Urho Lehtovaara

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Urho Sakari Lehtovaara
27. lokakuuta 1917
15. tammikuuta 1949 (31 vuotta)
Urho Lehtovaara 142.jpg
Lisänimet "Pikku-Jätti"
Syntymäpaikka Pyhäjärvi
Kuolinpaikka Lapinlahti
Maa tai osapuoli Suomen lippu Suomi
Palvelusvuodet 1940-1946
Ylin sotilasarvo Lentomestari
Joukko-osasto Lentolaivue 26, Lentolaivue 28, Lentolaivue 34
Osallistuminen sotiin
ja taisteluihin
toinen maailmansota
Korkeimmat kunniamerkit Mannerheim-risti
Siviiliammatti Toimitusjohtaja
Morane M.S. 406 -hävittäjä – Lehtovaara oli tyypin kärkiässä.

Urho Sakari Lehtovaara (27. lokakuuta 1917 Pyhäjärvi15. tammikuuta 1949 Lapinlahti) oli suomalainen hävittäjälentäjä ja Mannerheim-ristin ritari. Sotilasarvoltaan hän oli lentomestari. Hän lensi noin 400 taistelulentoa joilla saavutti 44 ilmavoittoa ja tuhosi ainakin 6 veturia, useita junia, kuljetuskolonnia ja useita yksittäisiä ajoneuvoja. Lehtovaara nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 9. heinäkuuta 1944 numerolla 142.[1] Lehtovaara tunnettiin lyhyytensä vuoksi nimellä "Pikku-Jätti".

Ennen sotia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urho Lehtovaara syntyi Pyhäjärvellä, Oulun läänissä, liikkeenharjoittaja Emil ja Anni (o.s. Kantonen) Lehtovaaran perheeseen. Perhe muutti Saloon vuonna 1934. Lehtovaara suoritti ohjaajakurssin (RAOK 4) Kauhavan Lentosotakoulussa vuonna 1938.

Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 1940 hänet komennettiin Lentolaivue 28:aan, jonka kalustona oli Morane-Saulnier M.S. 406 -koneet. Lehtovaara saavutti ensimmäisen ilmavoittonsa talvisodassa, kun hän ampui alas SB-2 -pommikoneen Kiikalan Rekijoella 2. maaliskuuta 1940.

Jatko- ja Lapinsota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodan Lehtovaara aloitti samassa Morane -laivueessa, ollen lentokonetyypin kärkiässä 15 ilmavoitolla.[2] 28. maaliskuuta 1943 Lehtovaara komennettiin Lentolaivue 34:ään, jossa hän saavutti Messerschmitt Bf 109 -koneilla lentäen 29 ilmavoittoa. Lehtovaara palveli vielä Lentolaivue 28:ssa 15. syyskuuta 1944 alkaen, osallistuen Lapin sotaan.

Sotien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtovaara erosi palveluksesta 28. marraskuuta 1946, siviilissä hän toimi Lapinlahdella elokuvateatterin toimitusjohtajana. Lehtovaara teki itsemurhan 15. tammikuuta 1949, ja hänet on haudattu samaan hautaan vanhempiensa kanssa Salon hautausmaalle.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hurmerinta; Viitanen 1994 s. 204
  2. Keskinen; Stenman 2003 s. 71
  3. Porvali 2008 s. 132
Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.