Air France

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Air France Logo.svg
Air France
La Compagnie Air France
IATA: AF – ICAO: AFR
Kutsukoodi AIRFRANS
Perustettu 7. lokakuuta 1933
Laivaston koko 235
Kohteiden määrä 204
Tunnuslause France is in the air
Solmukohdat Charles de Gaullen kansainvälinen lentoasema
Orlyn lentoasema
Côte d’Azurin kansainvälinen lentoasema
Provencen lentoasema
Saint-Exupéryn kansainvälinen lentoasema
Emoyhtiö Air France-KLM
Tytäryhtiö(t) HOP!
Transavia France
Kotipaikka Ranskan lippu Roissypôle, Charles de Gaullen kansainvälinen lentoasema, Tremblay-en-France, Ranska
Kanta-asiakasohjelma Flying Blue
Allianssi SkyTeam
Avainhenkilö(t) Frédéric Gagey (puheenjohtaja & CEO)[1]
Philippe Calavia (CFO)
www.airfrance.com

Air France (ransk. Compagnie Nationale Air France) (IATA: AF,ICAO: AFR, kutsukoodi: AIRFRANCE) on Ranskan kansallinen lentoyhtiö, jonka kotipaikka sijaitsee Pariisin läheisellä Charles de Gaullen kansainvälisellä lentoasemalla. Muita yhtiölle tärkeitä lentoasemia ovat Orlyn lentoasema Pariisissa, Saint-Exupéryn kansainvälinen lentoasema Lyonissa sekä Rivieran kansainvälinen lentoasema Nizzassa. Lentoyhtiö kuuluu SkyTeam-allianssiin. Air Francella on yhteensä 185 kohdetta 85 maassa, matkustajia se kuljetti 43,3 miljoonaa (huhtikuu 2001 – maaliskuu 2002) ja työntekijöitä sillä on yli 64 000.

Vuonna 2004 Air France listattiin merkittävimmäksi lentoyhtiöksi Euroopassa, se kuljetti 18 prosenttia eurooppalaisista matkustajista.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potez 62 Air Francen mainoksessa vuodelta 1936.
Air Francen Douglas DC-3.
Air Francen Lockheed Super Constellation.

Air France perustettiin 7. lokakuuta 1933 kun Air Orient, Air Union, Compagnie Générale Aéropostale, Compagnie Internationale de Navigation Aérienne (CIDNA) ja Société Générale des Transports Aériens (SGTA) yhdistyivät. Näistä kaikista SGTA oli ensimmäinen markkinoille päässyt lentoyhtiö, tosin nimellä Lignes Aériennes Farman. Air Francen perustajajäsenillä oli jo ennen yhdistymistä kattavat lentoreitit esim. muualle Eurooppaan ja Ranskan siirtomaihin. Toisen maailmansodan aikana Air France siirsi toimintansa Casablacaan, Marokkoon.

1936 sai laivastoonsa ranskalaisia Potez 62. Koneissa oli kaksi luokkaa ja yhteensä 14-16 paikkaa matkustajille. Konetta käytettiin Euroopan, Etelä-Amerikan ja Kaukoidän reiteillä. Potez 62 oli vahva työhevonen ja Vapaa Ranska-liike käytti sitä vielä toisessa maailmansodassa.

Ranskan hallitus päätti 26. kesäkuuta 1945 että kaikki Ranskan lentoyhtiöt pitää kansallistaa, 29. joulukuuta samana vuonna päätettiin että kaikki ranskalaiset lentoyhtiöt tulisi liittyä Air Franceen. Air France palkkasi ensimmäiset lentoemäntänsä 1946. Samana vuonna yhtiö avasi ensimmäisen lentoterminaalinsa Hôtel des Invalidesin lähellä, ja se oli yhteydessä Le Bourget’n lentoasemalla. Nähin aikoihin Air Francen reitit kattoi noin 160 000 km, ja se olikin maailman kattavin lentoverkosto 1940-luvulla. Société Nationale Air France perustettiin 1. tammikuuta 1946.

Euroopan sisäiset lennot operoitiin useimmiten Douglas DC-3-koneilla. Air France aloitti 1. heinäkuuta 1946 lennot New Yorkiin, Yhdysvaltoihin. Välilaskut hoidettiin tällä lentoreitillä Shannonissa ja Ganderissa. Douglas DC-4-koneilla tämä reitti pystyttiin lentämään alla 20 tunnissa.

1948 Air Francen laivasto koostui 180 koneesta ja sillä oli maailman suurin lentokonelaivasto. Vuosina 1948-1965 lentoyhtiö operoi Lockheed Constellationeilla ympäri maailmaa. Ranskan hallitus kertoi vuosina 1946 ja 1948 perustavansa kaksi yksityistä lentoyhtiötä: Transports Aériens Intercontinentaux (TAI) ja SATI:n josta tuli myöhemmin osa Union Aéromaritime de Transport (UAT):ia.

16. kesäkuuta 1946 Ranskan parlamentti hyväksyi Compagnie Nationale Air Francen perustamisen. Valtio tulisi omistamaan jatkossa 70% Air Francen. Korkeimmillaan valtio omisti 100% ja kesällä 2002 vain 54%.

