Gregorius Ekholm

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gregorius Ekholm

Gregorius Ekholm (20. helmikuuta 1921 Tukholma14. marraskuuta 1985 Helsinki) oli Mannerheim-ristin ritari n:o 139.[1] Aviottomana lapsena syntynyt Ekholm eli lapsuudessaan enonsa, jääkäriupseeri Per Ole Ekholmin sekä ajoittain isoisänsä hoidossa. Sodan jälkeen Ekholm toimi liike-elämässä valmistuttuaan 1950-luvun alussa ekonomiksi.

Ansioitunut sotilas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ekholm toimi talvisodassa jonkin aikaa enonsa lähettinä Ryhmä Talvelassa. Jatkosodan Ekholm aloitti reservivänrikkinä toimien aluksi patteriston viestiupseerina ja myöhemmin jääkärijoukkueen johtajana.

Ekholmille ehdotettiin Mannerheim-ristiä ensimmäisen kerran kesällä 1943 ansioitumisesta partiotoiminnassa; ehdotus ei kuitenkaan edennyt. Toisen kerran nimitysesitys tehtiin kesällä 1944 Ekholmin ollessa sotilasarvoltaan luutnantti. Nimitysesityksessä kiinnitetään jälleen huomiota henkilökohtaiseen rohkeuteen partiotoiminnassa; perusteluihin sisältyy muun muassa maininta tykin valtaamisesta ja käytöstä "entisiä käyttäjiään vastaan". Puna-armeijan suurhyökkäyksen alkaessa Ekholm oli Sinisten Prikaatin mukana Kannaksella, jossa hän tuhosi juhannusviikolla kahtena peräkkäisenä päivänä yhteensä 7 vihollisen raskasta panssarivaunua. Ekholmin teot "olivat omiaan synnyttämään itseluottamusta hänen alaisissaan".

Vuonna 1964 Ekholm ylennettiin reservissä kapteeniksi ja vuonna 1974 majuriksi. Hän toimi myös Mannerheim-ristin ritarien säätiön tilintarkastajana sekä valtuuskunnan ja hallituksen varajäsenenä.

Ivan Belovin murha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Lauttasaaressa ammuttiin 3. marraskuuta 1944 neuvostoliittolainen upseeri, rannikkotykistön talouskapteeni Ivan Belov. Risto Niku nimeää kirjassaan Kuka ampui kapteeni Ivan Belovin? Gregorius Ekholmin tämän henkirikoksen avaintodistajaksi. Nikun mukaan Ekholm ei itse ole ampuja, mutta oli tämän kanssa yhtä aikaa pidätettynä ja oli antanut ampujan käyttöön salkkunsa, joka tältä unohtui rikospaikalle.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hurmerinta, Ilmari ja Viitanen, Jukka: Suomen puolesta, Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, Gummerus: Jyväskylä 2004 ISBN 951-20-6224-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hurmerinta, Viitanen 2004: 66.