Négritude

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Négritude oli 1930-luvun Pariisissa syntynyt kirjallinen ja poliittinen panafrikkalainen liike, joka korosti mustan identiteetin merkitystä. Aate syntyi vastapainona ajan kolonialistisille, mustia alistaville ajatuksille. Se kokosi yhteen mustia intellektuelleja ympäri maailmaa, etenkin ranskankielisiltä alueilta.[1] Négritude-liike laajensi surrealismin kolonialismin vastaiseen politiikkaan.[2]

Synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Négritude-liike syntyi 1920-luvun lopulla Ranskassa koulutetun afrikkalaisen ja karibialaisen eliitin ja opiskelijoiden parissa Ranskan harjoittamaa assimilaatiota vastaan. Suunta sai nimekseen "négritude".[3]

Négrituden johtohahmoja olivat senegalilainen Léopold Sédar Senghor, martiniquelainen Aimé Césaire ja guyanalainen Léon-Gontran Damas.[1] Termiä ”négritude” käytti ensimmäisenä Césaire vuonna 1935 L’étudiant noir -lehdessä. Myös muun muassa Jean-Paul Sartre kirjoitti négritudestä.lähde?

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Negritude asetti bantu-kansojen uskonnon aristoteelista ajattelua vastaan. Bantujen mukaan kaikki on energiaa, liikkuvaa ja muuttuvaa. Kuolleet ovat läsnä elävien joukossa. Länsimainen aristoteelinen ajattelu on loogista ja afrikkalaiseen ajatteluun verrattuna jähmeää.lähde?

Liike tuomitsi länsimaisen materialismin ja tekniikan yliarvostuksen. Sen sijaan etsittiin mystistä yhteyttä luontoon ja yliluonnollisiin voimiin. Négritude-runous oli pyhitetty vallankumoukselle. Sartre totesi, että toisinaan runollinen inspiraatio ja vallankumouksellisuus yhtyvät, toisinaan ne kulkevat eri teitä. Sartren mukaan tärkeää on se historiallinen tilanne, joka on antanut afrikkalaisille mahdollisuuden ilmaista omia tuntoja tavalla, joka järistyttää maailman perustuksia.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Negritude Encyclopædia Britannica. Viitattu 17.6.2018. (englanniksi)
  2. How Negritude redeemed surrealism conversations.e-flux.com. Viitattu 20.11.2020. (englanniksi)
  3. a b Niklas-Salminen, Ritva: Johdatus Afrikan maiden kirjallisuuteen,, s. 63. Tampereen yliopisto, Yleinen kirjallisuustiede, 1993.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]