Jorma Karhunen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jorma Karhunen
1913 – 2002
Jorma Karhunen.jpg
Lisänimet Joppe
Syntymäpaikka Pyhäjärvi Ul
Kuolinpaikka Tampere
Maa tai osapuoli Suomen lippu Suomi
Palvelusvuodet 1934 – 1955
Ylin sotilasarvo eversti
Komentajuudet 2.Lennosto (1952–1955)[1]
Osallistuminen sotiin
ja taisteluihin
talvisota, jatkosota
Korkeimmat kunniamerkit 2.lk Mannerheim-risti
VR 2.lk miekkojen kera
2.lk Rautaristi[1]
Sukulaissuhteet veljet eversti Osmo Karhunen ja kenraalimajuri Veikko Karhunen
Siviiliammatti sotakirjailija, Upseeriliiton Porin alaosaston pj (1949), Porin kadettipiirin pj (1955)[1]
Kaksi Fokker D.XXI -hävittäjää.
Brewster -hävittäjä.

Jorma "Joppe" Karhunen (17. maaliskuuta 1913, Pyhäjärvi Ul18. tammikuuta 2002, Tampere) oli suomalainen upseeri, hävittäjälentäjä, Mannerheim-ristin ritari ja kirjailija.[2]

Hänen isänsä rautateiden liikennepäällikkö Ananias Karhunen toimi Suojeluskunnan paikallispäällikkönä Uudenmaan Pyhäjärvellä. Jorma-poikakin liittyi Suojeluskunnan poikaosastoon 13-vuotiaana. Jorma Karhunen kirjoitti ylioppilaaksi Heinolassa keskikoulun jatkoluokilta 1933 ja pääsi varusmieheksi Ilmasotakouluun samana vuonna.

Karhusen veljet olivat kenraalimajuri, kirjailija Veikko Karhunen[3] ja eversti Osmo Karhunen.

Upseeriksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhempien veljiensä Veikon ja Osmon esimerkkiä seuraten hän halusi upseeriksi (neljäs veljeksistä Erkki oli reserviupseeri) ja kävi ilmavoimien Reserviupseerikoulun sekä Kadettikoulun ilmasotalinjan 1934–1936. Valmistuttuaan hän toimi Fokker-lentäjänä lentolaivue 24:ssä Utissa.

Sodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotien aikana Karhunen oli lentueen päällikkönä aluksi Fokker-, myöhemmin Brewster-koneilla. Hänet ylennettiin kapteeniksi 1941, ja seuraavana vuonna hänelle myönnettiin Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-risti numerolla 92 ansioistaan hävittäjälentäjänä. Ylennystä majuriksi 1943 seurasi nimitys komentajaksi Hävittäjälentolaivue 24:ään, josta tuli sodanjälkeisessä uudelleenjärjestelyssä Hävittäjälentolaivue 31. Karhunen saavutti sotien aikana 19391944 yhteensä 31,5 ilmavoittoa.

Ura sotien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotien jälkeen hän palveli ilmavoimissa lentovarikon varapäällikkönä 19461949 ja kävi Sotakorkeakoulun 19481949. Hän yleni everstiluutnantiksi 1951, ja samana vuonna hänet nimitettiin lentorykmentti yhden komentajaksi. Sen jälkeen vuosina 19521955 hän toimi 2. lennoston komentajana. Tänä aikana hän lensi myös suihkukoneella. Myöhemmin Satakunnan lennostoksi nimensä muuttaneesta joukko-osastosta Karhunen jäi eläkkeelle 1955.

Eläkkeellä kirjailijaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläkkeelle jäätyään Karhunen aloitti sotakirjailijan uransa ja käytti kirjailijanimenä lempinimeään Joppe. Hän kirjoitti erityisesti talvi- ja jatkosodan ilmataisteluista käyttäen hyväksi sodassa mukana olleiden henkilöiden kertomuksia. Hän ei ollut niinkään historioitsija vaan ennemminkin kirjailija, joka kunnioitti sotaveteraanien saavutuksia. Kolmessa kirjassaan - Talvisodan taivas, Ujeltavat potkurit ja Siipien sirkus hän kirjoitti romaanimuodossa; tapahtumat olivat todellisia mutta henkilöiden nimet vaihdettu. Näiden kolmen kirjan kokijahahmo, luutnantti Jarmo Karhe, on tosiasiassa Karhunen itse. Selvästi tunnistettavissa myös nimellä Pekka Tuli esiintyvä kapteeni Pekka Kokko, joka yhdessä vääpeli Sesse Vitikaisen kanssa sai lentäjäkuoleman talvella 1944 Pyry-koneen maahansyöksyssä. Muiden pilottihahmojen, kuten Illu Juutin (Ilmari "Illu" Juutilainen), Eikka Luukan (Eino "Eikka" Luukkanen), Hans Wildin (Hans "Hasse" Wind), jne nimet on pidetty vielä selkeämmin tunnistettavissa kirjoitusasua vain hieman muokaten.