4. elokuuta 1948 Max Hymansista tuli Air Francen johtaja. Hänen 13-vuotisella hallintoaikana Air France siirtyi hiljalleen suihkukoneitten aikaan.

Suihkukoneet ja uudelleenorganisoinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Air France muutti 1952 Orlyn lentoaseman etelätermimaaliin.

Yhtiön ensimmäiset suihkukoneet, De Havilland D.H.106 Cometit saapuivat laivastoon 1953. 1950-luvun puolivälissä Air France lensi 12 Vickers Viscount-koneilla. Ranskan hallitus määräsi 26. syyskuuta 1953 että Air France jakaisi pitkän matkan lentoja uusien, yksityisten lentoyhtiöitten kanssa. Tämän takia Air France, Aigle Azur, Transports Aériens Intercontinentaux (TAI) ja Union Aéromaritime de Transport (UAT) tekivät sopimuksen jonka mukaan yhtiöt jakaisivat Afrikan, Aasiaan ja Tyynenmeren lennot keskenään.

Ranskan Julkisen työn- ja liikenteen ministeriö siirsi helmimuussa 1960 kotimaanlentojen monopolin Air Francelta Air Interille.

Air Francen Sud Aviation Caravelle.

Air France aloitti välilaskuttomat suihkukonelennot 1960 Sud Aviation Caravellella ja Boeing 707:lla. Tämä uudistus lyhensi matkaa puolella ja se takasi lentojen mukavuuden. Myöhemmin yhtiöstä tuli aikainen Boeing 747-käyttäjä ja yhdessä vaiheessa sillä oli yksi maailman suurimmista 747-laivastoista.

Ranskan hallitus ilmoitti 1. helmikuuta 1963 että Air Francen oli vetäydyttävä läntisestä-, keskisestä- ja eteläistä Afrikasta, Libyasta, Bahrainilta, Omanista, Ceylonilta, Indonesiasta, Malesiasta, Singaporesta, Australiasta, Uudesta-Seelannista, Tahitilta ja Uudesta-Kaledoniasta. Yhtiö sai jatkaa lentojaan Senegaliin, Burundiiin sekä Ruandaan. Yksityiset ranskalaiset lentoyhtiöt hyötyivät päätöksestä. Uudet reitit siirrettiin uudelle, yksityiselle Union de Transports Aériensille (UTA). TAI ja UAT sulatettiin tähän yhtiöön. UTA sai erityisoikeuksia Japanin, Uuden-Kaledonian, Uuden-Seelannin, Etelä-Afrikan, Réunionin, Los Angelesin ja Tahitin väliselle liikenteelle.

Air France alkoi siirtämään toimintojaan Charles de Gaullen kansainväliselle lentoasemalle vuoden 1974 jälkeen. Orlyn lentoasemalla säilyi liikenne Korsikalle, Martiniqueen, Guadeloupeen, Ranskan Guayanaaan, Réunioniin, Maghrebiin, Itä-, ja Etelä-Eurooppaan (ilman Neuvostoliittoa, Kreikkaa ja Italiaa). Tämän lisäksi Orlylta lähti yksi kone New Yorkiin vuorokaudessa.

Air Francesta tuli 1974, ensimmäinen lentoyhtiö joka otti käyttöön Airbus A300-koneen, joka oli Airbusin ensimmäinen matkustajalentokone.

Concorde-aika ja kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Air France otti käyttöön yliäänisen Concorden 21. tammikuuta 1976 Pariisin ja Rio de Janeiron välisellä lennolla. Lennot Washigton-Dullesin kansainväliselle lentoasemalle alkoivat toukokuussa samana vuotena. Concorde-lennot Pariisista New Yorkiin alkoivat 22. marraskuuta 1977. Nämä lennot kestivät vain 3 tuntia ja 23 minuuttia ja kone lensi lähes kaksinkertaisella äänen nopeudella. Myöhemmin Air France aloitti lennot Méxicoon, Washington D.C:n kautta. Air Francen lisäksi vain British Airways lensi Concordeja.

Laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Air France-KLM:n laivasto

Yhtiön laivasto koostuu 393 lentokoneesta ja 105 tilauksessa olevasta koneesta.

Viisi Concordea poistettiin käytöstä 31. maaliskuuta 2003. Concorde F-BVFA (Foxtrot Alpha) on siirretty Washington DC:n ilmailu- ja avaruusmuseoon, jossa se on vierailijoiden nähtävänä. F-BVFB on annettu saksalaiselle museolle, F-BTSD Musée de l’Air et de l’Espace -museoon Pariisiin ja F-BVFC palautettiin valmistuspaikalleen, Toulouseen Airbus-yhtiön tehtaille. Viides Concorde tuhoutui onnettomuudessa.

Air France-KLM[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Air France-KLM

Toukokuussa 2004 Air France yhdistyi hollantilaisen KLM:n kanssa Air France-KLM:ksi, mutta yhtiö jatkaa toimintaansa entisellä nimellään Air France-KLM:n tytäryhtiönä.

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Board of directors Air France. Viitattu 21.7.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yritykseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.