Feeli Isosomppi
| Feeli Isosomppi | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. lokakuuta 1909 Kauhava |
| Kuollut | 20. helmikuuta 1972 (62 vuotta) Hyvinkää |
| Ammatti | maanviljelijä, varastonhoitaja |
| Sotilashenkilö | |
| Taistelut ja sodat | Talvisota, Jatkosota |
| Sotilasarvo | Ylikersantti |
| Kunniamerkit | Mannerheim-ristin ritari |
| Joukko-osasto | Jalkaväkirykmentti 37 |
Feeli Johannes Isosomppi (Felix Iso-Somppi, 15. lokakuuta 1909, Kauhava – 20. helmikuuta 1972 Hyvinkää) oli suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari numero 70.[1]
Kauhavalainen Feeli Iso-Somppi oli mukana talvisodassa lääkintämiehenä. Hän työskenteli kaiken aikaa etulinjassa, vaikka kranaattiräjähdys oli vaurioittanut pahoin hänen rumpukalvojaan. Iso-Sompin uhrautuva työskentely havaittiin Jalkaväkirykmentti 37:n johtoportaassa jo hyökkäysvaiheen aikana, ja esitys urhean lääkintäaliupseerin nimittämiseksi Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi lähti päämajaan 3. lokakuuta 1941 varustettuna 19. Divisioonan komentajan, eversti Hannu Hannukselan allekirjoituksella: Lääkintäalikersantti Isosomppi pelasti rohkealla ja oma-aloitteisella toiminnallaan Särkisyrjän taisteluissa 18.–19. heinäkuuta 1941 suuren määrän vaikeasti haavoittuneita, jotka osittain takaisinlyödyssä hyökkäyksessä olivat liikuntakyvyttöminä jääneet etumaastoon, joka oli vihollisen voimakkaan tulen alaisena.
Leppäselän taistelussa 29. heinäkuuta 1941 alikersantti Isosomppi haavoittuneita etumaastosta noutaessaan oma-aloitteisesti ulotti tiedustelunsa vihollisen linjoille asti saaden selville vihollisen asemien sijoituksen. Putrolammen taistelussa 11. elokuuta 1941 Isosomppi noutaessaan muutamia päiviä aikaisemmin Kokkomäelle tehdyssä väkivaltaisessa tiedustelussa kaatuneen aseveljensä ruumista, ulotti tiedustelunsa jälleen oma-aloitteisesti tavoitettaan pitemmälle havaiten ennen muita partioita vihollisen juuri irrottautuvan, minkä havainnon tuloksena koko pataljoonan keskeytynyt hyökkäys pääsi jälleen jatkumaan. Pien-Kallelovan taistelussa 6. syyskuuta 1941 Iso-Somppi erinomaisella rohkeudella nouti ankarasta tulesta välittämättä noin 40 metrin päähän vihollisbunkkerista kaatuneen aseveljensä ruumiin. Lääkintäkersantti Isosomppi nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 17. heinäkuuta 1942.
Särkisyrjän ja Leppäselän taisteluiden aikana Isosomppi palveli korpraalina 1.KKK/JR 37:n riveissä. Putrolammen taisteluiden aikana 9. elokuuta hän sai siirron 1./JR 37:n lääkintäaliupseeriksi. Alikersantiksi hänet ylennettiin 28. elokuuta 1941.
Sotien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotien jälkeen Feeli Isosomppi toimi työnjohtajana ja ulkovaraston hoitajana VR:n Hyvinkään konepajalla. Terveys oli huono: jalat olivat heikossa kunnossa polvinivelien kulumisen takia ja veritulppa oli kulkenut sydämen läpi. Isosomppi säilytti loppuun saakka ihmisiä auttavaisen ja tyynen mielenlaatunsa. Aivan kuten hän oli tehnyt rintamallakin. Isosomppi ylennettiin ylikersantiksi 4. kesäkuuta 1968.
Hänet on haudattu Tuusulan Paijalan hautausmaalle.
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Feeli Isosompin vanhemmat olivat talollinen Kustaa Isosomppi ja Sanna Maria Perälä. Hän oli naimisissa kahdesti. Isosompin ensimmäinen puoliso oli Vieno Korhonen, jonka kanssa liitto päättyi vuonna 1943. Avioliitossa syntyi kaksi lasta. Isosompin toinen puoliso oli Vieno Tuominen, jonka kanssa hän sai yhden lapsen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seppo Porvali – Marskin ritarit 191 ihmiskohtaloa, s. 236)
- Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, 4. painos. Ajatus kirjat, 2004. ISBN 951-20-6224-0.
- Ilmari Hurmerinta: Mannerheim-ristin ritarit Ritarimatrikkeli 2004, 1. painos. Mannerheim-ristin ritarien säätiö Helsinki, Saarijärven Offset Oy,Saarijärvi, 2004. ISBN 952-91-7144-7.
- Hurmerinta, Ilmari (toim.): Mannerheim-ristin ritarit: Ritarimatrikkeli. Helsinki: Mannerheim-ristin ritarien säätiö, 2008. ISBN 978-952-92-3268-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hurmerinta 2008 s. 88