Historialliset komentajat, jotka eivät esiinny kirjoissa henkilökohtaisesti, kuten Siilasvuo tai Kuhlmey on pidetty sellaisenaan. Lopulta kun Karhunen sai varmistettua, että oikeitakin nimiä saisi käyttää henkilöhahmoilla, hän muutti tekstiään enemmän dokumentaariseksi.

Suomen Ilmailuliitto myönsi vuonna 1992 everstiksi 1967 ylennetylle Joppe Karhuselle Harmon-patsaan.

Karhunen voitti upseerien sarjan mestaruuden SA hiihtomestaruuskilpailuissa 1937 ja osallistui Suomen joukkueessa sotilaspartiohiihdon MM-kisoihin Zakopanessa 1939.[1]


Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karhunen, Joppe: Ritarilentue. Otava, 1958. Hävittäjälaivue 24:n 3. lentueen vaiheita
  • Karhunen, Joppe: Kannaksen kotkat: Suurhyökkäyksen ilmasotaa 1944, 1957.. Otava, 1944.
  • Karhunen, Joppe: Sissejä linjojen taakse. Otava, 1958. Korpisoturien ja lentäjien yhteistoimintaa
  • Karhunen, Joppe: Salasanomia ja neilikoita. Otava, 1960.
  • Karhunen, Joppe: Syntiset satamat. Lehmus, 1961. Suomalaisen kauppalaivan seikkailuja maailman merillä
  • Karhunen, Joppe: Kiitävät siivet. , 1962. Suihkukonelennon vaiheita idässä ja lännessä
  • Karhunen, Joppe: Talvisodan taivas. Otava, 1964. Ilmasotaa kunniamme päiviltä
  • Karhunen, Joppe: Ujeltavat potkurit. Otava, 1965. Brewster-laivue Suomen ja Itä-Karjalan taivaalla
  • Karhunen, Joppe: Siipien sirkus. Otava, 1966. Pommitus- ja hävittäjälentäjien taisteluista ratkaisuvuonna 1944
  • Karhunen, Joppe: Koiria sotapolulla. Otava, 1967. Sotakoiratarinoita Vienan korpitaisteluista ja partisaanien takaa-ajoista jatkosodan päiviltä
  • Karhunen, Joppe: Kotkia kuolinsyöksyissä. Otava, 1968. Suomalaiset koelentäjät sodan ja rauhan taivaalla
  • Karhunen, Joppe: Magnussonin laivue. Otava, 1969. Suurten ilmavoittojen salaisuus
  • Karhunen, Joppe: Nuoret kotkat taistelujen taivaalla. Otava, 1970. Kriisikesän 1944 nousevat hävittäjä-ässät
  • Karhunen, Joppe: Kärkimiehet. Otava, 1970.
  • Karhunen, Joppe: Erikoismiehet iskevät. Otava, 1971. ISBN 951-1-03621-1.
  • Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet. WSOY, 1972. ISBN 951-0-00639-4. (ISBN 951-0-00640-8) Mannerheim-ristin ritarien taisteluista ja vaiheista, (3. täydennetty painos 1994 ISBN 951-0-19801-3)
  • Karhunen, Joppe: Syöksy teräsmyrskyyn. Otava, 1972. ISBN 951-1-03850-8. Suomalaisten syöksypommituslentäjien vaiheita sodan kurimuksessa
  • Karhunen, Joppe: Siipien alla kuolema. Otava, 1973. ISBN 951-1-01120-0. Ehrnroothin laivueen vaiheita jatkosodassa
  • Karhunen, Joppe: Tulimyrsky taivaalla. Otava, 1974. ISBN 951-1-01658-X. Fiat-lentäjien vaiheita kahdessa sodassa
  • Karhunen, Joppe: Kuolevien kotkien laivue. Otava, 1975. ISBN 951-1-01967-8. Morane-lentäjien vaiheita kahdessa sodassa
  • Karhunen, Joppe: Ässien iskulaivue. Otava, 1976. ISBN 951-1-02295-4. Suomen ensimmäisen Messerschmitt-laivueen, Hävittäjälaivue 34:n vaiheita jatkosodan loppupuoliskolla
  • Karhunen, Joppe: Siivellä lensi – kuolema. Otava, 1977. ISBN 951-1-04349-8. Suomalaisten sotilaslentäjien vaiheita kahdessa sodassa
  • Karhunen, Joppe: Pommi-iskuja itään. Otava, 1978. ISBN 951-1-04861-9. Suomalaisista Blenheim-pommituslentäjistä ja heidän edeltäjistään vapaussodasta talvisodan loppuun
