Ympäristöoikeus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ympäristöoikeus on varsin laaja oikeudenala, joka sääntelee ympäristön ja luonnon käyttöä sekä ympäristön- ja luonnonsuojelua.[1]

Tavoitteena on turvata ympäristön ja luonnonvarojen tehokas mutta ympäristöystävällinen käyttö sekä noudattaa Suomea sitovia kansainvälisiä sopimuksia, kuten Kioton ilmastosopimusta. Aikaisemmin oikeudenala on tunnettu nimellä maa- ja vesioikeus. Ympäristön- ja luonnonsuojelukysymysten muuttuminen yhä tärkeämmiksi yhteiskunnassa on johtanut siihen, että 1980-luvulta alkaen ympäristön- ja luonnonsuojelu ovat vallanneet alaa oikeudenalan perinteisiltä maa- ja vesioikeudellisilta kysymyksenasetteluilta. Ympäristöoikeudellisia asioita käsitellään ja ratkaistaan hallinto-, siviili- ja rikosprosesseissa sekä toimitusmenettelyissä.

Ympäristöoikeuden erottaa muista oikeudenaloista siihen liittyvien suositusten, sopimusten ja ohjeiden suuri määrä ja varsinkin näiden suuri vaikutus. Ympäristöoikeudessa on paljon joustavia normeja. Suomen oikeusjärjestelmässä ympäristöoikeus on varsin nuori: se on saanut alkunsa 1900-luvun puolivälissä.

Ympäristöoikeuden osa-alueita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maankäytön suunnittelu ja rakentamisen ohjailu (maankäyttö- ja rakennuslaki)
  • Ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen tähtäävä lupajärjestelmä ja yleiset ympäristönsuojeluperiaatteet (ympäristönsuojelulaki)
  • Luonnon- ja luonnonvarojen suojelu (luonnonsuojelulaki yms.)
  • Vesienkäytön sääntely (vesilaki)
  • Kiinteistönmuodostamisoikeus ja pakkolunastus (kiinteistönmuodostamislaki)
  • Luonnonvaraoikeus
  • Kansainvälinen ympäristöoikeus
  • EU-ympäristöoikeus

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nimitys: Ympäristöoikeus. Tieteen termipankki. Viitattu 28.7.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.