Négritude
Négritude oli 1930-luvun Pariisissa syntynyt kirjallinen ja poliittinen panafrikkalainen liike, joka korosti mustan identiteetin merkitystä. Aate syntyi protestiksi Ranskan kolonialistiselle Afrikan assimilaatiopolitiikalle. Se kokosi yhteen mustia intellektuelleja ympäri maailmaa, etenkin Afrikan ranskankielisiltä alueilta.[1] Négritude-liike laajensi surrealismin kolonialismin vastaiseen politiikkaan.[2]
Négritude on seurausta ulkomaisista, erityisesti eurooppalaisista vaikutuksista afrikkalaisiin. Négritude oli protestin väline, ase taistelussa tasa-arvon saavuttamiseksi. Jokainen afrikkalaista alkuperää oleva opiskelija halusi samaistua négritude-liikkeeseen, jonka tarkoituksena oli vapauttaa afrikkalaiset kulttuurisesti. Négrituden painopiste oli Afrikka, olipa kyseessä henkilö, joka oli ”kiinnostunut” tai ei, kristinuskoon kääntynyt tai ei, militantti tai ei. Varsinkin Länsi-Afrikan eliitti, kirjailijat ja poliitikot olivat tietoisia siirtomaaherrojen kulttuurista, mutta he johtivat samalla myös taistelua itsenäisyydestä. Négrituden kirjailijat kirjoittivat pääasiassa englanniksi ja ranskaksi.[3]
Synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Négritude-liike syntyi 1920-luvun lopulla Ranskassa koulutetun afrikkalaisen ja karibialaisen eliitin ja opiskelijoiden parissa Ranskan harjoittamaa assimilaatiota vastaan. Suunta sai nimekseen ”négritude”.[4]
Usein Dahomeyssa syntynyttä Tovalou Houénouta pidetään négrituden-liikkeen varhaisena kannattajana. Myös amerikkalaista W. E. B. Du Boisia on pidetty négrituden perustajana. Hän julkaisi vuonna 1914 kirjan The Souls of Black Folks, jota on pidetty kaikkien, lännen neekereiden huonoa kohtelua vastustavien militanttien hakuteoksena.[3]
Négrituden johtohahmoja olivat senegalilainen Léopold Sédar Senghor, martiniquelainen Aimé Césaire ja guyanalainen Léon-Gontran Damas.[1] Termiä ”négritude” käytti ensimmäisenä Césaire vuonna 1935 L’étudiant noir -lehdessä. Myös muun muassa Jean-Paul Sartre kirjoitti négritudestä.lähde?
Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Negritude asetti bantu-kansojen uskonnon aristoteelista ajattelua vastaan. Bantujen mukaan kaikki on energiaa, liikkuvaa ja muuttuvaa. Kuolleet ovat läsnä elävien joukossa. Länsimainen aristoteelinen ajattelu on loogista ja afrikkalaiseen ajatteluun verrattuna jähmeää.lähde?
Liike tuomitsi länsimaisen materialismin ja tekniikan yliarvostuksen. Sen sijaan etsittiin mystistä yhteyttä luontoon ja yliluonnollisiin voimiin. Négritude-runous oli pyhitetty vallankumoukselle. Sartre totesi, että toisinaan runollinen inspiraatio ja vallankumouksellisuus yhtyvät, toisinaan ne kulkevat eri teitä. Sartren mukaan tärkeää on se historiallinen tilanne, joka on antanut afrikkalaisille mahdollisuuden ilmaista omia tuntoja tavalla, joka järistyttää maailman perustuksia.[4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Negritude Encyclopædia Britannica. Viitattu 17.6.2018. (englanniksi)
- ↑ How Negritude redeemed surrealism conversations.e-flux.com. Viitattu 20.11.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Adewuni, Salawu: WEST AFRICAN NATIONALISM REDISCOVERED University of Ibadan.
- ↑ a b Niklas-Salminen, Ritva: Johdatus Afrikan maiden kirjallisuuteen,, s. 63. Tampereen yliopisto, Yleinen kirjallisuustiede, 1993.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tate – Art Term: Négritude (englanniksi)