Veikko Karu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Veikko Karu
Fokker D.XXI, konetyyppi jolla Karu saavutti ensimmäisen ilmavoittonsa.

Veikko Johannes Karu (8. marraskuuta 1910 Kajaani30. heinäkuuta 1991 Kärkölä) oli suomalainen hävittäjälentäjä ja Mannerheim-ristin ritari. Karu lensi noin 400 sotalentoa ja ampui alas 10 vastustajan lentokonetta.[1]

Karu syntyi Kainuun maakunnassa, Kajaanissa, rakennusmestari Jaan ja Katri (o.s. Kemppainen) Karun perheeseen. Päästyään ylioppilaaksi Inkeroisten Yhteiskoulusta hän aloitti sotilasuransa astumalla palvelukseen Ilmavoimien Reserviupseerikurssille Kauhavan Ilmasotakouluun 6. kesäkuuta 1933. Karu suoritti Kadettikoulun kurssin numero 18 vuonna 1936, jonka jälkeen hän sai siirron ensin Lentolaivue 10:een, josta hänet siirrettiin Lentolaivue 26:een 1. helmikuuta 1938. Luutnantiksi ylennetty Karu toimi talvisodan alkaessa Lentorykmentti 2:n komentajan adjutanttina. Siirto lentävään henkilökuntaan tapahtui tammikuussa 1940, ja ensimmäisen ilmavoittonsa hän saavutti Fokker D.XXI -koneella 17. tammikuuta ampumalla alas SB-2 -pommikoneen. Talvisodan loppuajan Karu kuului Morane -kalustolla varustettuun Lentolaivue 28:aan. Karu saavutti talvisodassa yhteensä 3 ilmavoittoa.[1]

Välirauhan aikana Karu toimi Lentorykmentti 3:n adjutanttina, josta tehtävästä hänet siirrettiin 24. toukokuuta 1941 Lentolaivue 30:n toiseen lentueeseen. Jatkosodan alettua laivue toimi Itäisellä Suomenlahdella. 24. joulukuuta 1941 tehdyn nimitysesityksen ja 15. huhtikuuta 1942 tehdyn lisäesityksen jälkeen kapteeni Karu nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 6. marraskuuta 1942 numerolla 98. Nimitysperusteluissa mainitaan muun muassa hävittäjälentueen tarmokas ja ansiokas johtaminen.[2] Karu palveli jatkosodan aikana vielä Lentorykmentti 3:n esikunnassa, Hävittäjälentolaivue 34:n lentueen päällikkönä ja Hävittäjälentolaivue 30:n komentajana. Karu saavutti jatkosodassa 7 ilmavoittoa.[1] Hän erosi Ilmavoimista omasta pyynnöstään 24. toukokuuta 1949. Veikko Karu oli tuolloin majurin arvoinen.[3]

Erottuaan Ilmavoimista Karu perusti oman lentoliikennettä harjoittavan yrityksen, Kymen Autolento Oy:n, jota hän johti vuoteen 1960 asti. Hän toimi myös Tiilikeskus Oy:n palveluksessa vuosina 1950–62. Veikko Karu kuoli 80-vuotiaana heinäkuussa 1991, ja hänet on haudattu Ylähautausmaalle Iittiin.

Veikko Karun vaimo Kirsti katosi lokakuussa 1962 ja Karu kertoi hänen lähteneen Tanskaan lomalle ja hoitoa saamaan. Vuonna 1963 selvisi kuitenkin että Kirsti Karu oli surmattu ja ruumis hävitetty polttamalla. Veikko Karu tuomittiin vaimonsa taposta vuonna 1966 10 vuoden vankeusrangaistukseen. Veikko Karun kuoleman jälkeen vuonna 1991 selvisi kuitenkin että todellisuudessa Kirsti Karun oli vahingossa ampunut riidan jälkeen perheen poika Simo Karu. Veikko Karu halusi suojella poikaansa ja poltti vaimonsa ruumiin. Myöhemmin tapauksen paljastuttua Veikko Karu otti syyn teosta itselleen.

Kirsti Karu oli jo avioliiton alusta lähtien kärsinyt alkoholismista. Jatkosodan aikana Karut asuivat Porissa jonne oli sijoitettuna myös saksalaisia lentäjiä. Saatuaan tietää vaimollaan olleen suhteen erään saksalaisen lentäjän kanssa Karu oli ampunut ilmassa lentäjän konetta niin että tämä sai surmansa. Sotaoikeudessa Karu kertoi erehtyneensä koneen tunnistamisessa ja hänen selitykseensä uskottiin.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-28-3.
  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 21 – Lentävät ritarit. Kustannusliike Kari Stenman, 2003. ISBN 951-98751-4-X.
  • Pauli Hirvonen: Mitä-Missä-Milloin (Nuorten Ilmailukirja), Otava, Keuruu, 1961 (s. 71)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Keskinen; Stenman 2003 s. 51
  2. Hurmerinta; Viitanen 1994 s. 122
  3. Hirvonen: s. 71
  4. Matti Parjanen : Marskin ritari Paavo Koli Itseään käskenyt mies, s. 277 (Google kirjat-linkki)