Verner Viikla

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Verner August Viikla
Viikla Verner.jpg
Muut nimet Verner August Viklund
Syntynyt 27. maaliskuuta 1895
Oulu
Kuollut 18. joulukuuta 1941 (46 vuotta)
Karmalampi (Viena)
Ammatti ennen
värväytymistä
opiskelija
Liittymispäivämäärä 13. tammikuuta 1916
Komppania 2. komppania
Taistelut
jääkäriaikana
Asemasota Misse-joella, Asemasota Riianlahden rannikkoasemissa, Aa-joen talvitaistelut
Korkein arvo
jääkäriaikana
Hilfsgruppenführer
Palasi Suomeen 25. helmikuuta 1918
Arvo Suomeen
tultaessa
vänrikki
Korkein sotilasarvo eversti

Verner August Viikla ent. Viklund (27. maaliskuuta 1895 Oulu18. joulukuuta 1941 Karmalampi) oli suomalainen jääkärieversti ja Mannerheim-ristin ritari. Hän oli sotilasoppinsa Saksassa saanut jääkäri, joka osallistui jo ensimmäiseen maailmansotaan Saksan riveissä ja myöhemmin Suomen sisällissodassa Valkoisessa Armeijassa. Talvisodassa hän toimi esikuntapäällikkönä ja jatkosodan alussa divisioonankomentajana ja kantoi vastuunsa näennäisen huonon sotamenestyksen johdosta ampumalla itsensä Karmalammella 18. joulukuuta 1941.[1][2]

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viklundin vanhemmat olivat tehtaanjohtaja Karl August Viklund ja Matilda Sofia Höijer. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1936 Aino-Esteri Vuorjoen kanssa.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viklund kirjoitti ylioppilaaksi Oulun reaalilyseosta vuonna 1914 ja liittyi Pohjois-Pohjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1914–1915. Hän suoritti Sotakorkeakoulun yleisen osaston vuosina 1924–1926.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viklund liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 13. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Polangenissa vuonna 1917 järjestetyn erikoiskurssin (pommarikurssi).[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viklund saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan adjutantiksi 4. jääkärirykmentin 11. jääkäripataljoonaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Rotanpesällä ja Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viklund palveli sisällissodan jälkeen adjutanttina 4. jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, jonka nimi vaihdettiin myöhemmin Pohjolan jääkäripataljoonaksi. Hänet siirrettiin 31. tammikuuta 1919 alkaen sihteeriksi Sotaministeriön yleiseen sota-asiaintoimistoon. Sotaministeriöstä hänet siirrettiin 1. huhtikuuta 1919 Kaartin jääkäripataljoonaan, missä hän toimi aluksi adjutanttina ja 9. elokuuta 1919 lähtien 1. komppanian päällikkönä. Viipuriin rykmenttiin Viklund siirrettiin 6. huhtikuuta 1921 ja hänet sijoitettiin komppanianpäälliköksi 1. komppaniaan. Viipurin rykmentistä hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi Reserviupseerikouluun 30. toukokuuta 1923. Viklund erosi armeijasta 30. tammikuuta 1924 ja siirtyi 12. helmikuuta 1924 alkaen Rajavartiolaitoksen palvelukseen ja hänet sijoitettiin komentajan apulaiseksi Lapin rajavartiostoon. Sisäasiainministeriöön rajavartiostojen tarkastajan apulaiseksi hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1927, mistä hänet siirrettiin 26. tammikuuta 1932 rajavartiostojen päällikön apulaiseksi.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viklund osallistui talvisotaan Pohjois-Suomen Ryhmän esikuntapäällikkönä ja osallistui taisteluihin Suomussalmella ja Kuhmossa. Välirauhan aikana hän toimi 15. divisioonan komentajana ja myöhemmin Rajavartiostojen väliaikaisena päällikkönä sekä 11. divisioonan komentajana. Näihin aikoihin hän vaihtoi sukunimensä Viklundista Viiklaksi. Perä-Pohjolan sotilasläänin komentajana hän toimi ennen jatkosodan syttymistä.[2]

Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin hyökkäysvaiheessa pohjoissuomalaisista kootun 6. divisioonan komentajaksi ja osallistui saksalaisten XXXVI armeijakunnan mukana operaatio Polar Fuchsiin (napakettu), jonka tarkoitus oli katkaista Muurmannin rautatie Kantalahden alueella.[2] Operaatio ei kuitenkaan saavuttanut tavoitteitaan ja aiheutti paljon tappioita. Kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo päättikin suomalaisten osalta yllättäen keskeyttää etenemisyritykset ilman mitään selittelyjä. Taustalla oli Yhdysvaltain painostus marsalkka Mannerheimin suuntaan.

Viikla ampui itsensä 18. joulukuuta 1941 klo 0.35 komentopaikassaan Karmalammella. Hänellä kerrottiin olleen henkilökohtaisia murheita.[3] Hän ei koskaan saanut tietää hänelle aiotusta kenraaliylennyksestä eikä myöskään Mannerheim-rististä, joka myönnettiin hänelle postuumisti, mutta nimityspäiväksi kirjattiin 15. joulukuuta 1941.[2] 6. divisioonan ohjattiin aluksi Sallan suunnalle, mutta kun eteneminen myöhemmin pysäytettiin Verman linjalle ja, kun Kuusamon - Kiestingin suunnalla oli päästy edullisiin asemiin, päätettiin siirtää painopistettä sinne. Mm. JR 12:n I ja III pataljoona siirrettiin suomalaiseen III armeijakuntaan jo siellä olleen II pataljoonan lisäksi. Marraskuun hyökkäyksessä oli JR 12 kokonaisuudessaan ensi kertaa mukana.lähde?

Urheilusaavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viklund voitti SVUL:n Oulun piirin pikajuoksumestaruuden 100 ja 200 m:n matkoilla vuonna 1915 ja oli Jääkäriprikaatin ja SVUL:n Vaasan piirin mestari 100 m:n juoksussa vuonna 1920 ja 3. divisioonan mestari 100 ja 200 m:n juoksuissa vuonna 1922.[1][2]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Puolustusministeriön sotahistoriallinen toimisto (toimittanut): Suomen jääkärien elämäkerrasto. Porvoo, Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1938. ISBN puuttuu kirjasta.
  • Anonyymi: Suomen jääkärien elämäkerrasto : I täydennysosa. Jääkäriliitto r.y, 1957. ISBN puuttuu kirjasta.
  • Tuompo, W. E., Päiväkirjani päämajasta 1941–1944, WSOY: Porvoo 1968.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g h i j Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Tuompo 1968: 99.