Esineoikeus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Esineoikeus on siviilioikeuden haara, jonka kohteena on irtaimia ja kiinteitä esineitä koskevien varallisuussuhteiden sääntely.

Esineoikeus kuuluu eri oikeudenalojen systematiikassa siviili- eli yksityisoikeuteen ja sen sisällä varallisuusoikeuteen.[1]

Tutkimusteemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esineoikeus tutkii ja selventää omistusoikeutta ja sen siirtämistä sääntelevien oikeussääntöjen merkitystä talousjärjestelmässä sekä yhteiskunnallisten tekijöiden vaikutuksia näiden säännösten sisältöön, mukaan lukien sääntöjen historiallinen kehitys yhteiskunnallisten tehtäviensä ja vaikutustensa valossa sekä varallisuusoikeuksien vaihdannan (omistusoikeuden muutoksen) suojajärjestelmät varallisuussuhteisiin liittyvässä täytäntöönpanossa.

Esineoikeuden mielenkiinnon kohteena ovat myös mm. seuraavat seikat:

  • esineoikeuden käsitteelliset lähtökohdat ja esineoikeuksia koskevat yleiset periaatteet
  • omaisuus ja omistusoikeus oikeudellisena ilmiönä ja sääntelyn kohteena
  • kiinteä omaisuus vakuutena ja kiinnitysmenettely
  • käyttöoikeudet ja muut rajoitetut oikeudet omaisuuteen
  • suojakysymykset omaisuuden vaihdannassa ja täytäntöönpanossa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Norros, Olli: Johdatus velvoiteoikeuteen, s. 2. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2010.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaisto, Janne – Tepora, Jarno: Esineoikeus eurooppalaistuvassa Suomessa: Esineoikeuden oppikirja oikeustoimiopillisin ja prosessioikeudellisin lisäyksin. Helsinki: Lakimiesliiton Kustannus, 2012. ISBN 978-952-246-176-6.
  • Kartio, Leena: Esineoikeuden perusteet. Helsinki: Talentum, 2001. ISBN 952-14-0341-1.