Léopold Sédar Senghor

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Léopold Sédar Senghor
Léopold Sédar Senghor.jpg
Senegalin presidentti
Seuraaja Abdou Diouf
Henkilötiedot
Syntynyt9. lokakuuta 1906
Joal, Senegal
Kuollut20. joulukuuta 2001 (95 vuotta)
Verson, Basse-Normandie, Ranska
Ammatti runoilija
Puoliso Colette Hubert Senghor (1957-2001)
Tiedot
Puolue Bloc Démocratique Sénégalais
Uskonto katolinen
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Léopold Sédar Senghor (9. lokakuuta 1906 Joal, Senegal20. joulukuuta 2001 Verson, Ranska) oli senegalilainen poliitikko ja runoilija[1], syntyjään Joalin kaupungin kristittyjä sereerejälähde?. Hän oli muun muassa frankofonia-lähde? ja négritude-aatteiden ajattelija ja kehittäjä[2].

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Senghor oli pikkukaupungin varakkaan kauppiaan poika, jonka haaveena oli tulla papiksi tai opettajaksi. Hän kävikin katolista pappisseminaaria, kunnes katsoi, ettei pappisura soveltunut hänelle. Hän siirtyi opiskelemaan oppikouluun Dakariin, jossa hän tottui tuleman toimeen eri heimoja ja uskontoja edustavien ihmisten kanssa. Hän myös vakuuttui afrikkalaisen kulttuurin voimasta ja mustan rodun sivistysliikkeen tarpeellisuudesta. Saamansa stipendin ansiosta Senghor saattoi jatkaa opintojaan Pariisissa muun muassa Sorbonnen yliopistossa, jossa hän ystävystyi Ranskan tulevan presidentin Georges Pompidoun kanssa. Vuonna 1935 Senghorista tuli ensimmäinen afrikkalainen, joka sai lehtoraatin Ranskan koululaitoksessa. Ranskan kansalaisena hän osallistui toiseen maailmansotaan, jossa hän joutui saksalaisten vangiksi ja kahdeksi vuodeksi keskitysleirille.[3]

Kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Senghor aloitti kirjallisen tuotannon vuonna 1945 runokokoelmalla Chants d'Ombre, jonka runoja hän oli kirjoittanut vankeudessa. Sen jälkeen hän julkaisi useita runokokoelmia ja négritudeaatetta käsitelleitä esseitä[3] ja kokoelman L'Anthologie de la nouvelle poésie nègre et malgache de langue française (1948), joka toi Euroopassa tunnetuksi toisen maailmansodan jälkeisiä afrikkalaisia runoilijoita. Hänestä tuli 1983 Ranskan akatemian ensimmäinen afrikkalainen jäsen[2] tuolille numero 16.

Poliitikko ja presidentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Senghor valittiin toisen maailmansodan jälkeen Ranskan kansalliskokouksen jäseneksi afrikkalaisten sosialistien RDA -puolueen jäsenenä. Hän kuitenkin hylkäsi puolueen sen liiallisena pitämänsä vasemmistolaisuuden vuoksi ja perusti senegalilaispuolueen Bloc Démocratique Sénégalais (BDS). Hän esitti joulukuussa 1959 Ranskan presidentille Charles de Gaullelle kaunopuheisen anomuksen Senegalin itsenäistämiseksi.[3]

Senghor toimi Senegalin ensimmäisenä presidenttinä vuosina 1960–1980. Senghor oli Bloc Démocratique Sénégalais’n puoluejohtaja, mutta hän kehitti itsenäistyneeseen Senegaliin monipuoluejärjestelmän. Senghor sanoitti Senegalin kansallislaulun Pincez Tous vos Koras, Frappez les Balafons’n. Vuoden 1962 lopulla Senegalin pääministeri ja Senghorin pitkäaikainen ystävä Mamadou Dia yritti kaapata vallan mutta epäonnistui.[3] Senghor luopui presidentin tehtävästä vuonna 1980,[2] ja hänen seuraajakseen Senegalin presidenttinä tuli Abdou Diouf. Senghor kuoli vuonna 2001 Ranskassa. Hänet haudattiin Senegaliin synnyinkaupunkiinsa Joaliin.lähde?

Senghor sai vuonna 1975 Makedoniassa Strugan runoiltojen kultaisen seppeleen. Senghor vieraili kaksi kertaa Suomessa, presidentti Urho Kekkosen vieraana.lähde?

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Senghor oli elämänvaiheiltaan paradoksaalinen: Hän oli heimoltaan sereeri ja uskonnoltaan katolilainen, hän johti maata, jonka väestön enemmistö on islamilaisia wolofeja. Hän oli huomattava intellektuelli mutta sai vahvaa kannatusta maanviljelijöiltä. Hänessä yhtyivät runoilijan ja valtionjohtajan kyvyt. Vaikka hän oli voimakkaasti oman négritudeaatteensa edistäjä, hän luotti silti yhteistyöhön eurooppalaisten kanssa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Leopold-Senghor Encyclopedia Britannica. Viitattu 17.3.2016. (englanniksi)
  2. a b c Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Senghor, Léopold Sédar”, Otavan kirjallisuustieto, s. 695. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  3. a b c d e ”Senghor, Léopold”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6161. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Kardinaal de Richelieu.jpg Edeltäjä:
Antoine de Lévis-Mirepoix
Ranskan akatemian jäsen
Tuoli 16
1983-2003
Seuraaja:
Valéry Giscard d'Estaing
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.