Mika Vehviläinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mika Pekka Vehviläinen (s. 5. helmikuuta 1961) on Cargotecin uusi toimitusjohtaja 1. maaliskuuta 2013 alkaen.[1] Vehviläinen toimi Finnairin toimitusjohtajana kolme vuotta helmikuusta 2010 helmikuun loppuun 2013. Ennen Finnairia Vehviläinen oli vuodesta 1991 lähtien Nokian palveluksessa ja toimi Nokia Siemens Networksin operatiivisena johtajana (COO). Hänellä on vahva kokemus myynnistä ja markkinoinnista sekä strategisesta johtamisesta ja liiketoiminnan kehittämisestä Aasiassa, Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.[2]

Mika Vehviläisellä on maisterin tutkinto Helsingin kauppakorkeakoulusta sekä Advanced Management program -tutkinto Harvard Business Schoolista.

Asuntokauppakohu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 Vehviläinen myi omistusasuntonsa työeläkeyhtiö Ilmariselle. Finnairin toimitusjohtaja ja Ilmarisen hallintoneuvoston jäsen Vehviläinen yritti myydä vuonna 2010 noin puolen vuoden ajan omatoimisesti omistamaansa 270 neliön jugendasuntoa Helsingin ydinkeskustassa. Tuli esiin, että silloiselle Finnairin hallituksen varapuheenjohtaja Harri Sailakselle Christoffer Taxell oli ensin tarjonnut Vehviläisen asuntoa Ilmarisen ostettavaksi, josta Sailas oli kieltäytynyt.[3] Lopulta Ilmarinen osti asunnon ja vuokrasi sen edelleen Finnairille, Vehviläisen jäädessä itse asumaan asuntoon. Ilmarinen maksoi asunnosta noin 1,8 miljoonaa euroa ja Finnair maksaa vuokraa 6 800 euroa kuukaudessa toimitusjohtaja Vehviläisen asuntoedusta. Sopimukseen kuului Vehviläisen saama takaisnostomahdollisuus Ilmariselta. Asuntokauppa-asia tuli julki, kun Helsingin Sanomat sai asiassa nimettömän kirjeen, ja asiasta nousi kohu uutisen seurauksena helmikuussa 2012.[4] Vehviläisen mukaan järjestelyssä noudatettiin kaikkia hyviä hallintotapoja, asunnolle tehtiin mittava remontti vuonna 2005 ja Ilmarisen mukaan kyseessä on täysin normaali kiinteistösijoitus. Ilmarisen tekemää asuntokaupan hintaa arvosteltiin. Suomen Kuvalehden mukaan Vehviläinen sai bruttona asuntokaupasta 650 000 euroa eli 9 prosentin koron.[5]

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon mukaan tämän tyyppisissä järjestelyissä ”-- ei saisi tulla sellaista tilannetta, että herää epäilyksiä”.[6] Sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston ex-ylijohtaja Tarmo Pukkilan mukaan työeläkejärjestelmän ja moraalin näkökulmasta Ilmarisen kauppa näyttää pahalta.[7] Ilmarinen pyysikin Finanssivalvontaa selvittämään Vehviläisen asuntokaupan ja kertoi vievänsä asian eläkeyhtiön hallituksen tarkastusvaliokunnan käsittelyyn.[8] Ilmarisen hallituksen mukaan yhtiön olisi pitänyt paremmin puntaroida sitä, miltä kauppa voi näyttää.[9]Asia oli esillä myös eduskunnan hallituksen kyselytunnilla 16. helmikuuta 2012, jossa Finnairin valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala kyseenalaisti Harri Sailaksen toiminnan Finnairin ja Ilmarisen johdossa: Sailas on Vehviläistä lähellä olevan Finnairin hallituksen puheen- ja Ilmarisen toimitusjohtaja.[10] Hautala tapasi 17. helmikuuta 2012 Sailaksen ja Vehviläisen. Tapaamisesta tiedotettiin, että ministeri oli vakuuttunut siitä, että kaikki on sujunut hyvän hallintotavan ja lakien mukaan. Hautalan mukaan asia oli loppuunkäsitelty.[11]

Seuraavalla viikolla kuitenkin Vehviläinen ilmoitti, että hän luopuu Ilmarisen hallintoneuvostopaikasta. Edelleen Vehviläisen mukaan hän toimisi toisin, mikäli hän olisi nyt päätösten edessä.[12]

