Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etelä-Georgia
ja Eteläiset Sandwichsaaret
South Georgia
and the South Sandwich Islands
Etelä-Georgian ja Eteläisten Sandwichsaarten lippu
Valtio: Yhdistynyt kuningaskunta
Pääkaupunki: Grytviken¹

54°16′53″S, 36°30′29″W

Pinta-ala: 3 903 km²
Asukasluku: ~2–200
Rahayksikkö: Falklandin punta (FKP)(oikeus omien kolikoiden lyöttämiseen)
Kuvernööri: Nigel Haywood²
Aikavyöhyke: UTC–2
Sijainti
¹ epävirallinen pääkaupunki, saarta hallinnoidaan Falklandinsaarilta käsin
² Falklandinsaarten kuvernööri

Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret ovat Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsema saaristo ja merentakainen territorio Etelä-Atlantilla noin 1390 kilometriä itäkaakkoon Falklandinsaarista. Territorio perustettiin vuonna 1985 ja sitä hallinnoidaan Falklandinsaarten kautta. Myös Argentiina katsoo saariston kuuluvan itselleen. Vuonna 1982 Argentiina miehitti saaristoa Falklandin sodan yhteydessä.

Etelä-Georgia satelliittikuvassa

Saarten pinta-ala on 3 903 neliökilometriä. Saarella on kaksi pysyvää asukasta (Grytvikenin museon kaksi kuraattoria). Saarten Internet-verkkotunnus on .GS. Saarten kansallinen juhlapäivä on vuodesta 1982 lähtien ollut 14. kesäkuuta vietettävä Liberation Day eli vapautuspäivä, joka viittaa argentiinalaismiehityksen päättymiseen. Saarten luonto ja eläimet houkuttelevat saarille luontomatkailijoita.

Etelä-Georgian saari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Georgian saari, pinta-ala 3 528 neliökilometriä, on territorion suurin saari. Brittiläinen kapteeni James Cook löysi ja kartoitti sen vuonna 1775, joskin väitetään lontoolaisen kauppiaan Anthony de la Rochen nähneen sen jo vuonna 1675, mistä syystä joissakin varhaisissa kartoissa oli Roche Island. Cook nousi ensimmäisenä maihin saarella, valtasi sen Isolle-Britannialle, ja nimesi sen kuningas Yrjö III:n mukaan.

Etelä-Georgia

Norjalainen kapteeni Carl Anton Larsen perusti saarelle ensimmäisen valaanpyyntiaseman Grytvikenin satamaan vuonna 1904. Saarella asui valaanpyynnin huippuaikoina jopa 800 ihmistä Grytvikenissä ja muissa valaanpyyntiasemissa. Valaanpyyntiasemia saarella oli kaikkiaan seitsemän: Prince Olav Harbour, Leith Harbour, Stromness, Husvik, Grytviken, Godthul, ja Ocean Harbour, joista Grytwiken ja Leith Harbour olivat pitkäikäisimmät; ne suljettiin vasta vuosina 19651966.

Falklandin sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Falklandin sodan aikana alasammun Argentinalaisen helikopterin jäännökset

Argentiina on vaatinut Etelä-Georgiaa itselleen vuodesta 1927 lähtien, ja Falklandin sodan aikana vuonna 1982 saari oli lyhyen aikaa argentiinalaisten miehittämänä. Grytvikenin lähellä entisessä saarten hallintokeskuksessa King Edward Pointissa sijainnut tutkimusasema oli sotilastukikohtana Falklandin sodan jälkeen, mutta se palautettiin siviilikäyttöön vuonna 2001, minkä jälkeen se on toiminut biologisena tutkimusasemana.

Asutus saarella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään pääsaarella sijaitsee tutkimusaseman lisäksi Grytvikenin museo, jonka kaksi kuraattoria ovat pääsaaren ainoat pysyvät asukkaat. Kapean salmen erottamana saaren länsipään edustalla sijaitsee Bird Island, jolla on pysyvästi miehitetty, brittiläistä Antarktiksen tutkimusta palveleva biologinen asema.

