Arvid Janhunen

Arvid Janhunen
Henkilötiedot
Syntynyt	8. toukokuuta 1900 Porvoo
Kuollut	26. marraskuuta 1941 (41 vuotta) Karhumäki
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Suomen kansanvaltuuskunta Suomi
Palvelusvuodet	1940–1941
Taistelut ja sodat	Suomen sisällissota Talvisota Jatkosota
Sotilasarvo	Korpraali
Kunniamerkit	Mannerheim-ristin ritari
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Arvid Mikael Janhunen (8. toukokuuta 1900 Porvoon mlk – 26. marraskuuta 1941 Karhumäki) oli ainoa punaisten puolella Suomen sisällissodan taistellut, jolle myönnettiin Mannerheim-risti.

Arvidin isä oli Rautalammilta Helsingin maalaiskuntaan muuttanut Akseli Janhunen, joka työskenteli renkinä Haltialan kartanossa. Akseli Janhunen kunnioitti kuitenkin auktoriteetteja eikä ollut millään tavoin poliittisesti aktiivinen.^lähde?

Sisällissodan aika

Arvid Janhunen liittyi 17-vuotiaana Pakilassa punakaartiin. Hän taisteli Helsingin pitäjän kolmannen komppanian neljännessä plutoonassa Tampereen Pispalassa sekä Sorinahteella, ja hänet vangittiin 6. huhtikuuta Tampereen taistelun jälkeen. Kalevankankaan vankileirillä hän sairastui keripukkiin, ja menetti hampaansa.

Kuulusteluissa Janhunen kertoi liittyneensä punakaartiin muiden yllytyksestä ja ennen kaikkea liittymisestä luvatun 400 markan palkkion toivossa. Janhunen tuomittiin elokuussa 1918 avunannosta valtiopetokseen kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen, mutta tuomio muutettiin Janhusen isän ja Haltialan kartanon työnjohtajan vetoomuksen jälkeen viiden vuoden ehdolliseksi vankeustuomioksi. Janhunen vapautui vankileiriltä 16. elokuuta 1918. Perhe muutti Porvoon maalaiskuntaan lokakuussa 1918. Hän saavutti kutsuntaiän 1920-luvun alussa, mutta häntä ei "poliittisesti epäluotettavana" kelpuutettu suorittamaan asevelvollisuutta.

Talvi- ja jatkosota

Arvid Janhunen hankki itselleen vaatturin ammatin ja muutti Rovaniemelle tammikuussa 1930, ja solmi avioliiton Kreeta Keskippasman kanssa helmikuussa 1931. Joulukuussa 1933 hän leskeytyi puolison kuollessa vakavan taudin murtamana. Vuonna 1934 hän liittyi suojeluskuntaan, millä hän ilmeisesti halusi ottaa etäisyyttä menneeseen. Joulukuussa 1937 hän muutti Helsinkiin. Elokuussa 1939 hän solmi toisen avioliittonsa Eliina Oksasen kanssa.

Talvisodan sytyttyä Janhunen ilmoittautui halukkaaksi rintamalle, mutta koska hän ei ollut asepalvellut punavankitaustansa vuoksi, hän oli talvisodan ajan sarka- ja lumipukujen leikkaajana Salutskij-veljesten vaatetustehtaassa Helsingissä. Janhunen kutsuttiin koulutukseen 21. Prikaatiin Uttiin vasta maaliskuussa 1940. Palvelukseen astuminen tapahtui vasta kesäkuussa 1940 välirauhan aikana. Kyseiseen prikaatiin koottiin vailla sotilaskoulutusta olleita asekuntoisia miehiä. Janhunen ylennettiin korpraaliksi lokakuussa 1940 ja hän kotiutui 14. lokakuuta 1940. Asepalveluksen jälkeen Janhunen työskenteli Muoti-Tuote Oy:ssä Helsingissä vaatturimestarina.

Jatkosotaan Janhunen lähti Jalkaväkirykmentti 26:n (ns. Ässä-rykmentti) riveissä. Rykmenttiin kuului useita vasemmistolaisen ajatusmaailman omaavia miehiä. Janhunen piti menneisyytensä omana tietonaan eikä puhunut politiikkaa, mutta hänen asetoveriensa uskotaan olleen selvillä siitä, että hän oli entinen punavanki. Myös marsalkka Mannerheim sai todennäköisesti tietoonsa Janhusen menneisyyden, koska kaikkien Mannerheim-ristin ritareiksi ehdotettujen taustat tutkittiin tarkoin. Korpraali Janhusen tehtävä oli palvella panssarintorjuntakiväärin ampujana 1. konekiväärikomppaniassa.

Korpraali, konepistoolimies Arvid Janhunen oli Mannerheim-ristin ritari numero 43. Kunniamerkki myönnettiin hänelle päivää hänen kuolemansa jälkeen, mutta 4. divisioonan komentaja oli ehdottanut sitä jo 6. marraskuuta 1941 ja perusteluina mainitaan Janhusen ansiot ripeänä ja pelottomana konepistoolimiehenä useissa partioretkissä ja taistelutilanteissa. Erityisesti mainittiin hänen kykynsä saada miehet mukaansa ja hyökkäämään, mikä osoitti, että häneen luotettiin. Erään kerran Janhunen tuhosi Itä-Karjalassa 50 miehen vihollisosaston ja valtasi yksin heidän asemansa. Janhunen oli ensimmäinen sodassa kaatunut ritari: hän haavoittui vihollisen luodista vaikeasti vatsaan ja menehtyi 25. kenttäsairaalassa Juustjärvellä. Häntä ampui kuoliaaksi tekeytynyt työläisten ja talonpoikien puna-armeijan poliittinen upseeri käsiaseella vatsaan. Hänet on haudattu sankarihautaan Hietaniemen hautausmaalle.

Jo ennen Mannerheim-ristiä Janhuselle oli myönnetty erään menestyksekkään hyökkäyksen johtamisesta neljännen luokan Vapaudenristi miekoilla, joka myönnettiin erittäin harvoin muille kuin upseereille.

Mannerheim ristin kohtalo

Arvid Janhusen saama Mannerheim-risti joutui kadoksiin hänen leskensä mentyä uusiin naimisiin. Ristiä seurasi suurikokoinen pronssinen hautaplaketti, joka on nykyisin Jalkaväkirykmentti 26:n perinnejoukko-osaston Kaartin Jääkärirykmentin perinnehuoneessa Helsingin Santahaminassa. Arvid Janhusen saama Mannerheim-risti huutokaupattiin Helsingissä 1. huhtikuuta 2017. Mannerheim-ristin lähtöhinta oli 30 000 euroa. Merkille on asetettu myös vientikielto, eli sitä ei saa viedä pois Suomesta.

Lähteet

• Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta - Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, 4. painos. Ajatus kirjat, 2004. ISBN 951-20-6224-0
• Pasi Jaakkonen: Ensimmäisenä kaatui punavankileirin Arvi. Sadeoja, Tapio (toim.): Marskin ritarit: Ilta-Sanomien erikoislehti 3.11.2011, s. 68−70. Sanoma News, 2011.