Air France

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Air France
La Compagnie Air France
Air France Logo.svg
IATA: AF – ICAO: AFR
Kutsukoodi AIR FRANCE[1]
Perustettu 7. lokakuuta 1933[2]
Laivaston koko 212[1]
Kohteiden määrä 314[3]
Tunnuslause France is in the air[4]
Solmukohdat Charles de Gaullen kansainvälinen lentoasema
Orlyn lentoasema
Côte d’Azurin kansainvälinen lentoasema
Provencen lentoasema
Saint-Exupéryn kansainvälinen lentoasema
Emoyhtiö Air France-KLM
Tytäryhtiö(t) HOP!
Transavia France
Joon
Kotipaikka Ranska Roissypôle, Charles de Gaullen kansainvälinen lentoasema, Tremblay-en-France, Ranska
Kanta-asiakasohjelma Flying Blue
Allianssi SkyTeam
Avainhenkilö(t) Anne Rigail (CEO 12/2018-)[5]
Yhtiön sivut www.airfrance.com

Air France (ransk. Compagnie Nationale Air France) (IATA: AFICAO: AFR, kutsukoodi: AIR FRANCE) on Ranskan kansallinen lentoyhtiö, jonka kotipaikka sijaitsee Pariisin läheisellä Charles de Gaullen kansainvälisellä lentoasemalla[6][1]. Muita yhtiölle tärkeitä lentoasemia ovat Orlyn lentoasema Pariisissa, Saint-Exupéryn kansainvälinen lentoasema Lyonissa, sekä Provencen lentoasema Marseillen lähellä[1]. Lentoyhtiö kuuluu SkyTeam-allianssiin[3]. Air Francella on yhteensä 314 kohdetta n. 200 maassa. Matkustajia se kuljetti vuonna 2017 98,7 miljoonaa.[3] Työntekijöitä sillä on yli 64 000.lähde?

Vuonna 2004 Air France listattiin merkittävimmäksi lentoyhtiöksi Euroopassa: se kuljetti 18 prosenttia eurooppalaisista matkustajista.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potez 62 Air Francen mainoksessa vuodelta 1936.
Air Francen Douglas DC-3.
Air Francen Lockheed Super Constellation.

Air France perustettiin 7. lokakuuta 1933, kun Air Orient, Air Union, Compagnie Générale Aéropostale, Compagnie Internationale de Navigation Aérienne (CIDNA) ja Société Générale des Transports Aériens (SGTA) yhdistyivät[2]. Näistä kaikista SGTA oli ensimmäinen markkinoille päässyt lentoyhtiö, tosin nimellä Lignes Aériennes Farman. Air Francen perustajajäsenillä oli jo ennen yhdistymistä kattavat lentoreitit esim. muualle Eurooppaan ja Ranskan siirtomaihin. Toisen maailmansodan aikana Air France siirsi toimintansa Casablacaan, Marokkoon.

Vuonna 1936 sai laivastoonsa ranskalaisia Potez 62 -koneita. Koneissa oli kaksi luokkaa ja yhteensä 14-16 paikkaa matkustajille. Koneita käytettiin Euroopan, Etelä-Amerikan ja Kaukoidän reiteillä. Potez 62 oli vahva työhevonen, ja Vapaa Ranska -liike käytti sitä vielä toisessa maailmansodassa.

Ranskan hallitus päätti 26. kesäkuuta 1945, että kaikki Ranskan lentoyhtiöt pitää kansallistaa. 29. joulukuuta samana vuonna päätettiin, että kaikki ranskalaiset lentoyhtiöt tulisi liittää Air Franceen. Air France palkkasi ensimmäiset lentoemäntänsä vuonna 1946. Samana vuonna yhtiö avasi ensimmäisen lentoterminaalinsa Hôtel des Invalidesin lähellä, ja se oli yhteydessä Le Bourget’n lentoasemalle. Näihin aikoihin Air Francen reitit kattoivat noin 160 000 km, ja se olikin maailman kattavin lentoverkosto 1940-luvulla. Société Nationale Air France perustettiin 1. tammikuuta 1946.