Saaren luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarten luonto on karu. Tyypillinen maksimilämpötila on välillä 0–10 °C. Saarilla on kuitenkaan harvoin talvellakaan kylmempää kuin −10 °C. Pääsaarella on suuri kuningaspingviinien (Aptenodytes patagonicus) yhdyskunta. Lisäksi saarella elää porokanta, joka tuotiin saarelle varhain 1900-luvulla. Sääolosuhteet tekevät saaret vaikeasti lähestyttäviksi kohteiksi laivoille. Pääsaaren pohjoisrannalla on kuitenkin useita hyviä satamia;[1] kaikki valaanpyyntiasemat sijaitsivatkin juuri saaren pohjoisrannalla. Saarelle on levinnyt rottakanta, joka aiheuttaa vaaran saaren alkuperäiselle lajistolle ja jota on siksi pyritty hävittämään myrkkysyöteillä. Kotoperäisinä lajeina saarella pesivät etelägeorgiankirvinen (Anthus antarcticus) sekä suippopyrstösorsa (Anas georgica).[2]

Saarta ympäröivän meren eliölajiston lajimäärä ylittää monien trooppisten vesien lajimäärän.[3]

Etelä-Georgiaan kuuluvat pääsaaren lisäksi pienemmät saaret Annenkov Island, Bird Island, Clerke Rocks, Cooper Island, Grass Island, Pickersgill Islands, Shag Rocks ja Willis Islands.

Bird Islandin (Etelä-Georgia) kuukausittaiset lämpötila- ja sadanta-arvot
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vuorokauden keskimääräinen ylin lämpötila (°C) 5,5 5,6 4,4 1,9 -0,5 -1,8 -2,4 -1,9 -0,2 1,6 3,4 4,5 Ø 1,7
Vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila (°C) 0,7 1,4 0,6 -1,0 -3,8 -4,6 -5,4 -4,8 -3,4 -1,9 -1,5 -0,6 Ø -2
Sadanta (mm) 84 80 95 123 108 108 120 114 107 98 88 77 Σ 1 202
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
5,5
0,7
5,6
1,4
4,4
0,6
1,9
-1,0
-0,5
-3,8
-1,8
-4,6
-2,4
-5,4
-1,9
-4,8
-0,2
-3,4
1,6
-1,9
3,4
-1,5
4,5
-0,6
S
a
d
a
n
t
a
84
80
95
123
108
108
120
114
107
98
88
77


Eteläiset Sandwichsaaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret

Eteläisiin Sandwichsaariin kuuluu yksitoista asumatonta, kartion muotoista tulivuorista muodostunutta saarta. James Cook löysi saaret vuonna 1775. Hän nimesi ne ensin ”Sandwichin maaksi”, mutta kun myös hänen hieman myöhemmin löytämänsä Havaijin saariryhmä nimettiin Sandwichsaariksi, tarkennettiin Sandwichsaaret eteläisiksi. Argentiina on vaatinut saaria itselleen vuodesta 1938 lähtien, ja se ylläpiti saarilla laivastotukikohtaa vuodesta 1976 vuoteen 1982, jolloin tukikohta hävitettiin Falklandin sodan yhteydessä. Vuonna 1995 Argentiina sitoutui olemaan valtaamatta saaria itselleen väkipakolla.[1]

Eteläiset Sandwichsaaret ovat nimiltään Bellingshausen, Bristolinsaari, Candlemas, Cook, Leskov, Montague, Saunders, Thule, Vindication, Visokoi ja Zavodovski. Lisäksi saarten pohjoispuolella on merenalainen tulivuori Protector Shoal, josta voi olla tulossa saariryhmän kahdestoista saari.lähde? Suurin saarista on Montagu (noin 12 kilometriä pitkä ja 10 kilometriä leveä) , pienin Leskov (noin 900 metriä pitkä, 460 metriä leveä) .[4]

Vaikka saaret ovat kauempana etelänavasta kuin Eteläiset Orkneysaaret, nillä on kylmempi ilmasto Waddellinmereltä tulevan kylmän merivirran takia. Lähes kaikki sade tulee lumena. Vallitsevat tuulet puhaltavat lännestä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.