Oikeusneuvos

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Oikeusneuvos on virkanimike, jota käytetään Suomen korkeimman oikeuden jäsenistä sen presidenttiä lukuun ottamatta.[1] Vuoden 2017 alusta lähtien sama virkanimike on ollut myös Korkeimman hallinto-oikeuden jäsenillä, joista aikaisemmin käytettiin nimitystä hallintoneuvos.

Korkein oikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeimmassa oikeudessa on lain mukaan oltava jäseninä presidentti ja vähintään 15 oikeusneuvosta.[1] Vuoden 2014 alussa oikeusneuvoksia on 18. Oikeusneuvokset on nimitetty virkaansa keskimäärin 49 vuoden ikäisinä.lähde?

Oikeusneuvokset ovat toimineet aiemmin erilaisissa lakimiestehtävissä, useimmiten tuomioistuimissa, mutta myös lainvalmistelijoina, oikeustieteen tutkijoina tai asianajajina. Korkeimmassa oikeudessa he eivät erikoistu tiettyihin asioihin, vaan kaikki oikeusneuvokset osallistuvat kaikenlaisten asioiden käsittelyyn.

Kelpoisuusvaatimukset virkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeimman oikeuden jäseneksi voidaan nimittää oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut etevä laintuntija, joka on oikeamielinen Suomen kansalainen ja aikaisemmalla toiminnallaan tuomioistuimessa tai muussa tehtävässä osoittanut, että hänellä on viran menestyksellisen hoitamisen edellyttämä perehtyneisyys sen tehtäväalaan sekä tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Laki korkeimmasta oikeudesta, 10 § Finlex. (26.8.2005/665). Viitattu 22.3.2014.
  2. Laki tuomareiden nimittämisestä, 11 § Finlex. (19.12.2003/1202). Viitattu 22.3.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]