Jouko Hynninen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jouko Hynninen
Jouko Hynninen vuonna 1947
Jouko Hynninen vuonna 1947
Henkilötiedot
Syntynyt21. elokuuta 1907
Jäppilä
Kuollut5. marraskuuta 1983 (76 vuotta)
Mikkeli
Kansalaisuus Suomi
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Suomi
Komentajuudet Savon Prikaati 1955–1965
Kymen sotilaslääni 1965–1966
Sisä-Suomen sotilaslääni 1966–1967
Taistelut ja sodat Talvisodassa Jääkäripataljoona 3:ssa komppanianpäällikkönä, Jatkosodassa ja Lapin sodassa Jääkäripataljoona 3:n komentajana.
Sotilasarvo kenraalimajuri
Kunniamerkit Mannerheim-risti #47
Ylennykset
  • vänrikki 1934
  • luutnantti 1936
  • kapteeni 1940
  • majuri 1941
  • everstiluutnantti 1944
  • eversti 1955
  • kenraalimajuri 1966

Jouko Untamo Hynninen (21. elokuuta 1907 Jäppilä5. marraskuuta 1983 Mikkeli) oli suomalainen kenraalimajuri ja Mannerheim-ristin ritari numero 47 (14.1.1942).[1] Ritariksi nimitettäessä hän oli sotilasarvoltaan majuri.[2]

Hynninen kävi reserviupseerikurssi 20:n vuonna 1931 ja Kadettikoulun 16. kadettikurssin 1932–1934. Hynninen toimi jo ennen sotaa nuorempana upseerina Jääkäripataljoona 3:ssa ja talvisodassa komppanianpäällikkönä. Jatkosodan ja Lapin sodan ajan Hynninen toimi Jääkäripataljoona 3:n komentajana.[3] Mannerheim-ristin ritariksi hänet nimitettiin jatkosodan hyökkäysvaiheen jälkeen 14. tammikuuta 1942.[1] Hän haavoittui sodan aikana kahdesti: 13. heinäkuuta 1941 Jalovaarassa sekä 13. heinäkuuta 1944 Vuosalmella.

Sodan jälkeen Hynninen jatkoi vielä vuoteen 1946 JP 3:n komentajana. 1946–1949 hän toimi JR 7:ssä ja 1949–1952 JR 9:ssä pataljoonankomentajana. 1952–1955 hän palveli 6. prikaatissa. Hynninen komensi Savon prikaatia 1955–1965. Uransa päätteeksi hän toimi Kymen sotilasläänin komentajana 1965–1966 ja Sisä-Suomen sotilasläänin komentajana 1966–1967.[4]

Poikkeuksellisen hänen kenraalimajurin arvostaan tekee se, että hän ei ollut suorittanut Sotakorkeakoulua, joka edellytettiin kenraalikuntaan ylennettäviltä henkilöiltä.

  1. a b Hurmerinta, Viitanen 2004: 96.
  2. Brandtberg 1999, 87, 95, 86
  3. Karhunen 1972: 165–167.
  4. Karhunen 1972: 167.