Euroopan sisäiset lennot operoitiin useimmiten Douglas DC-3 -koneilla. Air France aloitti 1. heinäkuuta 1946 lennot New Yorkiin, Yhdysvaltoihin[2]. Välilaskut hoidettiin tällä lentoreitillä Shannonissa ja Ganderissa. Douglas DC-4 -koneilla tämä reitti pystyttiin välilaskuineen lentämään noin 24 tunnissa[2].

Vuonna 1948 Air Francen laivasto koostui 180 koneesta, ja sillä olikin maailman suurin lentokonelaivasto. Vuosina 1948-1965 lentoyhtiö operoi Lockheed Constellationeilla ympäri maailmaa. Ranskan hallitus kertoi vuosina 1946 ja 1948 perustavansa kaksi yksityistä lentoyhtiötä: Transports Aériens Intercontinentaux (TAI) ja SATI, josta tuli myöhemmin osa Union Aéromaritime de Transportia (UAT).

16. kesäkuuta 1946 Ranskan parlamentti hyväksyi Compagnie Nationale Air Francen perustamisen. Valtio tulisi omistamaan jatkossa 70 % Air Francesta. Parhaimmillaan valtio omisti 100 % yhtiöstä ja kesällä 2002 vain 54 %.

4. elokuuta 1948 Max Hymansista tuli Air Francen johtaja. Hänen 13 vuotta kestäneen hallintonsa aikana Air France siirtyi hiljalleen suihkukoneitten aikaan.

Suihkukoneet ja uudelleenorganisoinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Air France muutti vuonna 1952 Orlyn lentoaseman etelätermimaaliin[2].

Yhtiön ensimmäiset suihkukoneet, De Havilland D.H.106 Cometit, saapuivat laivastoon vuonna 1953. 1950-luvun puolivälissä Air France lensi 12:lla Vickers Viscount -koneella. Ranskan hallitus määräsi 26. syyskuuta 1953, että Air France jakaisi pitkän matkan lentoja uusien, yksityisten lentoyhtiöitten kanssa. Tämän takia Air France, Aigle Azur, Transports Aériens Intercontinentaux (TAI) ja Union Aéromaritime de Transport (UAT) tekivät sopimuksen, jonka mukaan yhtiöt jakaisivat Afrikan, Aasian ja Tyynenmeren lennot keskenään.

Ranskan Julkisen työn- ja liikenteen ministeriö siirsi helmikuussa 1960 kotimaanlentojen monopolin Air Francelta Air Interille.

Air Francen Sud Aviation Caravelle.

Air France aloitti välilaskuttomat suihkukonelennot vuonna 1960 Sud Aviation Caravellella ja Boeing 707:llä. Tämä uudistus lyhensi matkaa puolella, ja se takasi lentojen mukavuuden. Myöhemmin yhtiöstä tuli varhainen Boeing 747 -käyttäjä, ja yhdessä vaiheessa sillä oli yksi maailman suurimmista 747-laivastoista[2].

Ranskan hallitus ilmoitti 1. helmikuuta 1963, että Air Francen oli vetäydyttävä läntisestä, keskisestä ja eteläistä Afrikasta, Libyasta, Bahrainilta, Omanista, Ceylonilta, Indonesiasta, Malesiasta, Singaporesta, Australiasta, Uudesta-Seelannista, Tahitilta ja Uudesta-Kaledoniasta. Yhtiö sai jatkaa lentojaan Senegaliin, Burundiin sekä Ruandaan. Yksityiset ranskalaiset lentoyhtiöt hyötyivät päätöksestä. Uudet reitit siirrettiin uudelle, yksityiselle Union de Transports Aériensille (UTA). TAI ja UAT sulatettiin tähän yhtiöön. UTA sai erityisoikeuksia Japanin, Uuden-Kaledonian, Uuden-Seelannin, Etelä-Afrikan, Réunionin, Los Angelesin ja Tahitin väliselle liikenteelle.