Poliisi aloitti omatoimisesti esitutkinnan Vehviläisen asuntokaupoista maaliskuussa ja esitutkinta valmistui toukokuun lopussa 2012.[13] Esitutkinnan mukaan oli syytä epäillä, että Vehviläisen asuntokaupan toteutuminen, kauppahinta ja kaupan ehdot olivat oikeudetonta etua, ja että edun antamisella ja ottamisella oli ollut suosimistarkoitus. Asia siirtyi syyteharkintaan apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeelle.[14] Vehviläinen kiisti tiedotteessaan ottaneensa lahjuksia. Finnairin johto kertoi, että Vehviläinen nauttii hallituksen luottamusta.[15] Valtion omistajapolitiikasta vastaava ministeri Heidi Hautala ilmoitti, toimitusjohtaja Vehviläinen "--ei voi jatkaa tehtävässään, jos hän saa syytteen asuntokauppa-asiassa." Myöhemmin laskentatoimen professori Seppo Ikäheimo Aalto-yliopistosta esitti, että ministeri oli vaikeuttanut Finnairin toimintaa tuomalla kantansa esille liian aikaisin.[16] Esitutkinta-aineisto oli loppulausunnoilla kuusi viikkoa ja loppulausunnot eivät vaatineet lisätutkintaa. Kokonaisuudessaan esitutkintaaineisto toimitettiin valtakunnansyyttäjälle kesäkuun lopussa 2012.[17] Pörs­sin ku­rin­pi­to­lau­ta­kun­ta an­toi 14. kesäkuuta 2012 Finnairille va­roi­tuk­sen, kos­ka se oli jättänyt ker­to­mat­ta Veh­vi­läi­sen saa­mas­ta al­le­kir­joi­tus­palk­kios­ta ja mui­den joh­ta­jien staybo­nuk­sis­ta. Kurinpitolautakunnan mukaan etuuk­sien mää­rä oli ol­lut huo­mat­ta­va.[18] Syyskuussa 2012 tiedotettiin, että apulaisvaltakunnansyyttäjän syyteharkinta ei johtanut syytteeseen.[19]

Ura Finnairissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vehviläistä edeltäneen Jukka Hienosen nimitys SRV:n toimitusjohtajaksi oli odotettu.[20] Finnair ei ollut hallituksen puheenjohtaja Christoffer Taxellin mukaan kriisiyhtiö.[21]Vehviläinen aloitti tehtävänsä Finnairissa helmikuun alussa 2010. Vehviläisen siirtyi Nokia Siemens Networksin palveluksesta Finnarin toimitusjohtajaksi 2009 seurauksella, että hän menetti NSN:n lupaamat kannustinpalkkiot. Finn­ai­rin pal­kit­se­mis­va­lio­kun­ta päätti maksaa Vehviläiselle 180 000 euron korvauksen menetetyistä kannustinpalkkiosta.[22] Finnairin lentäjät olivat olleet marraskuussa 2009 kaksi päivää lakossa ja yhtiössä oli vuonna 2010 meneillään 200 miljoonan euron suuruinen säästöohjelma. Finnair ja Suomen Liikennelentäjäliitto sopivat lentäjien työehtosopimuksen muutoksista huhtikuussa 2010. Finnair laski lentäjien palkkakustannuksia nostamalla asteittain heidän eläkeikäänsä, muuttamalla vapaapäiväjärjestelmän ja pidentämällä kesälomakautta seurauksella, että lentäjien palkkakulut laskivat 20 miljoonalla. Syksyllä Finnair kertoi ostavansa Finncommin omistamat lentokoneet sekä 20 prosentin osuuden yhtiön osakkeista. Lentoemännät lakkoilivat puolitoista viikkoa joulukuussa 2010: palkkoihin tuli 0,6 % korotus, vapaapäiväjärjestelmä ei muuttunut ja aikaerolentoja edeltävä vapaa on 36 tuntia. Uusi 140 miljoonan euron säästöohjelma aloitettiin elokuussa 2011.

Finnairin hallitus vaihtui maaliskuussa 2012 yhtiön vuosikertomuksen julkistuksen yhteydessä kun esille tuli yhtiön maksamat stay-bonukset ja Vehviläisen saama allekirjoituspalkkio. Myöhemmin saman vuoden kesäkuussa Helsingin pörs­sin ku­rin­pi­to­lau­ta­kun­ta an­toi Finnairille va­roi­tuk­sen kun se oli jättänyt ker­to­mat­ta Vehviläisen saamasta al­le­kir­joi­tus­palk­kios­ta.[23]

Toimitusjohtaja Vehviläinen toimi kaikkien Finnairin tytäryhtiöiden hallituksissa kuten Finnair Travel Retail Oy, Finnair Technical Services Oy, Finnair Cargo Oy, Finnair Catering Oy, Finnair Cargo Terminal Operations Oy, Finnair Aircraft Finance Oy ja Finnair Engine Services Oy:ssä. Vehviläinen valittiin huhtikuussa 2012 Elisan hallituksen jäseneksi. Sivutuloja Vehviläinen saa Elisan hallitusjäsenyydestä 60 000 euroa vuodessa. Lisäksi Vehviläinen toimii Vaconin hallituksen jäsenenä.[24]

