Paavo Koli

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paavo Koli.

Paavo Olavi Koli (21. toukokuuta 1921 Oulu25. maaliskuuta 1969 Tampere) oli suomalainen sosiologi ja tamperelainen tiedevaikuttaja.[1] Hän toimi Tampereen yliopiston sosiologian professorina 1961–1969.[1] Kolia on joskus kutsuttu monialaisen Tampereen yliopiston perustajaksi. Sodassa pioneerijoukoissa palvelleesta Kolista tuli Mannerheim-ristin ritari numero 81.

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koli lähti vapaaehtoisena varusmieheksi vuonna 1939 ja valmistui ylioppilaaksi Oulun lyseosta ilman kirjoituksia vuonna 1940. Hän osallistui jatkosotaan pioneeriupseerina ja toimi Pioneeripataljoona 15:ssä joukkueenjohtajana Jalkaväkirykmentti 53:n tukena Kiestingin motissa syksyllä 1941. Kolille myönnettiin tästä toiminnastaan Mannerheim-ristin ritarin arvo vuonna 1942.[1] Samassa yksikössä palveli alikersanttina Kalle Päätalo, joka on kuvannut näitä vaiheita romaanissaan Liekkejä laulumailla (1980).[2]

Vuosina 1942–1943 Koli kävi kadettikurssin ja jäi sen jälkeen luutnanttina kouluttajaksi Korian varuskuntaan.

Tietellinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1945 Koli ilmoittautui opiskelijaksi Helsingin yliopistoon sekä valtiotieteelliseen tiedekuntaan että voimistelulaitokselle. Koli valmistui vuonna 1948 valtiotieteen kandidaatiksi ja voimistelunopettajaksi. Vuosina 1949–1950 hän opiskeli stipendiaattina Yhdysvalloissa Länsi-Virginian Marshall Collegessa. Vuosina 1950–1951 hän opiskeli ASLA-stipendiaattina Chicagon yliopistossa sosiaalipsykologiaa.[1]

Palattuaan Suomeen Koli työskenteli sosiaalipolitiikan assistenttina Helsingin yliopistossa 1952–1953 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1955.[1] Hänen väitöskirjansa Ennakkoluuloista teollisessa organisaatiossa käsitteli teollisuuden johtohenkilöiden ja työntekijöiden välistä vuorovaikutusta ja työläisten esimiehiään kohtaan tuntemia ennakkoluuloja. Koli toimi sosiologian ja sosiaalipolitiikan dosenttina Helsingin yliopistossa 1959–1963. Hän oli sosiologian vt. professori Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa (vuodesta 1966 Tampereen yliopisto) 1959–1961 ja professori 1961–1969. Koli oli yliopiston vararehtori 1961–1962 ja rehtori 1962–1968.[3] Hän laajensi yhden tiedekunnan korkeakoulua laaja-alaisemmaksi yliopistoksi ja Kolin kuuden vuoden rehtorikauden aikana opiskelijamäärä lähes kuusinkertaistui.[1]

Koli teki itsemurhan 25. maaliskuuta 1969. Hän oli kuollessaan 47-vuotias.[4] Tampereella Hervannan kaupunginosassa on Paavo Kolin katu. Tampereen yliopistossa on myös Paavo Kolin mukaan nimetty luentosali.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ennakkoluuloista teollisessa organisaatiossa, 1955 (väitöskirja)
  • Ideology Patterns and Ideology Cleavage, 1959
  • Organisaatio ja johtajuus, 1960
  • Auktoriteettiodotukset, 1960
  • Suuntana huominen, 1968

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Parjanen, Matti: Paavo Koli, itseään käskenyt mies. Tampere University Press, 2009. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 8.3.2016).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Parjanen, Matti: ”Koli, Paavo (1921–1969)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 304–305. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.3.2016).
  2. Parjanen 2009: 68–71.
  3. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 312. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  4. Parjanen 2009: 281.