Vilho Rättö

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vilho Rättö
Mannerheim-ristin ritareita: vasemmalta kapteeni Eero Kivelä, kenraalimajuri Aaro Pajari, kapteeni Juho Pössi, alikersantti Vilho Rättö.

Vilho Rättö (10. maaliskuuta 1913 Kanneljärvi21. tammikuuta 2002 Anjalankoski) oli suomalainen Mannerheim-ristin ritari, autoilija ja tuotantomies.

Sotamies Vilho Rättö nimitettiin jatkosodan alussa 3. elokuuta 1941 Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi numero 4 ja hän oli ensimmäinen miehistöön kuuluva, jolle myönnettiin Mannerheim-risti. Hän oli tällöin panssarintorjuntatykin ampuja Jalkaväkirykmentti 27:ssä (JR 27).

Myöntämisen perusteina mainitaan Rätön tuhonneen viholliselta vallatun panssarintorjuntatykin putken läpi tähdäten neljä vihollisen panssarivaunua Karjalankannaksen valtauksen aikana, sekä urhoollisuus ja taistelun aikana osoitettu erinomainen neuvokkuus. Jo välittömästi taistelun jälkeen oli 18. divisioonan komentaja eversti Aaro Pajari myöntänyt Rätölle 1. luokan Vapaudenmitalin.

Rättö eteni reservissä ylikersantiksi, joksi hänet ylennettiin 20. marraskuuta 1968.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta - Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, 4. painos. Ajatus, 2004. ISBN 951-20-6224-0.