Valdemar Kosonen
| Valdemar Kosonen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. maaliskuuta 1916 Nuijamaa |
| Kuollut | 22. huhtikuuta 1942 (26 vuotta) Viipuri |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1939–1942 |
| Taistelut ja sodat | Talvisota, Jatkosota |
| Sotilasarvo | alikersantti |
| Kunniamerkit | Mannerheim-ristin ritari |
Valdemar Kosonen (5. maaliskuuta 1916 Nuijamaa – 22. huhtikuuta 1942 Viipuri) oli suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari numero 25. Siviiliammatiltaan hän oli työmies. Hän oli perheetön.[1]
Sotamies, kranaatinheittimistön tulenjohtoryhmän tähystäjä Valdemar Kosonen palveli jatkosodan hyökkäysvaiheessa JR 15:n toisessa pataljoonassa. 16. lokakuuta 1941 hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 25. Hänet oli ylennetty alikersantiksi jo 11. lokakuuta 1941. Hänen nimitysesityksessään mainitaan oma-aloitteisuus ja esimerkillinen rohkeus sekä taito taisteluissa.[1]
Kosonen kuoli sodan aikana Viipurissa 13. sotasairaalassa. Siviiliammatiltaan hän oli työmies.
Mannerheim ristin ritariksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Ylipäällikkö on pvm:llä 16.10.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi sotamies Valdemar Kososen, joka [Kokkolanjoen] jokivarressa, josta ei päästy eteenpäin, tuhosi oma-aloitteisesti käsikranaateilla ja kasapanoksilla varmistetun pesäkkeen ja korsun, joka oli täynnä vihollisia. Samasta paikasta ampui hän vihollisen tarkka-ampujan ja haavoitti tulenjohtajaa. Sotamies Kosonen ilmoittautui vapaaehtoisesti tuhoamaan asemien sisään päässeen hyökkäysvaunun ja saikin sen pysähtymään. Hyökkäysvaunu tuhottiin kasapanoksilla. Tapaus vaikutti kohottavasti koko pataljoonan taistelutehoon. Syntyneessä taistelussa tuhottiin heti alkuunsa viisi hyökkäysvaunua. Heti tämän jälkeen oli hän jälleen vapaaehtoisesti opastamassa ja valtaamassa erästä kunnalliskotia [Tiurala], joka liekinheittimin ja kasapanoksin vallattiin. Seuraavissa taisteluvaiheissa joutui tiedustelutehtävissä sotamies Kosonen yht’äkkiä vastakkain ojassa olevan vihollisen politrukin ja kolmen aliluutnantin kanssa. Selviydyttyään heti kolmesta aliluutnantista ja panoksien lippaasta loputtua Kosonen syöksyi seuraavaan ojaan politrukin ampuessa häntä kohti. Ojassa sai Kosonen kuitenkin pistoolinsa ladattua ja politrukin taistelu päättyi siihen.
Sotamies Kososen esimerkillisestä rohkeudesta ja taidosta sekä oma-aloitteisesta toimesta on yllämainittu esimerkkinä esitetty.”
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. 4. painos. Ajatus kirjat, 2004. ISBN 951-20-6224-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xmid=63
- ↑ valokuvaaja Sot. virk. Martti Aaltonen: Sotamies Valdemar Kosonen kuuntelee kunniakomppanian edessä virallista ilmoitusta siitä, että hänelle on annettu Mannerheimristi. www.finna.fi. Viitattu 16.5.2020.
