Erkki Korpi
| Erkki Korpi | |
|---|---|
 Erkki Korpi kuvattuna 19. joulukuuta 1943. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. helmikuuta 1920 Pirkkala |
| Kuollut | 6. toukokuuta 1988 (68 vuotta) Pirkkala |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1941–1944 |
| Taistelut ja sodat | jatkosota |
| Sotilasarvo | kersantti |
| Kunniamerkit | Mannerheim-ristin ritari |
| Joukko-osasto | II/JR 7/Jalkaväkirykmentti 7 |
Erkki Matias Korpi (26. helmikuuta 1920 Pirkkala – 6. toukokuuta 1988 Pirkkala) oli suomalainen maanviljelijä ja Mannerheim-ristin ritari, sodan aikana arvoltaan sotamies. Hänet ylennettiin myöhemmin reservissä alikersantiksi ja lopulta kersantiksi. Hän oli naimisissa ja hänellä oli yksi lapsi.[1]
Korpi oli jatkosodassa konepistoolimiehenä Jalkaväkirykmentti 7:n toisen pataljoonan (II/JR 7) jääkärijoukkueessa aina Äyräpäässä tapahtuneeseen haavoittumiseensa 23. kesäkuuta 1944 asti.
Korpi nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 21. marraskuuta 1943 numerolla 125. 2. divisioonan komentaja kenraalimajuri Ilmari Martola perusteli ritariksi nimittämisehdotustaan muun muassa seuraavasti: "Sotamies Erkki Matias Korpi on toiminut aivan sodan alusta saakka konepistoolimiehenä. Tällöin hän on osoittanut erittäin suurta rohkeutta ja kylmäverisyyttä kaikissa taistelutilanteissa."
Mannerheim-ristin perustelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Ylipäällikkö on pvm:llä 21.11.43 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi sotamies Erkki Matias Korven.
Sotamies Korpi on sodan alusta alkaen toiminut jääkärijoukkueessa konepistooliampujana ja on hän osoittanut suurta rohkeutta ja kylmäverisyyttä kaikissa tilanteissa, joista mainittakoon: Tyrjän taistelujen aikana sotamies Korpi valtasi yksin vihollisen eräällä kukkulalla sijainneen konekiväärin, käänsi sen vihollista vastaan ja siten voimakkaasti tuki joukkueensa muita miehiä, jotka näin sotamies Korven ratkaisevan ja ripeän toiminnan vuoksi saivat tappioitta haltuunsa ylivoimaisen vihollisen miehittämän kukkulan. Kerran oli konetuliasein varustettu vihollinen pureutunut joukkojemme selustaan, jossa se tehokkaasti häiritsi huoltoliikennettä. Sotamies Korpi sai tällöin muutaman toverinsa kanssa tehtäväksi vihollisen tuhoamisen. Taitavasti edettyään partio pääsi lähelle vihollispesäkettä ja sotamies Korven tarkalla konepistoolitulella tuhottiin vihollinen viimeiseen mieheen. Huuhanmäen valtauksen aikana oli sotamies Korvelle yhdessä erään toverinsa kanssa uskottu Lahdenpohjaan vievän maantien varmistus. Noin 50-miehisen vihollisosaston oli onnistunut kiertää joukkojemme selustaan, mutta sotamies Korpi huomasi ajoissa vaaran, avasi tulen ylivoimaista vihollista vastaan, ja tuhosi suurimmaksi osaksi sen saaden haltuunsa mm. muutamia vihollisosastolla olleita ratsuhevosia. Niinsanottua Ojasen bunkkeria tuhottaessa oli sotamies Korpi varmimpana ja rohkeimpana miehenä pantu varmistamaan vihollisen taaimmista asemista johtavaa yhdyshautaa. Tällöin sotamies Korpi yksinään pidätti moninverroin ylivoimaista vihollista siksi, kunnes muut olivat ehtineet suorittaa räjäytyksen panostamistoimenpiteet. Viimeisenä miehenä sotamies Korpi sitten vetäytyi omalle puolelle. Taistelutekojensa ja vaatimattoman luonteensa vuoksi sotamies Korvella on tunnustettu asema joukkueessaan.”[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet: Mannerheim-ristin ritarien taisteluista ja vaiheista, s. 355-358. Helsinki: WSOY, 1972. ISBN 951-0-00639-4.
- Mannerheim-ristin ritarit: Korpi, Erkki Matias www.mannerheim-ristinritarit.fi. Mannerheim-ristin ritarien säätiö. Viitattu 20.7.2019.
- Matti Koskimaa 1996: Tyrjän rykmentti / ISBN 951-0-21273-3 lähde tarkemmin?
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Mannerheim-ristin ritarien säätiö - Ritarit www.mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 27.9.2020.
