Olli Remes

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten hiihto
MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Sollefteå 1934 50 km
Olli Remes

Olli Remes (8. syyskuuta 1909 Iisalmen maalaiskunta31. joulukuuta 1942 Krivi) oli suomalainen maastohiihtäjä ja Mannerheim-ristin ritari numero 10.[1]

Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olli Remes voitti pronssia 50 kilometrillä hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa 1934 Sollefteåssa, Ruotsissa. Hän osallistui myös hiihdon maailmanmestaruuskilpailuihin 1939 Zakopanessa, Puolassa ja Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisiin 1936, jossa hän voitti hopeaa Suomen joukkueessa näytöslajina olleesta sotilaspartiohiihdosta.[2] Seuratasolla hän edusti Iisalmen Visaa, Puijon Hiihtoseuraa ja Ounasvaaran Hiihtoseuraa.[3]

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olli Remes suoritti asevelvollisuutensa Pohjois-Savon Rykmentissä 1929-30 ja suoritti PSR:n AUK:n 1930. Hän aloitti ammattialiupseerin uransa AUK/PSR:n asevaraston hoitajana 1.5.1931. Hän suoritti Taistelukoulun jalkaväen aliupseeriosaston kurssi 1932-33. Hänet ylennettiin korpraaliksi 6.11.1930, alikersantiksi 26.11.1930, kersantiksi 1.5.1931 ja rajavartioston kersantiksi 1.1.1935.lähde?

Remes toimi talvisodassa Sallan rintamalla hiihtopartio-osaston johtajana Erillinen pataljoona 17:sta, joka toimi vihollisen selustassa.[2] Hän esiintyy monissa sodanaikaisen esimiehensä, kirjailija Uula Aavan (oik. kapteeni Akseli Väänänen) romaaneissa.(katso alla kirjallisuus)

Jatkosodassa luutnantti Remes toimi aluksi partionjohtajana 46. Rajakomppaniassa, josta hänet siirrettiin joukkueenjohtajaksi ja myöhemmin komppanianpäälliköksi 6. divisioonan jalkaväkirykmentti 54:ään (JR54). Talvella 1942 kun vanhemmat ikäluokat kotiutettiin, niin JR 54 lakkautettiin ja perustettiin 12. prikaati, johon myös Remes sijoitettiin. Prikaatin piti osallistua Sorokan valtaukseen, mutta tehtävästä luovuttiin myöhemmin.

Hyökkäysvaiheen aikana Remes haavoittui kolmeen otteeseen, mutta palasi heti mahdollisimman pian takaisin etulinjaan.[2] Tästä osoittamastaan urheudesta ja ripeydestä hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 12. syyskuuta 1941.[4] Hänet ylennettiin kapteeniksi 29. joulukuuta 1942.

Remes kaatui 31. joulukuuta 1942 Krivillä.[1] Hänen ollessaan etulinjassa luovuttamassa tehtäviään (komppanianpäällikkö 15./12. Pr) seuraajalleen tarkka-ampujan luoti osui häntä päähän ja hän kuoli matkalla 16. kenttäsairaalaan Karhumäelle.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hurmerinta–Viitanen: Suomen Puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Jyväskylä: Ajatus kirjat 2004. ISBN 951-20-6224-0.
  • Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet. Porvoo: WSOY 1972. ISBN 951-0-00639-4.
  • Vuonnala, Eeva-Liisa: Kuolajärven kylä - pakkoluovutettu. Helsinki: Books on Demand 2008. ISBN 9789524980791.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hurmerinta–Viitanen 2004: 346.
  2. a b c Remes, Olli Mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 6.7.2010.
  3. Urheilijat: Olli Remes Suomen Hiihtoliitto. Viitattu 6.7.2010.
  4. Karhunen 1972: 35–37..
  5. Vuonnala 2008: 20.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aapa, Uula: Jälkipartio varmistaa: Mannerheimristin ritarin ja mestarihiihtäjän Olli Remeksen partioseikkailuja Lapin erämaissa. Helsinki: Otava 1955.
  • Aapa, Uula: Väijytyspartio iskee: rajakersantti Olli Remeksen, Mannerheim-ristin ritarin ja mestarihiihtäjän partiotaisteluista Talvisodassa itärajalta Kuolajärvelle. Helsinki: Otava 1979. ISBN 9789511053729.
  • Aapa, Uula: Sallan soturit: Mannerheim-ristin ritarin ja mestarihiihtäjän rajavääpeli Olli Remeksen partiotaisteluista Talvisodassa Kuolajärven ja Joutsijärven välillä. Helsinki: Otava 1980. ISBN 9789511058908.