Kalervo Loimu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kalervo Loimu
Kalervo Loimun muistotaulu Helsingin Herttoniemessä.

Vilho Jalo Kalervo Loimu, vuoteen 1906 Lindberg (24. toukokuuta 1906 Asikkala26. toukokuuta 1975 Helsinki) oli Mannerheim-ristin ritari numero 158.[1][2]

Kalervo Loimun vanhemmat olivat kauppamatkustaja Robert Emil Lindberg ja Matilda Kiikka ja puoliso vuodesta 1941 Evi Pahlman. Loimu tuli ylioppilaaksi 1926, oli varusmiehenä Kajaanin Sissipataljoonassa 1926–1927, suoritti Reserviupseerikoulun 1927 ja valmistui Kadettikoulusta 1929. Hän toimi Tampereen Rykmentin nuorempana upseerina 1929–1930 ja Reserviupseerikoulun opetusupseerina ja komppanianpäällikkönä 1930–1939. Talvisodassa Loimu oli Päämajan huolto-osastossa toimistoesiupseeri ja Osasto Pajarin esikuntapäällikkö. Jatkosodassa Jalkaväkirykmentti 53:n komentajana toiminut Loimu nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 16. lokakuuta 1944. Sotilasarvoltaan hän oli nimityshetkellä everstiluutnantti. [1][2] Loimu jatkoi sotilasuralla vielä sotien jälkeen, hän erosi vakinaisesta palveluksesta 2. divisioonan esikunnan osastopäällikkönä 11. toukokuuta 1953.[2] Erottuaan palveluksesta hän työskenteli vakuutusyhtiön osastopäällikkönä.[3]

Loimu on haudattu Honkanummen hautausmaalle,[2] (kortteli 21, linja 27, hauta 395).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hurmerinta, Ilmari – Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Helsinki: Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-28-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 491-492 (Viitattu 12.11.2018)
  2. a b c d Lehtonen, Heikki: Mannerheim-ristin ritareiden hautamuistomerkit. Kunnianosoitus veteraanisukupolvelle, s. 182-183. Heikki Lehtonen, 2007. ISBN 978-952-92-2804-1.
  3. Hurmerinta–Viitanen 1994, s. 217.