Uolevi Raade

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Uolevi Raade
Uolevi Raade (seisomassa vas.) ja Urho Kekkonen vuonna 1961.
Uolevi Raade (seisomassa vas.) ja Urho Kekkonen vuonna 1961.
Syntynyt 5. heinäkuuta 1912
Turku
Kuollut 13. toukokuuta 1998 (85 vuotta)
Ammatti Neste Oy:n toimitusjohtaja v. 1955–1979

Tauno Uolevi Raade (5. heinäkuuta 1912 Turku13. toukokuuta 1998 Helsinki) oli suomalainen vuorineuvos ja valtiojohtoisen Neste Oy:n pitkäaikainen toimitusjohtaja.[1]

Uolevi Raateen vanhemmat olivat vaatimattomista oloista noussut Turun hovioikeuden varapresidentti Kaarle Raade (ent. Randell) ja vanhaan turkulaiseen Wittfoothin kauppiassukuun kuulunut taidemaalari Agnes Wittfooth.[2] Uolevi Raade kirjoitti ylioppilaaksi Turun lyseosta. Hän valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1935 ja diplomiekonomiksi Åbo Akademista 1942.[3] Opiskeluaikanaan hän oli yksi Polyteknikkojen ilmailukerhon perustajista. Talvisodassa hän toimi hävittäjälentäjänä, mutta hänet siirrettiin pian sotateollisuuden palvelukseen.

Raade aloitti työuransa teollisuuden palveluksessa 1937–1942 (mm. Oy Lokomo Ab) ja siirtyi 1945 kauppa- ja teollisuusministeriöön teollisuusosaston ylijohtajaksi. Tässä roolissaan hän oli mukana SOTEVAn työssä, joka vastasi sotakorvaustuotannosta. Raaden sanotaan jopa laatineen ne tarkat suuntaviivat ja aikataulut, joiden mukaan koko sotakorvausprojekti sitten toteutui.[3]

Raade oli perustamassa kansallista öljynjalostusta käyttäen Italian öljyteollisuutta mallina. Hän johti Neste Oy:tä alusta alkaen. Hänet nimitettiin ylijohtajan paikalta Nesteen toimitusjohtajaksi vuonna 1955.[3] Yhtiön Naantalin jalostamon toiminta käynnistyi pari vuotta myöhemmin.[4]

Raateen vahvana työparina Nesteen luomisessa oli ensin pääministeri, vuodesta 1956 alkaen presidentti Urho Kekkonen.[1] Kekkonen painosti poliitikot yhteisen hankkeen taakse, Raade puolestaan hoiti teollisuusyhteydet niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Neste oli alusta saakka hyvin kansainvälinen yritys. Sen tekniikka tuli pääosin USA:sta, raaka-aine Neuvostoliitosta ja rahat rakentamiseen muun muassa Ranskasta.[4] Neste Oy:ssä tapahtuneen työnsä ohella vuorineuvos Raade toimi teollisuuden keskusliittojen, neuvottelukuntien ja 37:n yhtiön johtokuntien ja hallitusten jäsenenä tai puheenjohtajana.

Raade toimi Nesteen johdossa vuoden 1979 loppuun saakka. Hän oli myös Neste Oy:n johtokunnan puheenjohtaja 1959–1979. Hän rakensi Nesteestä Suomen suurimman yhtiön.

Raateen viimeisinä vuosina Neste tilasi Saksasta Suomen siihen asti tehokkaimman meripelastusaluksen, joka luovutettiin Suomen Meripelastusseuran käyttöön. Raateen roolista sen hankkimisessa on erilaisia tarinoita. Aluksen nimeksi ehdotettiin "Uolevi Raadetta", mutta siitä tuli Ossi Barck yhtiön ensimmäisen ja pitkäaikaisimman lippukapteenin mukaan.[5][6] Raaden aikana rakennettiin myös Espoon Keilaniemeen Nesteen uusi pääkonttori, jonka suunnittelua Raade halusi valvoa yksityiskohtia myöten. Vuonna 1976 valmistunut korkea tornitalo sai kansan suussa lempinimen ”Raaden hammas”.[7]

Raade sai vuorineuvoksen arvonimen 1962.[4] Hänet kutsuttiin Teknillisten Tieteiden Akatemian kunniajäseneksi 1977. Hän oli ensimmäisiä laajalti maailmalla mainetta keränneitä suomalaisia yritysjohtajia ja vaikuttajia. New York Post esitteli vuonna 1971 kuvan kera kullatuin hanoin varustettua kylpyhuonetta ja risti hänet pohjolan öljyšeikiksi. Aleksis Kiven Seuran Eskon puumerkki -palkinnon hän sai 1981.[8]

Uolevi Raade haudattiin Naantalin kirkkomaahan.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Blåfield, Antti: Uolevi Raade HS Muistot. Viitattu 11.8.2014.
  2. Kuisma, Markku: Raade, Uolevi (1912–1998). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.6.2002 (päivitetty 13.5.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. a b c Nostalginen Turku: Öljypatruuna. 2013. Aamuset. Viitattu 11.8.2014.
  4. a b c d Nesteen luoja Uolevi Raade kuollut. Turun Sanomat / Archive.org. Viitattu 11.8.2014.
  5. Vapaaehtoisen Meripelastuksen historiaa Porvoossa. Porvoon meripelastajat. Viitattu 11.8.2014.
  6. Pelastusristeilijä Ossi Barck – Porvoon Meripelastajat. Porvoon meripelastajat. Viitattu 11.8.2014.
  7. Pasilan aseman ja Espoon kaupungintalon arkkitehti: Purkaminen surullista, mutta ymmärrettävää. Yle 4.2.2016. Viitattu 22.6.2016.
  8. Eskon puumerkin saajat. Aleksis Kiven Seura. Viitattu 13.10.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]