Polyteknikkojen ilmailukerho

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Polyteknikkojen ilmailukerho ry, joka tunnetaan paremmin lyhenteellään PIK, on Teknillisen korkeakoulun opiskelijoiden lentokerho. Se perustettiin 26. maaliskuuta 1931. Kerho toimi ensimmäiset kaksi vuotta ensin nimellä ”Ilmailuteikkarit” ja sitten ”Polyteikkareiden Ilmailukerho”.

Vuonna 1983 kerholle myönnettiin ensimmäisenä Kar-Airin kiertopalkinto tuloksellisesta moottorilentotoiminnasta.[1]

Koneiden suunnittelija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerho alkoi hyvin pian rakentaa omien suunnitelmien pohjalta purjelentokoneita. Näistä ensimmäiset perustuivat ulkomaisten koneiden ”kopiointiin”, esimerkiksi Wrona-purjelentokone oli PIK-1-koneen taustalla. Myöhemmin, 1940-luvulta lähtien, purjelentokoneet on suunniteltu siten, että suunnittelutyö on ollut lentotekniikkaa opiskelevien teekkareiden harjoitustöitä ja diplomitöitä. Kuuluisin, kaupallisesti menestynyt ja kilpailuissa menestynyt oli PIK-20-purjelentokone 1970-luvulla.

PIK-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PIK-15 ”Hinu” Nummelan lentokentällä kesällä 2000
  • PIK-1 tehopurjelentokone, pääsuunnittelijat olivat Sergei Forsblomin ja Paavo Järvenpään, joten koneen alkuperäinen tunnus oli PS-1. Kone valmistui vuoden 1938 alussa. Sarjatuotantoa ei toisen maailmansodan takia tullut. Harlen teoksen mukaan Forsblom suunnitteli koneen Henrik Rydin kanssa.
  • PIK-2 oli Sergei Forsblomin suunnitelma Wrona-koneen pohjalta – tätä konetta ei rakennettu.
  • PIK-3a oli Lars Norrménin diplomityönä (”Aerodynamiska och hållfasthetsberäkningar av ett segelflygplan”, vuonna 1947) suunnittelema Kanttikolmosen nimen saanut kerholuokan purjelentokone. Niitä rakennettiin kahtena versiona neljä kappaletta 1950-luvulla.
  • PIK-3c ”Kajava” on Olavi Roinisen johtama purjelentokonehanke, joka alkoi vuonna 1957. Pääsuunnittelijoina toimivat Olavi Roinisen ohella myös Urpo Pikkarainen ja Tuomo Tervo. Kone pärjäsi erinomaisesti kansainvälisissä kilpailuissa.
  • PIK-4 oli Kaarlo J. Temmeksen, joka toimi sodassa hävittäjälentäjänä, vuoden 1944 suunnitelma Wronan perusteella. Yhtään tällaista konetta ei rakennettu.
  • PIK-5a-harjoituspurjelentokone, pääsuunnittelija Kaarlo Temmes. Suunnittelu alkoi 1945 ja Cumulus muuntui PIK-5b:ksi ja PIK-5c:ksi
  • PIK-6 oli Pehr Schalinin 1946 suunnittelema teholuokan purjelentokone, joka oli hänen diplomityönsä (”Konstruktion av högvärdigt distanssegelflygplan”, 1946). Konetta ei rakennettu.
  • PIK-7 eli Harakka II ja III -koneiden pääsuunnittelijat olivat J. Nurmi, Raimo Häkkinen ja Juhani Heinonen.
  • PIK-8 oli PIK:in ensimmäinen moottorikone, jota ei kuitenkaan rakennettu. Se oli Juhani Heinosen diplomityö vuodelta 1948 (”Suunniteltava 115 hv moottorilla varustettu 2-paikkainen alatasoinen, vapaasti kantava urheilu- ja koulukone, joka sopii purjelentokoneiden hinaukseen”)
  • PIK-9 oli toinen moottorikone eikä sitäkään rakennettu. Se oli Raimo Häkkisen diplomityö (”65 hv:n moottorilla varustetun yksipaikkaisen harjoituslentokoneen suunnittelu”) vuonna 1948.
  • PIK-10 ”Paukkulauta” -moottoripurjehtija, jonka pääsuunnittelija oli Carl Stude. Se oli Grunau Baby -purjelentokoneen moottoroitu versio, joka lensi 1950–1969.
  • PIK-11 ”Tumppu” oli kerhon rakentama moottorilentokone. Kai Mellén ja Ilkka Lounanmaa suunnittelivat sen vuonna 1948. Konetta on rakennettu eri lentokerhoissa neljä kappaletta.
  • PIK-12 ”Kakstoistapaikkainen” oli kerhon ensimmäinen kaksipaikkainen purjelentokone, jonka suunnitteli vuonna 1952 Ilkka Lounamaa. Sitä rakennettiin neljä kappaletta.
  • PIK-13-kilpapurjekone, jonka suunnitteli Antti Koskinen vuosina 1953–1954. Kone lensi 1954–1956.
  • PIK-14 oli vuonna 1956 Olavi Roinisen tekemä suunnitelma, jota ei toteutettu.
  • PIK-15 ”Hinu” -moottorikone purjelentokoneiden hinaukseen, pääsuunnittelijat Kai Mellén, Ilkka Lounamaa ja Jussi Rinta. Suunnittelu alkoi vuonna 1960 ja koneen ensilento oli 29. elokuuta 1964. Seitsemän valmistettua konetta.
  • PIK-16 ”Vasama” oli vakioluokan purjelentokone 1960-luvun alusta. Pääsuunnittelijat Tuomo Tervo ja Kurt Hedström. Yli 50 teollisesti valmistettua konetta.
  • PIK-17a ”Tumppi” – pääsuunnittelijat Kurt Hedström, Ilkka Järvempää ja Juhani Mäkinen.
  • PIK-17b ”Tintti” – edellisen variaation suunnittelivat Kurt Hedström, Mauri Määttänen ja Björn-Olof Lagerqrantz.
  • PIK-18 ”Sytky” oli Ilkka Lounamaan 1950-luvulla suunnittelema pieni moottorikone, jonka tamperelainen ilmailukerho rakensi vuonna 1976.
  • PIK-19 ”Muhinun” suunnittelivat Jukka Tervamäki, Ilkka Rantasalo ja Pekka Tammi vuonna 1969. Se oli tehty kuitulujitetusta muovista TKK:n Kevytrakennetekniikan laboratoriossa.
  • PIK-20 ”Tiu” perustuu Pekka Tammen diplomityöhön. Koneesta tehtiin eri versioita, joita valmistettiin teollisesti yli 420 kappaletta, joka on ylivoimaisesti Suomen ilmailuhistorian suurin lentokoneen tuotantosarja. 20E-mallin valmistusoikeudet myytiin 1980 ranskalaiselle Siren-yhtiölle.[2]
  • PIK-21 ”Super-Sytky” on vuonna 1975 Kai Mellénin suunnittelema moottorikone.
  • PIK-22 oli Erkki Ahopellon diplomityö vuonna 1977. Se oli kaksipaikkaisen purjelentokoneen esisuunnitelma.
  • PIK-23 ”Suhinu” (”superhinauskone”), prototyyppi valmistunut vuonna 1982. Koneen rakenne on lujitemuovia eikä metallia kuten useimmat luokkansa tuonaikaiset koneet. Suunnittelijoina muun muassa J. Purje ja Erkki Ahopelto.
  • PIK-24 ”Pileus” on PIK-20:n siipeen perustuva moottoripurjehtija, jonka suunnitteli Björn-Olof Lagercranzin 1977.
  • PIK-25 ”Varttimarkka”, pääsuunnittelija DI Ari Vahtera. Suunnittelu alkoi vuonna 1985. Ensilento tapahtui 21. kesäkuuta 2007.
  • PIK-26 on PIK:in ainut ultralight-kone. Pääsuunnittelija on DI Kai Mellén. Sen ensilento tapahtui 10. elokuuta 1996.
  • PIK-27 ”Sehinu” on hinauskone. Pääsuunnittelija toimi DI Aki Suokas.

