Mikko Niemi (anatomian professori)
Mikko Ilmari Niemi (13. syyskuuta 1929 Turku[1] – 8. tammikuuta 1999 Sauvo[2]) oli suomalainen lääkäri ja professori.[3]
Niemen vanhemmat olivat sähköteknikko Aimo Nestor Niemi ja Ester Emilia Lehto ja puoliso vuodesta 1953 professori Irmeli Niemi. Niemi tuli ylioppilaaksi Kallion yhteiskoulusta 1948 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1955 Helsingin yliopistosta. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1958. Niemi tuli Helsingin yliopiston mikroskooppisen anatomian dosentiksi 1960, ja yliopiston assistenttina hän oli työskennellyt vuodesta 1956.[1] Hän työskenteli postdoc-tutkijana Lontoon Hammersmith Hospitalissa 1958–1959, Tukholman Karoliinisen instituutin syöpätutkimusosastolla 1964–1965, ja vieraili Edinburghin yliopistossa 1980-luvulla ja Malesian Kuala Lumpurissa 1990-luvulla. Turun yliopiston anatomian professori hänestä tuli 1966.
Niemi työskenteli opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedeosaston päällikkönä 1973–1979. Hän oli muun muassa perustamassa Lapin ja Joensuun yliopistoja. Hänen aikanaan toteutettiin yliopistoissa monia uudistuksia, kuten hallinnonuudistus ja tutkinnonuudistus.
Tieteellisessä työssään Niemi johti Turun yliopiston biolääketieteen laitoksella, tarkemmin sanottuna anatomian laitoksella, tutkimusryhmää, joka keskittyi miehen hedelmällisyyden, kiveksen, siittiönmuodostuksen, prostatan ja hormonitoimintojen ympärille. Tällä tutkimusalalla yhteistyötä oli muun muassa fysiologian professori Ilpo Huhtaniemen tutkimusryhmän kanssa. Niemi kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen solubiologian oppikirjan 1970. Sitä ja sen seuraajaa, Solu- ja molekyylibiologia -kirjaa, käytettiin yliopistoissa vuosikymmenien ajan oppikirjana.
Niemen ansiosta Suomi pääsi jäseneksi vuonna 1974 perustettuun Euroopan Molekyylibiologian Laboratorioon, EMBL:oon, ja hän toimi sen päättävässä elimessä EMBC:ssä Suomen edustajana 1980-1985.
Niemi oli opiskelijoiden keskuudessa arvostettu luennoitsija ja opettaja. Hän toimi aktiivisesti suomen kielen käytön edistämiseksi lääketieteessä. Hän oli poliittisesti aktiivinen, sosialidemokraattisen puolueen jäsen. Hän osallistui yhteiskunnalliseen keskusteluun aktiivisesti alkaen abortin vapauttamisesta 1960-luvulla. Hän oli paitsi luonnontieteilijä myös mieleltään humanisti, taiteen, musiikin ja kirjallisuuden ystävä ja korosti laajan yleissivistyksen merkitystä lääkärin työssä. Niemen harrastuksena oli lampaanhoito Sauvon Osmalahdessa sijainneella maatilallaan. Tuvan pöydän ympärillä kokoontuivat etenkin heinäntekoaikaan monet ystävät ja aatetoverit syvällisten keskustelujen merkeissä. Eläkkeelle Niemi jäi vuoden 1996 alussa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Niemi M, Korhonen LK, Virtanen I: Solu- ja molekyylibiologia, Weilin+Göös 1989.
- Niemi, Mikko: Sivistynyt lääkäri. Kirjoituksia. Hakapaino, Helsinki, 2004.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kirpilä, Juhani – Motti, Sisko – Oksa, Anna-Marja (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 417. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ a b Professori Mikko Niemi: Tutkija ja tiedepoliitikko valistuksen hengessä. (Muistokirjoitus.) 16.1.1999. Helsingin Sanomat. Viitattu 30.10.2017.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 477. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
| ||||||||||||||
