Emil Pasanen
| Emil Pasanen | |
|---|---|
 Emil Pasanen 27. elokuuta 1942. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. elokuuta 1910 Viitasaari |
| Kuollut | 6. lokakuuta 1981 (71 vuotta) Viitasaari |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1939–1944 |
| Taistelut ja sodat | Talvisota, Jatkosota |
| Sotilasarvo | Alikersantti |
| Kunniamerkit | Mannerheim-ristin ritari |
Emil Pasanen (25. elokuuta 1910 Viitasaari – 6. lokakuuta 1981 Viitasaari) oli suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari numero 14.[1] Siviiliammatiltaan hän oli metsätyömies. Pasasen vanhemmat olivat maanviljelijä Ville Pasanen ja Selma Ruuska. Hän oli naimisissa ja hänellä oli seitsemän lasta.
Sotamies Pasanen oli jatkosodassa konepistoolimiehenä Jalkaväkirykmentti 50:ssä ja osallistui hyökkäysvaiheessa useisiin taisteluihin. Pasanen muun muassa esti yksin konepistoolillaan Prääzän taistelun ratkaisukohdassa 200-miehistä vihollisosastoa tunkeutumasta tilapäisasemiin. Mannerheim-ristin ritariksi hänet nimitettiin 26. syyskuuta 1941.[2]
Sodan jälkeen Pasanen toimi maanviljelijä omalla pientilalla Viitasaarella kuolemaansa asti. Maanviljelyksen ja metsätöitten ohessa hän työskenteli myös kyläseppänä ja puuseppänä. Emil Pasanen ylennettiin alikersantiksi 4. kesäkuuta 1968.[1]
Mannerheim-ristin ritariksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Ylipäällikkö on pvm:llä 26.9.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi sotamies Emil Pasasen, joka [Suvilahden] taistelussa 21.8.41 konepistoolilla tuhosi kymmeniä vihollisia näiden juostessa taloista ulos suorasuuntaustykin ajamina ja [Jessoilan] taistelussa 27.8.41 valtasi konepistoolia käyttäen erään toverin kanssa tärkeän sillanpääasemakukkulan ja piti sen yksin hallussaan toverin kaaduttuakin, kunnes sai apua omilta joukoilta sekä [Prääsän] taistelussa 8.9.41 ratkaisukohdassa vihollisen läpimurtoyrityksen aikana esti, tovereiden vieressä tultua taistelukyvyttömiksi, yksin konepistooli aseenaan kaksisataa-miehisen vihollisen tunkeutumisen tilapäiseen puolustusasemaan siten ratkaisevasti vaikuttaen vihollisen hyökkäyksen epäonnistumiseen.”[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hurmerinta–Viitanen: Suomen Puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Jyväskylä: Ajatus kirjat 2004. ISBN 951-20-6224-0.
- Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet. Porvoo: WSOY 1972. ISBN 951-0-00639-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hurmerinta–Viitanen 2004: 310.
- ↑ Karhunen 1972: 47–48.
- ↑ Mannerheim-ristin ritarien säätiö - Ritarit www.mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 12.5.2020.
