Siirry sisältöön

Kiinnitys

Wikipediasta
Tämä artikkeli kertoo oikeustermistä. Kiinnitys on myös shakkitermi.

Kiinnitys on järjestely, jolla omaisuutta käytetään velan esinevakuutena, panttina. Kiinnitys voi kohdistua kiinteään omaisuuteen tai irtaimeen omaisuuteen.

Kiinnitys Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinteistökiinnitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinnitystä tarvitaan kiinteistön panttaamista varten, kun omaisuutta halutaan käyttää luoton vakuutena. Vain lainhuudon saanut omistaja voi pantata kiinteistön.

Kiinteistökiinnityksen kohteena voi olla kiinteistö kuten tila tai tontti. Kiinnitys voidaan vahvistaa myös määräalaan ja kiinteistön määräosaan. Edellytyksenä on, että kohteeseen voidaan myöntää lainhuuto.[1]

Kiinnityksen kohteena voi olla myös toisen omistamaan maahan kohdistuva maanvuokraoikeus tai muu käyttöoikeus. Tällaista kiinnitystä kutsutaan käyttöoikeuskiinnitykseksi tai vanhahtavasti laitoskiinnitykseksi.[1] Maa-alueen omistaa esimerkiksi kaupunki, mutta vuokralainen hallitsee aluetta vuokrasopimuksen perusteella. Alueella sijaitsee usein myös vuokralaisen omistamia rakennuksia.

Ennen kiinnityksen hakemista kiinteistölle on haettava lainhuuto, jolla varmennetaan, että kiinnityksen hakija on todella kiinteistön omistaja.

Kiinnitys ja siitä todistukseksi annettu panttikirja ovat voimassa pysyvästi, ellei kiinnitystä erikseen kuoleteta. Kiinteistön kiinnitykset rekisteröidään Maanmittauslaitoksessa, ja voimassa olevat kiinnitykset selviävät rasitustodistuksesta.

Kulkuneuvokiinnitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinnityksen kohteeksi kelpaavia ajoneuvoja ovat esimerkiksi linja-auto, kuorma-auto, traktori, moottorityökone ja moottorikäyttöinen laite.[1]

Kiinnitys voidaan tehdä alusrekisteriin merkittyyn alukseen kuten laivaan. Myös rakennusvaiheessa oleva laiva voidaan kiinnittää.[1]

Ilma-alus voidaan kiinnittää. Ilma-aluksen kiinnitys merkitään ilma-alusrekisteriin.[1]

Yrityskiinnitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Yrityskiinnitys

Yrityskiinnitys mahdollistaa sen, että elinkeinotoimintaan kuuluva irtain omaisuus pantataan ilman, että sen hallinta luovutetaan toiselle.[1]

  1. 1 2 3 4 5 6 Tepora, Jarno & Kaisto, Janne & Hakkola, Esa: Esinevakuudet, s. 128–131, 137–139. Lakimiesliiton kustannus, 2009. ISBN 978-952-99823-9-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]