Aarre Voutilainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aarre Voutilainen

Aarre Alfred Voutilainen (27. syyskuuta 1919 Leppävirta10. huhtikuuta 2000 Leppävirta) oli suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari. Ritariksi hänet nimitettiin 19. marraskuuta 1941 numerolla 36. Sotilasarvoltaan Voutilainen oli nimityshetkellä alikersantti, mutta hänet ylennettiin välittömästi 2. luokan Mannerheim-ristin myöntämisen jälkeen kersantiksi. Voutilainen toimi siviilielämässä maanviljelijänä.[1][2]

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6. syyskuuta 1941 Enemajoen taistelussa Voutilainen tuhosi konepistoolilla kymmeniä vihollisia, haavoittuen itse taistelussa. Myöhemmin hän vapaaehtoisena partionjohtajana neljä eri kertaa tunkeutui syvälle vihollisen selustaan ja tärkeisiin keskuksiin ja toi palatessaan komppaniansa etenemistä suuresti edistäviä tietoja.[3]

Aarre Voutilainen osallistui ylipäällikkö Mannerheimin 75-vuotispäivän viettoon 4. kesäkuuta 1942. Voutilainen pääsi kättelemään Adolf Hitleriä ja ruokailemaan marsalkka Mannerheimin salonkivaunussa. Maanviljelijä Voutilainen oli raitis mies ja tilasi ruokajuomaksi maitoa, kun ”herrat” joivat konjakkia.

Esitys Vapaudenristin 1. luokan Mannerheim-ristin ritariksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voutilaisesta tekee historiallisen Mannerheim-ristin ritarin se, että hänelle esitettiin Vapaudenristin 1. luokan Mannerheim-ristiä ainoana miehistöön kuuluvana sotilaana. Kenraali Erik Heinrichs puolsi esitystä, jossa mainitaan Voutilaisen pelastaneen 8. joulukuuta 1941 tulvaveden saartamana olleen komppanian päällikön ja kaksi oman komppanian miestä uiden kolme kertaa jäisen tulvaveden yli, joka kerta tuoden kohmettuneita asetovereitaan pois pelastaen täten tällä sankariteollaan komppanian päällikkönsä ja kaksi aseveljeään varmasta kuolemasta.

"Teko suoritettiin 30 asteen pakkasessa komppanian muiden miesten katsellessa, kuinka Mannerheim-ristin ritari, jolla jo ennestään on sotilaskunniaa tarpeeksi, täysin altruistisesti kolmasti osoittaa, ettei hänessä ole annettu suuri tunnustus mennyt väärään mieheen" (suora lainaus Heinrichsin puoltamasta esityksestä).

Heinrichsin puoltamassa esityksessä lukee myös, että kersantti Voutilainen on sotilasarvoonsa, virka-asemaansa ja ikäänsä sekä saamaansa sotakoulutukseen nähden joutunut suorittamaan taistelutehtäviä, jotka säännöllisesti annetaan upseereille ja vaikuttanut niiden onnistuneilla suorituksilla sekä suoranaisesti että välillisesti jopa operatiivisiin saavutuksiin. Esitystä ei kuitenkaan lopulta hyväksytty.

Sotien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voutilainen ylennettiin vääpeliksi 6. joulukuuta 1968. Vuonna 1978 hänet nimitettiin Leppävirran Kunnia-ammattilaiseksi. Hän toimi kotikuntansa kunnanvaltuustossa yli kaksi vuosikymmentä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hurmerinta, Ilmari (toim.): Mannerheim-ristin ritarit: Ritarimatrikkeli. Helsinki: Mannerheim-ristin ritarien säätiö, 2008. ISBN 978-952-92-3268-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Virta, Kaija: Diplomaatin hahmo kätki kumouksen veteraanin. Helsingin Sanomat, 4.5.2000, s. A14.
  2. Hurmerinta 2008 s. 298
  3. http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xmid=184

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.