Vehviläinen kävi neuvotteluja Cargotecin johdon kanssa loppuvuodesta 2012 ja Vehviläinen ilmoitti Finnairin hallitukselle, että hänen toimitusjohtajakautensa yhtiössä saattaa päättyä. Tiedon saatuaan Finnairin hallitus alkoi valmistautua toimitusjohtaja vaihdokseen.[25] Talouselämä-lehti julkaisi 15. tammikuuta 2013 uutisen, jonka mukaan Vehviläinen olisi siirtymässä Herlinien suvun omistaman Cargotecin palvelukseen. Cargotec, Finnair ja Mika Vehviläinen eivät kuitenkaan vahvistaneet uutista. Kerrottiin, että Cargotecin toimitusjohtajaa haetaan niin sanotulla head hunting -menetelmällä. Noin kahden viikon kuluttua uutisoinnista Finnairin hallitus tiedotti, että se on nimittänyt toimitusjohtajan sijaiseksi yhtiön operatiivisen johtajan Ville Ihon.[26]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mika Vehviläinen jättää Finnairin Helsingin Sanomat. 21.2.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 21.2.2012.
  2. Finnairin pörssitiedote 11.11.2009
  3. Ilmarisen Sailas: Christoffer Taxell tarjosi Vehviläisen asuntoa ensin kauttani = Uusi Suomi. 29.2.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.2.2012.
  4. >SS: Nimetön kirje kavalsi Finnairin Vehviläisen Yleisradio. 23.3.2012. Yle. Viitattu 23.3.2012.
  5. Finnair-johtajan asuntokauppa: Vehviläinen tienasi 650 000 euroa Suomen Kuvalehti. 6.3.2012. Suomen Kuvalehti. Viitattu 12.3.2012.
  6. Finnairin Vehviläinen myi asuntonsa Ilmariselle 1,8 miljoonalla eurolla Helsingin Sanomat. 14.2.1.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.2.2012.
  7. Nelonen. [1] HS: Finanssivalvonta tutkii Vehviläisen asuntokaupat. viitattu 16.2.2012.
  8. YLE. [2] Finnair-pomon asuntokauppa Ilmarisen hallitukseen. viitattu 16.2.2012.
  9. Ilmarisen Sailas: Christoffer Taxell tarjosi Vehviläisen asuntoa ensin kauttani = Uusi Suomi. 29.2.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.2.2012.
  10. Hautala ärähti asuntosotkusta Finnair-pomolle Uusi Suomi. 16.2.2012. Uusi Suomi. Viitattu 16.2.2012.
  11. Hautala asuntokohusta: "Asia on loppuun käsitelty" Taloussanomat. 17.2.2012. Taloussanomat. Viitattu 12.3.2012.
  12. STT: Vehviläinen luopuu Ilmarisen hallintoneuvostopaikasta Helsingin Sanomat. 23.2.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.2.2012.
  13. Näin Finnairin ja Ilmarisen asuntosotku on edennyt Yleisradio. 10.3.2012. Yle. Viitattu 12.3.2012.
  14. Vehviläisen asuntokauppa syyteharkintaan: Syytä epäillä oikeudetonta etua Helsingin Sanomat. 29.5.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.5.2012.
  15. Vehviläinen: En ottanut vastaan lahjoja Helsingin Sanomat. 29.5.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.5.2012.
  16. YLE. Hautala puolustaa Vehviläis-kantaansa. [3] viitattu 2.7.2012.
  17. YLE: Yle: Vehviläisen lahjustutkinta-aineisto viimein syyttäjälle Talous Sanomat. 28.6.2012. Taloussanomat. Viitattu 2.7.2012.
  18. Helsingin Sanomat. Talous. 15.6.2012. Pietiläinen, Tuomo. Bonusten salailusta varoitus Finnairille.
  19. Helsingin Sanomat: Vehviläisen lahjontaepäily kaatui syyteharkinnassa Helsingin Sanomat. 10.9.2012. Helsingin sanomat. Viitattu 10.9.2012.
  20. Raivio, Jyrki. Helsingin Sanomat 13.8.2009.
  21. Raivo, Jyrki. 12.11.2009. Helsingin Sanomat. Finnair haki johtajansa Nokian verkkoyhtiöstä.
  22. Sajari, Petri: Finnair maksoi Vehviläiselle korvauksen menetetyistä palkkioista Helsingin Sanomat. 15.3.2012. Viitattu 15.3.2012.
  23. Pietiläinen, Tuomo. Helsingin Sanomat 15.6.2012. Bonusten salailusta varoitus Finnairille.
  24. Pietiläinen, Tuomo. Helsingin Sanomat 4.4.2012. Talous. Finnair antoi Vehviläiselle luvan hallitustyöhön Elisassa. Kriisiyhtiön toimitusjohtajalla on nyt kaksi sivutyötä.
  25. YLE. Aamu tv 29.1.2013. Harri Sailaksen haastettelu.
  26. ml. HS 21.1.2013