Gustaf Magnusson

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo suomalaisesta kenraalimajurista. Ruotsalaisesta kuvataiteilija Gustaf Magnussonista on eri artikkeli.
Gustaf Magnusson
Brewster B-239, konetyyppi jolla Magnusson lensi jatkosodan alkuvaiheessa.

Gustaf Erik Magnusson (8. joulukuuta 1902 Alatornio27. joulukuuta 1993 Helsinki)[1] oli suomalainen kenraalimajuri ja Mannerheim-ristin ritari. Hän toimi toisessa maailmansodassa Lentolaivue 24:n ja Lentorykmentti 3:n komentajana, lentäen 158 sotalentoa ja ampuen alas 5 1/2 vastustajan lentokonetta.[2][3] Magnussonista on käytetty Erikistä muunnettua lempinimeä Eka.[4]

Elämä ja sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magnusson syntyi Ylitorniolla, nykyisessä Lapin maakunnassa yli-isännöitsijä Leopold ja Maria (o.s. Hälli) Magnussonin perheeseen. Osallistui sisällissotaan 1918 valkoisten puolella kiväärimiehenä ja osallistui Kuopion, Tampereen ja Viipurin taisteluihin. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1923 Kuopion klassillisesta lukiosta. Suoritettuaan asevelvollisuutensa Pohjois-Savon rykmentissä Magnusson pyrki Kadettikouluun, jonka kurssille numero 6 hänet hyväksyttiin 1. joulukuuta 1923. Kurssin suoritettuaan Magnusson komennettiin vänrikiksi ylennettynä Erilliseen Merilentolaivueeseen 30. syyskuuta 1925. Magnusson ylennettiin luutnantiksi 14. toukokuuta 1927. Magnusson palveli 1930-luvulla muun muassa ilmavoimien esikunnassa sekä Maalentoeskaaderissa. Kapteeniksi hänet ylennettiin 30. marraskuuta 1932. Vuosina 1936–37 Magnusson oli kaksi kertaa komennettuna Hollantiin, jossa hänen tehtävänään oli koelentää Suomen ilmavoimille tarjottuja koneita ja arvioida niiden ilmataistelukelpoisuutta ja lento-ominaisuuksia. Vuonna 1938 Magnusson oli kolme kuukautta komennuksella Saksassa, jossa hän tutustui muun muassa saksalaisten hävittäjätaktiikkaan.[5]

Magnusson nimitettiin Lentolaivue 24:n komentajaksi 21. marraskuuta 1938. Talvisodan aikana majuriksi ylennetty Magnusson lensi sotalentoja laivueensa mukana saavuttaen neljä ilmavoittoa. Jatkosodan alkupuolella, 10. marraskuuta 1941, Magnusson ylennettiin everstiluutnantiksi, samalla häneltä kiellettiin myös sotalentojen lentäminen.[2] Lentolaivue 24:n komentajana Magnusson toimi toukokuuhun 1943 asti, jolloin hänet nimitettiin Lentorykmentti 3:n komentajaksi, tässä tehtävässä hän toimi jatkosodan loppuun asti. Magnussonille esitettiin Mannerheim-ristiä ensimmäisen kerran elokuussa 1941, esitys ei kuitenkaan mennyt läpi.[2] Ilmavoimien komentajan, J. F. Lundqvistin 23. kesäkuuta 1944 tekemän uusintaesityksen perusteella Magnusson nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 26. kesäkuuta 1944 numerolla 129.[6] Magnusson erosi ilmavoimien palveluksesta 17. maaliskuuta 1946, sotilasuransa jälkeen hän toimi pankinjohtajana Helsingissä. Kenraalimajuriksi 4. kesäkuuta 1993 ylennetty Gustaf Magnusson kuoli 27. joulukuuta 1993. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.[6]

Gustaf Magnussonin nuorempi tytär on näyttelijä Eriikka Magnusson.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brantberg, Robert: Sotaupseerit. Tampere: Revontuli, 1999. ISBN 952-5170-08-X.
  • Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-28-3.
  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 21 – Lentävät ritarit. Kustannusliike Kari Stenman, 2003. ISBN 951-98751-4-X.
  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 26 – Ilmavoitot, osa 1. Espoo: Kari Stenman, 2006. ISBN 952-99432-8-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Brandtberg 1999, 150, 157
  2. a b c Keskinen; Stenman 2003 s. 67
  3. Keskinen; Stenman 2006 s. 115–116
  4. Katso esim. Karhunen, Joppe: Magnussonin voittoisat Brewsterit : Eka Magnussonista ja hänen laivueensa viiteen sataan ilmavoittoon yltäneistä lentäjistä ja mekaanikoista. Jyväskylä:Weilin + Göös
  5. Keskinen; Stenman 2003 s. 66
  6. a b Hurmerinta; Viitanen 1994 s. 223
  7. Magnusson Gustaf Erik Mannerheim-ristin ritarien säätiö. Viitattu 11.2.2012.