyrstöön lastausrampit ja varustamalla ne konekivääritorneilla. Jotkut näistä koneista osallistuivat saman vuoden joulukuussa Stalingradin taistelun lentohuoltoon.

Koneen tuotantolinja perustettiin Letovin lentokonetehtaaseen Prahaan ja se alkoi tuottaa koneen taisteluversioita, alkaen Ju 290A-2 -mallista, joka oli varustettu meripartiointia varten etsintätutkalla. A-3- ja A-4-mallit erosivat vähäisessä määrin toisistaan aseistukseltaan ja lopullinen tuotantomalli oli A-5-versio. Vuoden 1943 lopulta ne alkoivat korvata Focke-Wulf Fw 200 Condoreita Atlantin valtamerellä Saksan sukellusvenelaivaston maalinetsijöinä. Ju 290 oli hyvin varustettu tehtäväänsä, mutta raaka-ainepula esti niiden laajamittaisen tuotannon. Saksan menetettyä pääsynsä Atlantille Normandian maihinnousun jälkeen niiden käyttötarve loppui. Koneitten valmistus loppui lokakuussa 1944.

Letov rakensi sodan jälkeen Letov L.290 Orel matkustajakoneen Ju 290B:n prototyypin osista.[2]

Tekniset tiedot (Ju 290A-5)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 9
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&028.064000028,64 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&042.&&&&0042,0 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&06.08300006,83 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&0203.&&&&00203 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&033005.&&&&0033 005 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&044970.&&&&0044 970 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&04.&&&&004 × BMW 801G/H -tähtimoottori; &&&&&&&&&&&05088.&&&&005 088 kW (&&&&&&&&&&&06920.&&&&006 920 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0440.&&&&00440 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&06150.&&&&006 150 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&06000.&&&&006 000 m

Aseistus

  • 2 × 20 mm MG 151/20 runkotorneissa
  • 1 × 20 mm MG 151/20 pyrstössä
  • 2 × MG 151/20 rungon kyljissä
  • 1 × MG 151/20 asekondoleissa
  • 2 × 13 mm MG 131 asekondoleissa

Avioniikka

  • FuG 200 Hohentwiel -tutka

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mondey, David: The Hamlyn Concise Guide to Axis Aircraft of World War II. London: Bounty Books, 2006. ISBN 0-7537-1460-4. (s. 130-131)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]