  • Karhunen, Joppe: Blenheim-pommittajat armottomalla taivaalla. Otava, 1979. ISBN 951-1-05380-9. Lentorykmentti 4:n Blenheim-lentäjien vaiheita taistelussa vaikeita lentosäitä, kiivasta ilmatorjuntatulta ja alati väijyviä vihollishävittäjiä vastaan jatkosodan päivinä ja öinä
  • Karhunen, Joppe: Reino Hallamaan salasanomasotaa. Weilin+Göös, 1980. ISBN 951-35-2277-6.
  • Karhunen, Joppe: Merilentäjät sodan taivaalla. Otava, 1980. ISBN 951-1-05830-4. Meri-ilmailusta, suomalaisten merilentäjien vaiheista vv. 1918–39, talvi- ja jatkosodan taistelulennoista
  • Karhunen, Joppe: Tarunhohtoiset talvisodan fokkerit. Weilin+Göös, 1981. ISBN 951-35-2571-6.
  • Karhunen, Joppe: Magnussonin voittoisat Brewsterit. Weilin+Göös, 1982. ISBN 951-35-2771-9. Eka Magnussonista ja hänen laivueensa viiteen sataan ilmavoittoon yltäneistä lentäjistä ja mekaanikoista
  • Karhunen, Joppe: Marskin ritarilentäjät. Otava, 1983. ISBN 951-35-2962-2. Henkilö- ja muistikuvia Mannerheim-ristin ritareista taistelulentäjinä ja yksilöinä
  • Karhunen, Joppe: Torjuntavoitto Kannaksella 1944. Tammi, 1985. ISBN 951-30-6328-3.
  • Karhunen, Joppe: Talvisodan taistelulentäjät. Tammi, 1989. ISBN 951-30-8942-8. (Saatavana myös kasetteina 8 kpl, lukijana Vesa Mäkelä)
  • Karhunen, Joppe: Ritarilentue taistelee. Tammi, 1991. ISBN 951-30-9513-4. Lentueenpäällikön muistelmia 1941–1943
  • Karhunen, Joppe: Taistelulentäjien jatkosota. Tammi, 1994. ISBN 951-31-0132-0.
  • Karhunen, Joppe: Kotkat iskevät. Tammi, 1996. ISBN 951-31-0712-4.
  • Karhunen, Joppe: Taistelulentäjän muistelmat. Gummerus, 1998. ISBN 951-31-1253-5.
  • Karhunen, Joppe: Ilma-aseen iskumiehiä. Tammi, 2000. ISBN 951-31-1961-0. (Saatavana myös kasetteina 7 kpl, lukijana Ilkka Aro ISBN 951-551-669-2)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aromäki, Juhani: Mannerheimin Ritarit. Karisto, 1985. ISBN 951-23-2187-4.
  • Fagerlund, Bengt ja Laamanen, Pentti: Mannerheim-ristin ritarit – miehet ja aseet. Helsingin seudun sotaveteraanipiiri, 2000. ISBN 952-91-2005-2.
  • Tuomo Hirvonen (toim): Kadettiupseerit 1920–2000. Kadettikunta, Upseeriliitto, 2000. ISBN 951-98334-2-0.
  • Porvali, Seppo: Marskin ritarit. Valitut palat, 2001. ISBN 951-584-531-9.
  • Porvali, Seppo: Mannerheim-ristin ritarit. Revontuli, 2003. ISBN 952-5170-34-9.
  • Porvali, Seppo: Suomen kansallisbiografia, osa 4. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2004. ISBN 951-746-445-2.
  • Hurmerinta, Ilmari ja Viitanen, Jukka: Suomen puolesta. Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6224-0.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hurmerinta, Ilmari (toim.): Mannerheim-ristin ritarit: Ritarimatrikkeli. Helsinki: Mannerheim-ristin ritarien säätiö, 2008. ISBN 978-952-92-3268-0.
  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 21 – Lentävät ritarit. Espoo: Kari Stenman, 2003. ISBN 951-98751-4-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kadettiupseerit 1920-1985, s. 283. Kadettikunta r.y., 1985. ISBN 951-99690-4-7.
  2. Hurmerinta 2008 s. 95
  3. Facta2001, WSOY 1981, 7. osa, palsta 707

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]