Lentokerho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PIK on ollut 1980-luvulla Suomen suurin purjelento- ja moottorilentokouluttaja. Se toimii Malmin ja Räyskälän lentokentiltä. Moottorikonekalustoon kuuluu Diamond DA-40 TDI OH-DDS, Cessna 152 OH-CAO ja PIK-23 Suhinu OH-TOW. Lisäksi yhdistys omistaa Diamond DA-40 TDI -koneen hylyn (OH-FDA), joka teki pakkolaskun mereen keväällä 2007 Helsingin edustalle. Purjekonekalustona on kaksipaikkaiset DG-505 Orion, Grob G103A ja yksipaikkaiset LS8-18, LS4-a sekä Grob G102.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • pik.fi/ PIKin kotisivu
  • Vilho Harle: Vinka ja Haukka. Tampere, 1978.
  • Riihelä, Kaitera, Oikarainen, Patolinna, Pääsky ja Vallikari (toim.): Polyteknikkojen Ilmailukerho r.y. 50 v 26.3.1931 – 26.3.1981. PIK, 1981.
  • Raunio, Jukka: Lentäjän näkökulma III, PIK-sarjan lentokoneet. J. Raunio, 1995. ISBN 951-96866-1-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KAR-AIRin kiertopalkinto, Suomen Ilmailuliitto. Viitattu 14.1.2017.
  2. Nyman, Hannele & Poutasuo, Tuula: Muovikirja, Arkitavaraa ja designesineitä, s. 165. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29132-3.