Esine (oikeustiede)
Esine (ruots. sak) oikeustieteessä on perinteisesti määritelty rajoitetuksi aineelliseksi, fyysisesti havaittavaksi kappaleeksi, johon ihmisellä voi olla oikeudellista määräysvaltaa.[1]
Esineiden ryhmittely
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esineitä voidaan ryhmitellä eri tavoin, joista yleisin on jako kiinteisiin ja irtaimiin esineisiin. Kiinteitä esineitä ovat kiinteistöt ja muut kiinteistörekisteriyksiköt. Irtaimia esineitä puolestaan ovat kaikki muut kuin kiinteät esineet. Irtaimet esineet voidaan esineoikeudessa jaotella ns. tavanomaisiin irtaimiin reaaliesineisiin ja ei-tavanomaisiin esineisiin. Tavanomaisia reaaliesineitä ovat esimerkiksi tuoli tai kolme tonnia soraa. Ei-tavanomaisia esineitä ovat tämän jaottelun mukaan 1) arvopaperit (mm. osakekirjat, haltijavelkakirjat, vekselit ja shekit), 2) rekisteröimisen piiriin kuuluvat irtaimet esineet (alukset, ilma-alukset ja eräät ajoneuvot) ja 3) toisen maalla olevat rakennukset. [1]
Esineet voidaan ryhmitellä myös toisin: aineellisiin esineisiin ja aineettomiin esineisiin. Aineettomia esineitä ovat esimerkiksi erilaiset keksinnöt, saamisoikeudet ja osakkeet. Nämä itsessään ovat aineellisia esineitä, mutta aineettomana esineenä pidetään niiden sisältöä. Osakkeella ei ole varallisuusarvoa, vaan sen taloudellinen merkittävyys perustuu sen sisältämään osuuteen osakeyhtiöstä, joka on varallisuusarvoinen etuus.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kartio, Leena: Esineoikeuden perusteet, s. 63–69. (2. uudistettu painos) Jyväskylä: Kauppakaari, 2001. ISBN 952-14-0341-1
- Tepora, Jarno: Johdatus esineoikeuteen, s. 32–50. (2. täydennetty painos) Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2006. ISBN 952-10-2328-7
- Kaisto, Janne – Lohi, Tapani: Johdatus varallisuusoikeuteen. Helsinki: Talentum, 2008. ISBN 978-952-14-1317-9