Henri Charrière

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Henri Charrière
Henri Charrière ja perhostatuointi
Henri Charrière ja perhostatuointi
Henkilötiedot
Syntynyt 16. marraskuuta 1906
Ardèche, Ranska
Kuollut 29. heinäkuuta 1973 (66 vuotta)
Madrid, Espanja
Kansallisuus ranskalainen; myöhemmin venezuelalainen
Ammatti ammattirikollinen, kirjailija
Kirjailija
Pääteokset Vanki nimeltä Papillon
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Henri Charrière (16. marraskuuta 1906 Ardèche, Ranska29. heinäkuuta 1973 Madrid, Espanja) oli ranskalainen ammattirikollinen ja kirjailija, joka tuli kuuluisaksi omaelämäkerrastaan Vanki nimeltä Papillon (1969). Kirjassa hän kertoo Ranskan Guayanassa suorittamastaan elinkautisesta pakkotyörangaistuksesta ja paostaan.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charrière jäi orvoksi kymmenvuotiaana. Hän värväytyi teini-ikäisenä Ranskan laivastoon kahdeksi vuodeksi. Palattuaan Pariisiin hänestä tuli ammattirikollinen: pikkuvaras ja kassakaappirosvo, joidenkin lähteiden mukaan myös parittaja.[1]

Charrière pidätettiin vuonna 1932 Roland Legrand -nimisen gangsterin taposta. Charrière vakuutti syyttömyyttään, mutta hänet tuomittiin kymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön St. Laurent du Maronin rangaistussiirtolaan Ranskan Guayanaan. Hänet lähetettiin kärsimään rangaistustaan vuonna 1933.[1]

Charrière ystävystyi St. Laurentissa kahden vangin kanssa, ja kolmikko pakeni marraskuussa 1933 pienellä veneellä. Noin kolmentuhannen kilometrin ja viiden viikon purjehduksen jälkeen vene haaksirikkoutui Kolumbian rannikolla. Miehet vangittiin, mutta Charrière pääsi pakoon myrskyssä. Charrière kertoi eläneensä sen jälkeen viidakossa alkuasukkaiden kanssa. Hänet pidätettiin heti kun hän palasi ihmisten ilmoille, ja hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi eristysselliin.[1]

Charrière teki seuraavien 11 vuoden aikana noin kahdeksan pakoyritystä. Hänet siirrettiin Pirunsaarelle, josta pakenemista pidettiin mahdottomana. Charrière kuitenkin pakeni saarelta vuonna 1944 lautalla ja rantautui Guyanan rannikolle. Siellä häntä pidettiin vankina vuoden ajan, minkä jälkeen hänet vapautettiin ja hän sai maan kansalaisuuden. Hän muutti Venezuelaan, missä hän työskenteli muun muassa kullankaivajana, öljynetsijänä ja helmikauppiaana, kunnes muutti Caracasiin, meni naimisiin ja avasi menestyksekkään ravintolan.[1]

Charrière julkaisi vuonna 1969 omaelämäkerrallisen menestysromaanin Vanki nimeltä Papillon. Nimi Papillon (suom. 'perhonen') tuli perhostatuoinnista Charrièren rinnassa.[1] Kirjassa käydään läpi vankien ankara kohtelu, lukuisat paot, pakoyritykset, seikkailut ja kiinnijäämiset alkaen vangitsemisesta 1931 päättyen viimeiseen pakoon Venezuelaan. Myöhemmin Charrière kirjoitti menestysteokselleen jatko-osan nimeltä Banco. Siinä hän kertoo pakojen jälkeisestä elämästään Etelä-Amerikassa. Kirja valottaa myös Charrièren nuoruutta Ranskassa.

Ranskan hallitus armahti Charrièren vuonna 1970 Legrandin murhasyytteistä, ja Charrière sai palata Pariisiin markkinoimaan kirjaansa. Charrière kuoli kurkkusyöpään vuonna 1973.[1]

Samana vuonna kun Charrière kuoli sai ensi-iltansa hänen romaanistaan tehty elokuva Papillon, jossa Charrièrea esittää Steve McQueen ja hänen vankitoveriaan Louis Delgaa Dustin Hoffman. Vuonna 2017 julkaistussa elokuvassa Charrièrea esittää Charlie Hunnam.[1] Charrière itse esitti jalokivivarasta elokuvassa The Butterfly Affair (1971).

Epäilykset tarinan todenperäisyydestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papillonin julkaisun jälkeen on esitetty useita epäilyksiä siitä, että jotkin romaanissa kuvatut tapahtumat ovat keksittyjä tai tapahtuivat muille vangeille kuin Charrièrelle itselleen.[2] Muun muassa Georges Ménager ja Gérard de Villiers ovat kirjoissaan kyseenalaistaneet Charrièren tarinan joitain osia. Esimerkiksi Charrièren väitetystä olosta Pirunsaarella ei löydy merkintöjä ranskalaisten arkistoissa. Vuonna 2005 silloin 104-vuotias ranskalainen Charles Brunier väitti olevansa oikea Papillon. Hän oli vankina samassa paikassa samaan aikaan kuin Charrière, ja myös hänellä oli perhostatuointi.[1]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Charriere, Henri: Vanki nimeltä Papillon. 10.–11. painos 2004. Suomentanut Brotherus, Matti. Otava, 1992. ISBN 951-11248-7-0.
  • Charriere, Henri: Banco!: kaikki pelissä. Suomentanut Santavuori, Vesa. Otava. ISBN 951-10080-7-2.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Patti Wigington: The Story of Henri Charrière, Author of Papillon ThoughtCo.. 19.7.2018. Viitattu 26.7.2018.
  2. Henri Charrière Encyclopaedia Britannica. Viitattu 26.7.2018.