Kari Kuusiniemi (tuomari)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kari Juhani Kuusiniemi (s. 11. kesäkuuta 1960 Helsinki) on suomalainen tuomari ja oikeustieteilijä, joka on toiminut korkeimman hallinto-oikeuden presidenttinä vuodesta 2018 alkaen.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusiniemi valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1982, oikeustieteen lisensiaatiksi 1985 ja oikeustieteen tohtoriksi 1992.[1][2]

Kuusiniemi suuntautui tutkijan uralle, ja toimi muun muassa Suomen Akatemian nuorempana tutkijana vuosina 1985–1991, Teknillisessä korkeakoulussa ympäristöoikeuden lehtorina 1991–1995 ja samalla talousoikeuden määräaikaisena professorina 1993–1995 sekä Turun yliopiston ympäristöoikeuden professorina 1996–2002. Lisäksi hän toimi vierailevana professorina Louisvillen yliopistossa vuonna 1997. Kuusiniemestä tuli Helsingin yliopiston ympäristöoikeuden dosentti vuonna 1993, Aalto-yliopiston talousoikeuden dosentti 1993, Itä-Suomen yliopiston dosentti 2000, Turun yliopiston dosentti 2003 ja Suomalaisen tiedeakatemian jäsen 2014. Vuonna 2021 hän sai Turun yliopiston kunniatohtorin arvon. Kuusiniemi on julkaissut 20 kirjaa ja toistasataa artikkelia ympäristö- ja hallinto-oikeuden alalta. Hän on toiminut myös asiantuntijana useissa ympäristöalan lainsäädäntöhankkeissa.[3][2]

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusiniemi nimitettiin korkeimman hallinto-oikeuden ylimääräiseksi hallintoneuvokseksi vuonna 1999. Kuusiniemen mukaan nimityksen taustalla oli EU:n Natura 2000 -verkostoon liittyvien lukuisten valistusten luoma tarve ympäristöoikeudelliselle osaamiselle. Hänet nimitettiin määräaikaiseksi hallintoneuvokseksi vuodesta 2002 alkaen ja vakinaiseksi hallintoneuvokseksi vuodesta 2003 alkaen (vuodesta 2017 nimikkeenä oikeusneuvos). Vuonna 2018 hänet nimitettiin korkeimman hallinto-oikeuden presidentiksi 1. syyskuuta alkaen.[3][2]

KHO:n presidenttinä Kuusiniemi on kommentoinut julkisuudessa oikeuslaitosta koskevia aiheita.[4] Joulukuussa 2023 hän otti kantaa apulaisoikeuskanslerin Mikko Puumalaisen toimintaa itärajan rajoitustoimenpiteiden käsittelyssä koskevaan keskusteluun, jota hän piti huolestuttavana oikeusvaltion kannalta.[5] Hän on todennut, että poliittisilla päätöksentekijöillä on pääasiallinen vastuu ilmastonmuutoksen vastaista toimista, kun taas tuomioistuimet voivat puuttua asiaan vasta viime sijassa, jos esimerkiksi ihmis- tai perusoikeuksia loukataan.[2]

Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusiniemi on toiminut Suomen Ympäristöoikeustieteen Seuran johtokunnan jäsenenä ja varajäsenenä 1990-luvulta lähtien, EU Forum of Judges for the Environment (EUFJE) jäsenenä vuosina 2005–2006, Maanpuolustuskurssiyhdistyksen jäsenenä vuodesta 2011 lähtien ja puheenjohtajana vuodesta 2020 lähtien, Eurooppaoikeuden yhdistyksen hallituksen jäsenenä vuosina 2014–2022 sekä EU:n ylimpien hallintotuomioistuinten yhdistyksen presidenttinä vuodesta 2023 lähtien.[3][2]

Nuoruudessaan Kuusiniemi oli kansallisen tason pöytätenniksenpelaaja,[4] saavuttaen kaksinpelissä SM-pronssia vuonna 1982.[6]

Kuusiniemi on palkittu Suomen Valkoisen Ruusun suurristillä vuonna 2021, World Jurist Association Medal of Honor -mitalilla vuonna 2023 ja samana vuonna Juristiliitton K. J. Ståhlberg -mitalilla.[2]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johdatus kaavoitus- ja rakentamisoikeuteen. Espoo: Otakustantamo, 1989. ISBN 951-672-064-1.
  • Ympäristönsuojelu ja immissioajattelu. Väitöskirja. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1992. ISBN 951-640-577-0.
  • Ympäristölupa. 2. uud. p. (1. p. 1993). Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1995. ISBN 951-640-811-7.
  • Kumpula, Anne; Kuusiniemi, Kari: Ympäristöoikeuden perusteet. Turku: Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 1997. ISBN 951-29-1054-3.
  • Lunastuslainsäädäntö ja korvausjärjestelmä. Helsinki: Edita, 2000. ISBN 951-37-3128-6.
  • Ekroos, Marja; Kuusiniemi, Kari: Uusi ympäristönsuojelulainsäädäntö. Helsinki: Edita, 2001. ISBN 951-37-3129-4.
  • Kuusiniemi, Kari; Majamaa, Vesa; Vihervuori, Pekka: Maa-, vesi- ja ympäristöoikeuden käsikirja. 2. uud. p. (1. p. 1998). Helsinki: Tietosanoma, 2000. ISBN 951-885-183-2.
  • Ekroos, Ari; Kumpula, Anne; Kuusiniemi, Kari; Vihervuori, Pekka: Ympäristöoikeuden pääpiirteet. 3. p. (1. p. 2002). Helsinki: Sanoma Pro, 2012. ISBN 978-952-63-1324-5.
  • Ekroos, Ari; Kumpula, Anne; Kuusiniemi, Kari; Vihervuori, Pekka: Ympäristöoikeus. 2. uud. p. (1. p. 2001). Helsinki: Sanoma Pro, 2013. ISBN 978-952-63-1574-4.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Laurila, Petri – Salo, Mikko (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 2003, s. 499. Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 118. Helsinki: Talentum, 2003. ISSN 0585-9530. ISBN 952-14-0637-2.
  2. ↑ a b c d e f Tarja Västila: Kari Kuusiniemi: Suomessa ei vielä tarvetta ilmasto-oikeudenkäynneille Juristiuutiset. 11.12.2023. Viitattu 3.2.2024.
  3. ↑ a b c Kari Kuusiniemi Korkein hallinto-oikeus. 10.6.2020. Viitattu 2.3.2024.
  4. ↑ a b Niilola, Merja: KHO:n presidentti: Hallitus suoltaa lausuntopyyntöjä jopa hatarista lakihahmotelmista – "Meno ei voi jatkua tällaisena" Yle Uutiset. 20.10.2018. Viitattu 3.2.2024.
  5. ↑ Niilola, Merja: Nyt ärähtää korkeimman hallinto-oikeuden presidentti: oikeusvaltion horjuttamisen täytyy loppua Yle Uutiset. 29.12.2023. Viitattu 3.2.2024.
  6. ↑ Heikkinen, Esko – Viita, Ossi: Pingpongista pöytätennikseen: Lajihistoria, s. 185, 225. Suomen Pöytätennisliitto, 2018. ISBN 978-952-94-0564-0.
Korkein hallinto-oikeus Edeltäjä:
Pekka Vihervuori 		Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti
2018–


Kansainväliset
Kansalliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kari_Kuusiniemi_(tuomari)&oldid=22160898”