Air France alkoi siirtämään toimintojaan Charles de Gaullen kansainväliselle lentoasemalle vuoden 1974 jälkeen. Orlyn lentoasemalla säilyi liikenne Korsikalle, Martiniqueen, Guadeloupeen, Ranskan Guayanaan, Réunioniin, Maghrebiin, Itä-, ja Etelä-Eurooppaan (ilman Neuvostoliittoa, Kreikkaa ja Italiaa). Tämän lisäksi Orlylta lähti yksi kone New Yorkiin vuorokaudessa.

Air Francesta tuli vuonna 1974 ensimmäinen lentoyhtiö, joka otti käyttöön Airbus A300 -koneen, joka oli Airbusin ensimmäinen matkustajalentokone.

Concorde-aika ja kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Air France otti käyttöön yliäänisen Concorden 21. tammikuuta 1976 Pariisin ja Rio de Janeiron väliselle lennolle. Lennot Washington-Dullesin kansainväliselle lentoasemalle alkoivat toukokuussa samana vuotena. Concorde-lennot Pariisista New Yorkiin alkoivat 22. marraskuuta 1977. Nämä lennot kestivät vain 3 tuntia ja 45 minuuttia, ja kone lensi lähes kaksinkertaisella äänen nopeudella. Myöhemmin Air France aloitti lennot Méxicoon, Washington D.C.:n kautta[2]. Air Francen lisäksi vain British Airways lensi Concordeilla.

Laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtiön laivasto koostuu 212 lentokoneesta ja 62:sta tilauksessa olevasta koneesta.

Air Francen laivasto kesäkuussa 2021.[7]
Konetyyppi Lukumäärä Tilauksia Optioita Lisätietoja
Airbus A318-100 18 0 0 Koneet poistetaan käytöstä vuonna 2022. Korvataan Airbus A220:llä.[8]
Airbus A319-100 31 0 0
Airbus A320-200 44 0 0
Airbus A321-100/200 20 0 0
Airbus A330-200 15 0 0
Airbus A350-900 9 2 0
Boeing 777-200ER 22 0 0
Boeing 777-300ER 43 0 0
Boeing 787-9 10 0 0
Airbus A220-300 0 60 30 Toimitukset alkavat syyskuussa 2021. Korvaa Airbus A318 ja A319 koneet.[9][10]
Yhteensä 212 62 30

Viisi Concordea poistettiin käytöstä 31. maaliskuuta 2003. Concorde F-BVFA (Foxtrot Alpha) on siirretty Washington D.C.:n ilmailu- ja avaruusmuseoon, jossa se on vierailijoiden nähtävänä. F-BVFB on annettu saksalaiselle museolle, F-BTSD Musée de l’Air et de l’Espace -museoon Pariisiin ja F-BVFC palautettiin valmistuspaikalleen, Toulouseen Airbus-yhtiön tehtaille. Viides Concorde tuhoutui onnettomuudessa.

Air France-KLM[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Air France-KLM

Toukokuussa 2004 Air France yhdistyi hollantilaisen KLM:n kanssa Air France-KLM:ksi, mutta yhtiö jatkaa toimintaansa entisellä nimellään Air France-KLM:n tytäryhtiönä[2].

Huomattavia onnettomuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Air France Fleet Details 29. joulukuuta 2018. Planespotters.net. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h History | Air France KLM Air France KLM. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)
  3. a b c Air France: The company | Air France - Corporate 2018. Air France. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)
  4. The Air France advertising universe Air France. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)
  5. Anne Rigail appointed CEO of Air France 12.12.2018. Air France, airfrance.com. Viitattu 14.2.2021. (englanniksi)
  6. AirMundo: Get to know the flag carriers of the European countries | AirMundo airmundo.com. 7. toukokuuta 2018. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)
  7. Air France Fleet Details and History www.planespotters.net. Viitattu 3.6.2021.
  8. Air France's Fleet Plans: What Does The Future Hold? Simple Flying. 27.7.2020. Viitattu 3.6.2021. (englanniksi)
  9. Air France-KLM firms up order for 60 Airbus A220s Airbus. Viitattu 3.6.2021. (englanniksi)
  10. Evolution of the Air France-KLM fleet Air France KLM. 30.7.2019. Viitattu 3.6.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]