Ranskan Guayana

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Guyane
Flag of French Guiana.svg
Blason de la Guyane.svg
lippu vaakuna
Sijainti
French Guiana in France (special marker).svg
Hallinto
Hallintopääkaupunki Cayenne
viralliset kielet ranska
Alueneuvoston
puheenjohtaja
Antoine Karam
Departementit Guayana
Arrondissementit 2
Kantonit 19
Kunnat 22 [1]
Tilastotiedot
Pinta-ala1 83 534 km²
Väkiluku (sijalla 26.)
 - 2013 arvio 244 118 [1]
 - 2011 väestölaskenta 237 549 [2]
 - Väestötiheys (2006) 2,5/km²

ISO 3166-2: GF [3]

Ranskan Guayana (ransk. Guyane), viralliseltä nimeltään Guayanan merentakainen departementti (ransk. Département d’outre-mer de la Guyane), on Ranskan merentakainen departementti ja hallintoalue Etelä-Amerikassa, Karibianmeren rannalla Surinamen ja Brasilian välissä. Osana Ranskaa se on myös osa Euroopan unionia ja euroaluetta.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan Guyanan kartta.

Ranskan Guayana sijaitsee Etelä-Amerikan pohjoisrannikolla, ja sen rajanaapuri lännessä on Suriname ja idässä ja etelässä Brasilia. Ranskan Guayana voidaan jakaa maantieteellisesti kolmeen alueeseen, rannikkotasankoon, keskiosien kukkulaiseen ylätasankoon ja etelän Tumuk Humak -vuoriin. Suurin osa sisämaasta on tiheän sademetsän peitossa, ja maata halkovat useat joet. Tärkeimmät joet ovat Brasilian vastaisella rajalla virtaava Oyapock ja Surinamen vastaisen rajan Maroni.[4]

Ranskan Guayanaan kuuluvat Salutsaaret (ransk. Îles du Salut). Sen aluetta on pyritty 1990-luvun lopusta lähtien kehittämään myös turismia varten.

Päiväntasaaja sijaitsee vain hieman Ranskan Guayanan eteläpuolella, ja maan ilmasto onkin sen sijainnin takia trooppinen. Maa saa paljon sadetta, ja sen lämpötilat vaihtelevat ympäri vuoden 20 ja 32 asteen välillä.[5] Pasaatituulet vaikuttavat rannikon ilmastoon.[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset arkeologiset todisteet Ranskan Guayanan asukkaista ovat 5000-luvulta eaa. Arawakeja saapui 200-luvun lopulla, ja karibit ajoivat heidät pois 700-luvulla. Eurooppalaiset saapuivat Ranskan Guayanaan 1500-luvulla, mutta ensimmäiset siirtokunnat perustettiin vasta 1600-luvulla. Varhaisimmat siirtokunnat kärsivät sisäisistä ristiriidoista, huonoista suhteista intiaaneihin ja karusta elämänlaadusta, kuten keltakuume-epidemioista.[7]

Ranskalaiset perustivat vuonna 1643 alueen nykyisen hallintopääkaupungin, Cayennen. Virallisesti alue luovutettiin Ranskalle Bredan rauhassa vuonna 1667. 1600-luvun lopulla ranskalaiset toivat alueelle afrikkalaisia orjia, mutta orjuus kuitenkin lopetettiin vuonna 1848, mikä romahdutti plantaasiviljelmille perustuneen hauraan talouden. Ranskan vallankumouksen jälkeen alueelle siirrettiin poliittisia rangaistusvankeja.[8][9]

Ranskan Guayanaan kuljetettiin vuosina 1852–1953 yli 70 000 vankia. Mannermaalla ja Salutsaarilla oli useita rangaistuslaitoksia. Pirunsaarelle vietiin poliittisia vankeja, ja siellä oli vankeudessa muun muassa ranskalainen upseeri Alfred Dreyfus, joka tuomittiin syyttömänä poliittisin perustein 1800-luvulla maanpetoksesta. Henri Charrièren kirja Vanki nimeltä Papillon ja siitä tehty elokuva toivat rangaistuslaitoksen yleisesti tunnetuksi.[10]

Ranskan Guayanasta tuli vuonna 1946 Ranskan merentakainen departmentti. Maahan perustettiin vuonna 1964 Guayanan avaruuskeskus, joka on tuonut sinne paljon ulkomaalaisia tieteilijöitä ja insinöörejä ja tehnyt läheisestä Kourousta modernin kaupungin. Laosilaisia hmongeja muutti 1970-luvulla erityisesti Cacaoon ja Javouheyyn. Heitä tuotiin maahan edistämään maanviljelystä.[11]

Jokaisesta merentakaisesta departmentista tehtiin vuonna 1974 oma alueensa, jonka johdossa oli alueneuvosto, mikä tarkoitti myös Ranskan Guayanalle laajempaa autonomiaa. Samoihin aikoihin alkoivat itsenäisyysajatuksetkin saavuttaa laajempaa suosiota, ja 1970-luvun lopulla suurin puolue, Guayanan sosialistinen puolue, vaati autonomian laajentamista. Ääriryhmittymät tekivät 1980-luvulla jopa pommi-iskuja Ranskan hallintoa vastaan. Tämänkin jälkeen Ranskan Guayanassa on aika ajoin syntynyt levottomuuksia autonomian laajentamisen puolesta.[9] Tammikuussa 2010 järjestettiin kansanäänestys laajemmasta autonomiasta, mutta äänestäjät hylkäsivät mahdollisuuden.[12]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan Guayana on yksi Amerikan ranskalaisista departementeista yhdessä Antilleilla sijaitsevien Guadeloupen ja Martiniquen kanssa. Se on Euroopan unionin suurin Euroopan ulkopuolella sijaitseva alue.

Aluehallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Departementti jakautuu kahteen arrondissementtiin ja 22 kuntaan. Kunnat on lueteltu väkilukuineen artikkelissa Luettelo Ranskan Guayanan kunnista.[1]

Talous ja liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan Guayanan departementin hallintokeskus Cayenne ilmakuvassa (2012).
Ariane 5 -kantoraketin laukaisu Kourousta.

Ranskan Guayanan merkittävimmät luonnonvarat ovat bauksiitti, kulta, sinoperi, kaoliini, puu ja kala. Tärkeimpiin vientituotteisiin kuuluvat puutavara, katkaravut ja kulta.

Syyskuussa 2011 Total ja Shell ilmoittivat laajasta öljylöydöstä Guayanan rannikon edustalla.[13]

Nykyisin Ranskan Guayanan tunnetuin paikka lienee Kouroun kaupunki. Sen lähellä sijaitsee Euroopan avaruusjärjestön (ESA) Guayanan avaruuskeskus, josta laukaistaan nykyisin Ariane 5 -kantoraketteja ja vuoden 2009 lopusta lähtien myös venäläisiä Sojuz-kantoraketteja. Vuonna 2010 myös ESAn piirissä kehitetty Vega-kantoraketti tulee käyttämään Kouroun avaruuskeskusta laukaisuihinsa.[14] Avaruuskeskuksen turvallisuuspalvelut tuottaa Ranskan muukalaislegioona.[15]

Kansainväliset lentomatkustajat saapuvat Cayenne – Félix Ebouén lentoaseman (ransk. Aéroport de Cayenne – Félix Eboué) kautta.[16] Lentoasema sijaitsee 13,5 kilometriä Cayannesta lounaaseen.[17] Maahan on myös linja-autoyhteys Surinamen ja Brasilian puolelta. Päätieverkosto on hyvä, mutta monet pikkutiet ovat sadekaudella huonossa kunnossa. Myös jokia käytetään kulkuväylinä rannikolta maan sisäosiin.[18]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain viisi prosenttia Ranskan Guayanan pinta-alasta on asuttua. Vuoden 2013 alussa väkiluvuksi saatiin 244 118 henkeä. Väestön oli kasvanut 11,3 prosenttia vuodesta 2008; kasvua oli erityisesti departementin läntisessä osassa. Suurin kaupunki on hallintokeskus Cayenne, jossa asui 54 709 ihmistä (2013). Muita väkirikkaita kuntia ovat Saint-Laurent-du-Maroni (41 515 as.), Matoury (30 244 as.), Kourou (25 793 as.) Remire-Montjoly (21 638 as.), Macouria (10 721 as.) ja Maripasoula (10 477 as.).[1]

Asukkaista noin 60 prosenttia puhuu kreolikieltä, hieman yli kymmenen prosenttia Euroopan ranskaa.lähde? Ranska on virallinen kieli. Sisämaan alkuperäiskansat käyttävät omia kieliään, ja afrikkalaistaustaiset asukkaat puhuvat takitakiksi kutsutta pidgin-englantia.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Baert, Xavier: Recensement de la population en Guyane. 244 118 habitants au 1er janvier 2013 (pdf-julkaisu ja/tai xls-taulukko) 2016-01. Insee Antilles-Guyane, insee.fr. Viitattu 26.1.2017. (ranskaksi)
  2. Résultats du recensement de la population 2011 Institut National de la Statistique et des Études Économiques. Viitattu 22.12.2014. (ranskaksi)
  3. Alpha-2 name: GF. Short name lower case: French Guiana iso.org. Viitattu 26.1.2017. (englanniksi), (ranskaksi)
  4. a b French Guiana Countries and their Cultures. Everyculture.com. Viitattu 27.1.2017. (englanniksi)
  5. Un peu de géographie... Conseil Général de Guyane. Viitattu 7.6.2014. (ranskaksi)
  6. French Guiana Weather WorldAtlas. Viitattu 27.1.2017. (englanniksi)
  7. Un peu d’histoire... Conseil Général de Guyane. Viitattu 7.6.2014. (ranskaksi)
  8. Maailma tänään: Etelä-Amerikka, s. 34. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0798-6.
  9. a b The Rough Guide to South America. London: Rough Guides, 2004. ISBN 1-85828-907-6. Google Books (viitattu 8.6.2014). (englanniksi)
  10. An exceptional history Arianespace. Viitattu 8.6.2014. (englanniksi)
  11. History Lonely Planet. Viitattu 27.1.2017. (englanniksi)
  12. Regions and territories: French Guiana BBC News. BBC. Viitattu 27.1.2017. (englanniksi)
  13. Du pétrole découvert au large de la Guyane française Planète. 9.9.2011. Viitattu 27.1.2017. (ranskaksi)
  14. Europe’s Spaceport ESA. Viitattu 27.1.2017. (englanniksi)
  15. Jungle rockets in French Guiana The Japan Times. 22.1.2002. Viitattu 27.1.2017. (englanniksi)
  16. French Guiana flights Lonely Planet. Viitattu 27.1.2017. (englanniksi)
  17. Aéroport de Cayenne - Félix Eboué aeroport.fr. Viitattu 26.1.2017. (ranskaksi)
  18. Getting around Lonely Planet. (englanniksi) [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]